Työyhteisössä on yksi vanhempi mieshenkilö, joka esim. kokouksissa/lounaalla ei välttämättä saa sanottua yhtään mitään, päästelee ehkä jotain outoja örähdyksiä. Onko hän ujo vai moukka???
Iäkkään työkaverin ujous tms?
Outo punanaama
17
624
Vastaukset
- käytöskukkanen
Hiljaisiakin ihmisiä on, erilaisia kun ollaan...voi olla että asia häntä häiritsee tai sitten hän ei edes tiedosta, että muiden mielestä hänen käytöksensä voi olla epäkohteliasta.
- ewrt6u789olo
vähän sama ääripään juttu, kun suulaat henkilöt möläyttelevät sammakoita.
- 6+7
Ei se välttämättä ujoutta ole. Itselläni on vähän keskittymisvaikeuksia, kokouslöpinät menee ohi korvien. Vaikea ottaa kantaa, jos ei ole kuunnellut.
Lounaalla taas, pidän rumana puhua ruoka suussa ja puheliassa seurassa joutuu nieleskelemään tosi nopeasti, että saa tilaisuuden sanoa jotain muiden väliin. Moukkako??? Ja syöminenhän se pääasia on, mulla ei ainakaan ole ollut niin pitkiä lounastaukoja, että ehtisi vain istuskella jutustelemassa. Ruoka hotkaistaan äkkiä ja takaisin töihin.
Mitä pahaa siinä on, vaikka onkin ujo tai hiljainen?- Outo punanaama
Eihän ujoudesa mitään pahaa ole, ellei muille ihmisille tule toistuvasti hieman vaivautunut fiilis ja että hänen käyttäyminen on enempikin moukkamaista.
Jos häntä ei kiinnosta keskustella tms. miksi hän tulee kuitenkin seuraamme "kuuntelemaan", voisi edes jotain pientä heittää joskus väliin, jos ei enempää ole sanottavana. Ruokatauko on kuitenkin puoli tuntia, ei siinä kaksin käsin mätetä ruokaa koko aikaa ;) - 2+3
Outo punanaama kirjoitti:
Eihän ujoudesa mitään pahaa ole, ellei muille ihmisille tule toistuvasti hieman vaivautunut fiilis ja että hänen käyttäyminen on enempikin moukkamaista.
Jos häntä ei kiinnosta keskustella tms. miksi hän tulee kuitenkin seuraamme "kuuntelemaan", voisi edes jotain pientä heittää joskus väliin, jos ei enempää ole sanottavana. Ruokatauko on kuitenkin puoli tuntia, ei siinä kaksin käsin mätetä ruokaa koko aikaa ;)Se minua ihmetyttääkin, miksi muille tulee vaivautunut fiilis?
Mulla oli aiemmin huonekaveri, joka murehti aina että joku joka on jonain päivänä tavallista hiljaisempi, on varmaan suuttunut hänelle. Niinkuin ei nyt ihmisillä olisi välillä muutakin syytä keskittyä vain töihinsä tai omiin ajatuksiinsa. Siitäkö on kyse?
Jos tämä työkaveri menisi ihan yksin toiseen pytään, niin mitä te muut sitten ajattelisitte? Minä en halunnut eräässä työpaikassa mennä toisten pöytään kuuntelemaan nuorten äitien vauvanhoitokeskustelua. Lapseton kun olen, en pysty aiheesta keskustelemaan enkä edes kiinnostunut kuuntelemaan. Useimmiten söinkin omat eväät kahvihuoneessa tai kävin jo töiden järjestelynkin vuoksi eri aikaan syömässä kuin tämä äitikerho. Vaan eipä ole mieleen sekään, pysyä syrjässä. Siitä vasta oudon maineen saakin, ja jotkut nirppanokat loukkaantuu, kun ei seura kelpaa.
Oletteko te muut nuoria (otsikosta päätellen)? Ehkä hänkin tuntee olonsa ulkopuoliseksi ja toisaalta yrittää kuulua joukkoon tulemalla edes seuraan.
