vuosi sitten riparillani oli "leikkinä" sanoa jotain ystävällistä toiselle ja sitten halata. ensin oli poikien vuoro sano tytöille jotain piristävää ja kohteliasta. no pojat alkoivat kiertämään ja minun luonani kävi oma isoseni sekä kaverini isonen. seurasin tilannetta ja näin että muilla paitsi minulla ja kaverillani kävi melkein kaikki ikäisemme pojat kehumassa ja halaamassa. herkkänä tyttönä poskilleni vieri pari kyyneltä joita yritin peitellä katsomalla maahan ja hokemalla itselleni että ei ole mitään järkeä itke muiden edessä jostain tolllaisesta asiasta. kaikki melkein jo istuivat kunnes kaverini ja minun luokseni tuli 2 ikäistämme todella suosittua poikaa. he sepittivät jotain omiaan ja halasivat. tajusin, että leirin ohjaaja oli varmaan sanonut heille, että menkää vielä niiden luokse joilla ette ole käyneet, sillä näin kun kesken leikin hän katsoi välillä pöytääni ja varmaan huomasi että itken. no kuitenkin sitten tuli tyttöjen vuoro ja menin tietenkin jokaisen pojan luo sillä halusin että muilla on hyvä mieli. menin myös ryhmäläiseni pojan luo ja sanoin hänelle kaikkea mukavaa vaikka sydäntäni raastoi sillä hän ei ollut käynyt luonani.. lopuksi hän sanoi ettei tullut luokseni sillä ei keksinyt mitään! mietin että kyllä minäkin menin sellaisten poikien luokse joista en edes keksinyt mitään. sanoin vaan jotain mikä käy kaikille että heille tulisi tunne että joku välittää. leikin jälkeen menin huoneeseeni ja itkin sydän särkyneenä sängyssä miettien mikä minussa on vikana. mielestäni olen ihan sopivan kokoinen ja ihan nättikin. no ei muuta, halusin vain kertoa asian, sillä se on painanut mieltäni näinkin kauan...
onkohan kiusaamista....
sydäntäniraastaa
384
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Luin ton pari kertaa. No joo, no kyllähän se aina kirpaisee jos ja kun huomaa, että toiset ikään kuin välttelee tai "ignooraa" sua. En usko että teki tahallaan mutta vaikka olis tehnytkin niin tommonen on ihan arkipäiväistä. Eiks ripari muutenkin käydä joskus 14-15 vuotiaana? Itse kävin kun olin 14, oon miespuolinen ja nyt jo aika vanha mutta silloin olin pieni ja hintelä. Kyllä mullekin aina suuta soiteltiin mutta ei se tarkota että semmosta tarvis ottaa vakavasti tai henkilökohtaisesti.
En kyllä voi väittää että olisit varsinaisesti joutunut kiusatuksi. Kiusaaminen on tahallista jäynäntekoa, ilmeisesti sulla kävi vaan huono mäihä. Jos kenkä puristaa siitä, että pidät itseäsi jotenkin epäviehättävänä, niin älä huoli, et varmaankaan sitä ole, kuvittelet vaan -.-
Ihan rakentavana kritiikkinä voisin mainita että olet ehkä vähän liiankin herkkänahkainen. Kannattaa oppia ottamaan tommosia juttuja vastaan niin kuin ne tulee. Jos tuntuu pahalta niin yritä puhua jonkun kanssa. Tsemppiä.
Olen joutunut kiusatuksi heti koulun aloitettuani, ja olen tosiaan ollut yli 10v kiusattu. Mielestäni tuo ei ole mitenkään ihmeellistä jos itkee tollasesta,
ymmärrän siksi koska kun oli yläasteella sellanen halipäivä, niin kukaan ei tullut halaamaan minua vaikka en itsekkään halannut muita, koska lähes kaikki tytöt tuntevat minut ja haluavat kuulua n: 10 kiusaajani tukipiiriin niin he pelkäävät tulevansa kiusatuksi halattuaan minua. Mielestäni tuo herkkyys on sallittua ja saa olla erillainen, voin sanoa että minullakin saattaisi tulla vastaavassa tilanteessa melkein ainakin kyyneleet silmiin. Minä en käynyt normaalia rippileiriä koska tiesin että kiusaajatkin tulisivat sinne. Menin yhdelle toiselle rippileirille, jossa on mielestäni varmasti parempi ilmapiiri, siellä vastaavaa leikkiä leikittiin niin että kirjoitettiin toisesta positiivisia asioita pahvisydämmeen, ja halataan. Tässä vaihtoehdossa kivaa oli että sen pahvisydämmen sai omaks ja sitä voi sit lukee ku haluu ni uudellee sekä haluun sanoo että siin pahvisydämmes oli 11 positiivista lausetta, eli 11-henkilöä halasin.
Sama juttu koulun liikunnassa ku on tanssia.