Olen käynyt yli 6 vuotta psykologeilla ja se on ollut aivan turhaa paskaa ainakin minun kohdallani. Ensimmäinen psykologini oli vanha mummo kun 17 vuotiaana aloin käydä nuorisopsyk. polilla. Myöhemmin totesin että hän on varmaan narsisti tai sekaisin koska hän sanoi minulle sellaisia asioita joista hän olisi saanut potkut jos olisin nauhoittanut keskustelumme. Kävin turhaan hänen juttusillaan vuoden ja hän ei edes viimeisillä kerroilla muistanut että minulla on sisko ja olen alle 18 vuotias. Kerran lähdin ovet paukkuen tapaamiselta koska suutuin niin pahasti mitä hän minulle sanoi.
Sitten 18 vuotiaana siirryin aikuisten mielenterveys puolelle ja taas tuli mummo psykologikseni. Hän oli todella pätevä mutta mitään edistystä tai helpotusta ei tapahtunut. En hyötynyt mitenkään niilläkään käynneillä. Hän tunnusti että ei pysty auttamaan minua ennen kuin hän jäi eläkkeelle. Sen jälkeen mulla on ollut kaksi psykologia aikuisten puolella ja nyt menossa kolmas. Noista kaksi olivat tosin vain väliaikaisia sairaanhoitajia. Nyt tämä viimeisin psykologi alkaa muistuttamaan pahasti ihan ensimmäistä psykologia joka minulla oli nuorten puolella. Hän kiroilee ja keskeyttää minua ihan pokerilla ja on tietävinään mun asioista enemmän kuin minä itse. Todella turhauttavaa kun pitää tuntemukseni heittää ilmoille muutamassa lauseessa koska seuraavaa puheen vuoroa ei välttämättä ihan heti saa.
Ei tosta jauhamisesta ole mitään hyötyä. Heillä on kaikilla ainakin 30-40 ihmistä joka kuukausi siellä valittamassa niin eihän siinä kukaan voi yksilöön panostaa paljoa. Toinen puolihan tossa psykologilla käymisessä on lääkkeet. Niitähän noi psykiatrit määrää huolimattomasti ja leikkii jumalaa syöttämällä sellaisia troppeja ihmisille joita ei ikinä söisi itse tai määräisi läheisilleen. Tuntuu että usein ongelmia ei hoideta vaan lääkitään ihminen sellaiseen tilaan ettei se ongelma haittaa joka on ihan sairasta. Itse olen pyytänyt uni lääkkeitä unettomuuteen joka on mennyt niin pahaksi että en voi sitä enää itse hallita. Olen maininnut jo useita kertoja siitä ja psykologit vaihtaa heti aiheitta tai levittelee käsiään. Psykiatrit taas eivät halua uni lääke reseptejä kirjoittaa koska niitä ei pidää ¨turhaan¨ syödä mutta psyykelääkkeitä kyllä kirjoittelevat kokeilumielessä minulle. Mulla ei ole mitään sairautta jota pitäisi psyykelääkkeellä edes hoitaa! Unen puutteen takia olen ihan vihannes ja en jaksa tehdä mitään koska mulla menee parhaimpinakin öinä 2 tuntia ennen kuin nukahdan, yleensä tosin 3-5 tuntia.
Tunnen 7 ihmistä jotka ovat kanssani samaa mieltä ja he ovat myös käyneet vuosia psykologilla.
Sitten 18 vuotiaana siirryin aikuisten mielenterveys puolelle ja taas tuli mummo psykologikseni. Hän oli todella pätevä mutta mitään edistystä tai helpotusta ei tapahtunut. En hyötynyt mitenkään niilläkään käynneillä. Hän tunnusti että ei pysty auttamaan minua ennen kuin hän jäi eläkkeelle. Sen jälkeen mulla on ollut kaksi psykologia aikuisten puolella ja nyt menossa kolmas. Noista kaksi olivat tosin vain väliaikaisia sairaanhoitajia. Nyt tämä viimeisin psykologi alkaa muistuttamaan pahasti ihan ensimmäistä psykologia joka minulla oli nuorten puolella. Hän kiroilee ja keskeyttää minua ihan pokerilla ja on tietävinään mun asioista enemmän kuin minä itse. Todella turhauttavaa kun pitää tuntemukseni heittää ilmoille muutamassa lauseessa koska seuraavaa puheen vuoroa ei välttämättä ihan heti saa.
