onnekas

olen, siitä vahvuudesta ja sisäsyntyisestä keinosta selvitä elämässä.

pienestä pitäen olen ollut ujo ja arka ja olen vieläkin, vaikka se ei välttämättä päällepäin aina näy. Lapsuudenkodissa jo väkivaltaa seuraneena ja osani siitä saaaneena, koulussa kiusaamista ala- ja yläasteella.

rakastuneena alkoholisoituneeseen väkivaltaiseen petturiin nuorella iällä, alle kaksikymmentä,pieniä lapsia ja kumppania hoitaen ja hakien kostean illan jälkeen ensiavusta, itkien silmät turvonneena ja mustana,kroppa ja jalkapohjat mustelmille hakattuina ja henkisiä väkivallan arpia sydämessäni korjanneena, mutta siitäkin yksin selvinneenä, kohdaten jälleen aikuisiällä koulukiusaamista ja työpaikkakiusaamista ja niistäkin jaoilleni tippuen, voin hengäistä helpotuksesta välittämättä siitä olenko kenenkin silmissä ja mitä esim:outo,ujo ja arka. Lähelleni ei pääse helposti ja nautin yksinäisyydestä ja hiljaisuudesta, hyvästä seurastakin kyllä, mutta hyväksyttynä seurassa. En tuppaudu kenenkään joukkoon, jos ei kaivata .tiedän itse mikä ja kuka olen, tunnen itseni virheineen päivineen ja se riittää minulle.

olen itseni kanssa tasapainossa.