Joskus huomaan, että seurue ainakin huomioi minut, vaikka olenkin hiljaisempi. Joskus taas porukka puhuuu keskenään ihan kuin en olisi paikallakaan. Silloin ei huvita edes yrittää sanoa mitään väliin. - kyssärii
2+3 kirjoitti:
Se minua ihmetyttääkin, miksi muille tulee vaivautunut fiilis?
Mulla oli aiemmin huonekaveri, joka murehti aina että joku joka on jonain päivänä tavallista hiljaisempi, on varmaan suuttunut hänelle. Niinkuin ei nyt ihmisillä olisi välillä muutakin syytä keskittyä vain töihinsä tai omiin ajatuksiinsa. Siitäkö on kyse?
Jos tämä työkaveri menisi ihan yksin toiseen pytään, niin mitä te muut sitten ajattelisitte? Minä en halunnut eräässä työpaikassa mennä toisten pöytään kuuntelemaan nuorten äitien vauvanhoitokeskustelua. Lapseton kun olen, en pysty aiheesta keskustelemaan enkä edes kiinnostunut kuuntelemaan. Useimmiten söinkin omat eväät kahvihuoneessa tai kävin jo töiden järjestelynkin vuoksi eri aikaan syömässä kuin tämä äitikerho. Vaan eipä ole mieleen sekään, pysyä syrjässä. Siitä vasta oudon maineen saakin, ja jotkut nirppanokat loukkaantuu, kun ei seura kelpaa.
Oletteko te muut nuoria (otsikosta päätellen)? Ehkä hänkin tuntee olonsa ulkopuoliseksi ja toisaalta yrittää kuulua joukkoon tulemalla edes seuraan.
Joskus huomaan, että seurue ainakin huomioi minut, vaikka olenkin hiljaisempi. Joskus taas porukka puhuuu keskenään ihan kuin en olisi paikallakaan. Silloin ei huvita edes yrittää sanoa mitään väliin.Olisiko sinusta kivaa, normaalia, jos joku pelkästään uteliaana kuuntelee mitä muut puuhailevat esim. viikonloppuna ja itse ei anna vastavuoroisesti itsestään yhtään mitään.
- outo punanaama
2+3 kirjoitti:
Se minua ihmetyttääkin, miksi muille tulee vaivautunut fiilis?
Mulla oli aiemmin huonekaveri, joka murehti aina että joku joka on jonain päivänä tavallista hiljaisempi, on varmaan suuttunut hänelle. Niinkuin ei nyt ihmisillä olisi välillä muutakin syytä keskittyä vain töihinsä tai omiin ajatuksiinsa. Siitäkö on kyse?
Jos tämä työkaveri menisi ihan yksin toiseen pytään, niin mitä te muut sitten ajattelisitte? Minä en halunnut eräässä työpaikassa mennä toisten pöytään kuuntelemaan nuorten äitien vauvanhoitokeskustelua. Lapseton kun olen, en pysty aiheesta keskustelemaan enkä edes kiinnostunut kuuntelemaan. Useimmiten söinkin omat eväät kahvihuoneessa tai kävin jo töiden järjestelynkin vuoksi eri aikaan syömässä kuin tämä äitikerho. Vaan eipä ole mieleen sekään, pysyä syrjässä. Siitä vasta oudon maineen saakin, ja jotkut nirppanokat loukkaantuu, kun ei seura kelpaa.
Oletteko te muut nuoria (otsikosta päätellen)? Ehkä hänkin tuntee olonsa ulkopuoliseksi ja toisaalta yrittää kuulua joukkoon tulemalla edes seuraan.
Joskus huomaan, että seurue ainakin huomioi minut, vaikka olenkin hiljaisempi. Joskus taas porukka puhuuu keskenään ihan kuin en olisi paikallakaan. Silloin ei huvita edes yrittää sanoa mitään väliin.Hän on huomattavasti vanhempi kuin me muut, mutta eihän se meidän vika ole. Kyse on myös työtilanteista, hankalaa jos yksi on vain fyysisesti mukana.
- 20+13
kyssärii kirjoitti:
Olisiko sinusta kivaa, normaalia, jos joku pelkästään uteliaana kuuntelee mitä muut puuhailevat esim. viikonloppuna ja itse ei anna vastavuoroisesti itsestään yhtään mitään.
Ei häiritse vähääkään.
Kuten edellä sanoin, minkäs teet, jos seurueessa on pakko kuunnella muiden löpinöitä, vaikkei haluaisikaan, ja poiskaan seurasta ei saisi olla.
Mitä normaaliuteen tulee, minulla on vaikutelma, että uteliaisuus toisten asioihin on normaalimpaa kuin olla olematta kiinnostunut niistä. Ainakin jos on kyse naisihmisen perheestä! Ja jos itse ei anna raporttia mieskaverista, niin on varmaankin onneton reppana, joka ei ole saanut ketään :(
Miksi omat viikonlopputekemiset ym. henkilökohtaiset asiat pitäisi jakaa työkaverien kanssa, jos ei halua? Samassa työpaikassa olo ei yleensä merkitse sitä, että ollaan kyllin läheisiä siihen, ainakaan kaikki kaikkien kanssa.
Ujous-palstalla kun ollaan; ujohan erityisesti valitsee, kelle uskaltaa avautua.
Itsellä ei ole niinkään kyse ujoudesta. Minun viikonloppuni sisältää yleensä siivousta, kuntosalilla käynnin, ehkä käyn äidillä kylässä jne. tavallista tekemistä. Kiinnostaisiko ketään?
- nr4321§
voisi sanoa että: "no anteeksi että olen olemassa"
- 14+14
Ok, hän varmarmaankin on hiljaisempi kaveri. Ensinnäkin, miksi hänen hiljaisuutensa kiinnostaa sinua? Analysoitko paljonkin kanssaihmisten käytöstä, ikää,..? Oletko sittenkään niin avarakatseinen kuin uskot?
Jos työkaverin hiljaisuus vaikkapa ärsyttää, ärsyttäisikö sinua ja muuta ryhmää vähemmän, ellei hän lainkaan tulisi mukaanne lounastamaan? Toteaisitko silloin, että ärsyttää, kun tuo ei tule mukaan? Miten reagoisit, jos hän huomenna sanoisi jotain? Olisiko sinusta mukavaa, että kaveri ylipäätään sanoo jotain vai lyttäisitkö kommentin? Eristäisikö se häntä muusta ryhmästä vielä enemmän? Mikä mahtaa hänen tulevaisuuteensa ryhmässä ja työpaikalla?
Ehkäpä syy ei olekaan hänessä, vaan joku muu on viestinyt hänelle, että hänen juttunsa eivät ole riittävän kiinnostavia? Oletko ehkä itse tehnyt näin? Millainen on ryhmän tausta ja historia?- outo punanaama
Voihan sitä puhua vaikka säästä, tulevasta lätkämatsista tms. ajankohtaisista asioista, jotka eivät ole kenenkään henkilökohtaisia asioita.
Vaikea sanoa, olisiko hänen juttunsa kiinnostavia vai ei, koska hänen kanssaan jakaa vain työasiat. - peiliin voi katsoa
outo punanaama kirjoitti:
Voihan sitä puhua vaikka säästä, tulevasta lätkämatsista tms. ajankohtaisista asioista, jotka eivät ole kenenkään henkilökohtaisia asioita.
Vaikea sanoa, olisiko hänen juttunsa kiinnostavia vai ei, koska hänen kanssaan jakaa vain työasiat.Miksi pitäisi ihan vain pelkän puhumisen vuoksi puhua, jos ei todella ole mitään aitoa sanottavaa?
Pitäisikö pikemminkin ottaa selvää mikä sinussa itsessäsi saa olosi niin vaivautuneeksi hiljaisuudesta, että nousee pakonomainen tarve päästää mitä tahansa ääntä hiljaisuuden rikkomiseksi? - kkkkkkkkkk
peiliin voi katsoa kirjoitti:
Miksi pitäisi ihan vain pelkän puhumisen vuoksi puhua, jos ei todella ole mitään aitoa sanottavaa?
Pitäisikö pikemminkin ottaa selvää mikä sinussa itsessäsi saa olosi niin vaivautuneeksi hiljaisuudesta, että nousee pakonomainen tarve päästää mitä tahansa ääntä hiljaisuuden rikkomiseksi?Tokihan muutaman henkilön porukka voi käydä syömässä yhdessä ja olla yhdessä hiljaa sen ruokailuun käytettävän hetken. Eikös silloin ole sama käydä kukin syömässä sen porukan kanssa, jonka kanssa tulee jotain normaalia keskustelua.
- 13+2
No hyvä jos saa suunsa auki edes työasioissa. Luulin ekasta viestistäsi, ettei hän ota kantaa edes silloin, kun pitäisi keskustella jostain työnjaosta yms. Eihän siinä sitten mitään ihmeellistä.
En välittäisi itsestäni vielä sanottavan "iäkkäämpi", mutten nuorikaan. Joskus on vaan vaikea päästä mukaan nuorten juttuihin, harrastukset ja musiikinmaku ym. on varsin erilaista. Itse nuorena asuntovelallisena en pystynyt jakamaan keski-ikäisten rouvien kanssa etelänmatkakokemuksia, kun ei ollut ikinä varaa sellaisiin.
Kun nimität toista oudoksi punanaamaksi, niin se kielii jo asenteestasi häntä kohtaan. Ehkä hän vaistoaa sen, ja sitäkin suuremmalla syyllä vaikenee, varsinkin jos on ujo ja epävarma.
Olemme erilaisia, se pitäisi ymmärtää ja hyväksyä työyhteisössäkin. Nykyään kaikkien pitäisi olla niin avoimia ja sosiaalisia. Se on tunnut tälläkin palstalla monesti ilmi, että ujous ja hiljaisuus haittaa työnhaussa. Silti nämä ihmiset ovat hyviä työntekijöitä ja ahkerimpia, koska heidän työaikansa ei kulu seurusteluun.- rupppp
Ehkä hän kommunikoi sähköpostin kautta?
- kkkkkkkppppppppppp
Hyvä ja ahkera työntekijä siihen saakka, kunnes kokee burnoutin.
Tämä ei ollut vitsi, vaan kokemus työelämästä. - aivojumppaa vai mitä
Meilläkin on yksi punanaama, joka nyökyttelee kokoajan päätään.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
En usko et meistä tulee jotain
Se ei kuitenkaan estä toivomasta et tulisi. Toivon et voitas suudella ja se sais asioita loksahtamaan paikoilleen. Jutel102810- 942030
Eini paljastaa nuorekkuutensa salaisuuden - Tämä nousee framille: "Se on pakko, että jaksaa!"
Discokuningatar Eini on täyttänyt upeat 64 vuotta. Lavoilla ja keikoilla nähdään entistä vapautuneempi artisti, joka ei421543- 2601398
- 69989
Olen J-mies
Jos kerrot sukunimeni alkukirjaimen, ja asuinpaikkakuntani. Lupaan ottaa yhteyttä sinuun.47901Ei sitten, ei olla enää
Missään tekemisissä. Unohdetaan kaikki myös se että tunsimme. Tätä halusit tämän saat. J miehelle. Rakkaudella vaalea na77880- 55874
- 44785
Ma 30.9 tosiko tv klo 18 suorana Tikkalanmäeltä
Virastolta suorana. Äänestyksistä sitten puhutaan illalla ja huomenna, onko kepuvasemmisto kuntalaisten tahdon mukaan to93726