Ei tosta jauhamisesta ole mitään hyötyä. Heillä on kaikilla ainakin 30-40 ihmistä joka kuukausi siellä valittamassa niin eihän siinä kukaan voi yksilöön panostaa paljoa. Toinen puolihan tossa psykologilla käymisessä on lääkkeet. Niitähän noi psykiatrit määrää huolimattomasti ja leikkii jumalaa syöttämällä sellaisia troppeja ihmisille joita ei ikinä söisi itse tai määräisi läheisilleen. Tuntuu että usein ongelmia ei hoideta vaan lääkitään ihminen sellaiseen tilaan ettei se ongelma haittaa joka on ihan sairasta. Itse olen pyytänyt uni lääkkeitä unettomuuteen joka on mennyt niin pahaksi että en voi sitä enää itse hallita. Olen maininnut jo useita kertoja siitä ja psykologit vaihtaa heti aiheitta tai levittelee käsiään. Psykiatrit taas eivät halua uni lääke reseptejä kirjoittaa koska niitä ei pidää ¨turhaan¨ syödä mutta psyykelääkkeitä kyllä kirjoittelevat kokeilumielessä minulle. Mulla ei ole mitään sairautta jota pitäisi psyykelääkkeellä edes hoitaa! Unen puutteen takia olen ihan vihannes ja en jaksa tehdä mitään koska mulla menee parhaimpinakin öinä 2 tuntia ennen kuin nukahdan, yleensä tosin 3-5 tuntia.
Tunnen 7 ihmistä jotka ovat kanssani samaa mieltä ja he ovat myös käyneet vuosia psykologilla.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olet aivan oikeassa. Psykologilla käynti ei Sinua auta ennen kuin haluat itse työskennellä itsesi kanssa.
Terapia ja psykologilla käynti ovat kaksi eri asiaa.
Ja jos olet terve niin miksi käyt?
Ellet saa unta on se oire jostakin. Jos itse tiedät kaiken paremmin niin toivottavasti osaat sitten myös itseäsi auttaa. On luonnollista, että hakeudut sellaisten ihmisten seuraan, joilta koet saavasi tukea. Jos Sinulle tuki on sitä, että ollaan samaa mieltä siitä, että psykolgista ei ole apua niin sepä hyvä. Olet varmaan sitten ihan oikeassa paikassa, oikeaan aikaan ja oikeiden ihmisten ympäröimänä.
Psykologeissa ja muissa ammattiauttajissa on hurjan paljon eroja. Ihminen saattaa olla vaikka kuinka pätevä, mutta silti hän ei välttämättä kykene auttamaan kaikkia. Joistakuista tapaamistani ammattiauttajista epäilen, etteivät he kykene auttamaan ketään.
Jos terapia- tai muu hoitosuhde ei toimi, niin ei kannata olla ensimmäiseksi syyllistämässä potilasta. Monet auttajat ovat varsin neuvottomia ja myöntävät vuosien hoitosuhteen jälkeen, että eivät kykene auttamaan. Jotkut lyhyemmänkin ajan päästä.Eivät edes halua tavata asiakasta, joka on heidän mielestään liian haasteellinen, vaikka asiakas kokisi käynneistä olevan hyötyä.
"Olen maininnut jo useita kertoja siitä ja psykologit vaihtaa heti aiheitta tai levittelee käsiään." ?? Psykologihan ei voi kirjoittaa reseptejä ellei ole koulutukseltaan lääkäri.
Oletko käynyt _psykoterapiassa_ vai saanut kenties keskusteluapua?
¨Oletko käynyt _psykoterapiassa_ vai saanut kenties keskusteluapua?¨
Sekä että.
Tiedän kyllä etteivät psykologit niitä lääkeitä määrää mutta heidän kanssaan aina keskustellaan myös lääkkeistä. Olen maininnut heille se psykiatrille uni ongelmista useaan otteeseen.
HYVÄ JUTTU, miksi luulet että olen terve? En kirjoittanut mitään sellaista enkä tietenkään kävisi psykologilla jos olisin terve tai jos kokisin itseni terveeksi. En ymmärrä miksi olet ¨kilvet pystyssä¨. Tiedän ainakin sen verran että haluan niitä uni lääkkeitä koska uni ongelmani ovat sen verran pahoja. Tottakai haluan työskennellä ongelmieni kanssa mutta en koe saavani minkäänlaista apua. Ensimmäinen psykologini pahoinpiteli minua henkisesti ja sen jälkeen on työntekijät vaihtuneet niin tiiviiseen tahtiin että koko prosessi alkaa koko ajan alusta.
Ihmisen psyyke ja ongelmat ovat niin moniseliitteisä, että ei ole varmaan mitään yhteispätevää keinoa miten parantaa.Joku saa apua terapiasta, toinen lääkkeistä. On myös hekilöitä, joita on auttanut uskoontulo. Ja on sitten vain niinkin että aikansa asioita märehdittyään ja työstettyään elämä alkaa seestyä ja mieli tervehtyy. Itse olen saanut avun oman pohdiskelun ja Jumala-suhteen kautta. en ole koskaaan syönyt yhtään mielialapilleriä tai käynyt edes lääkarissä psyykeongelmien vuoksi. Muutaman kerran otin nukahtamislääkkeeksi äitini unipilleripurkista tasoittaakseni unirytmiä vuorotyön aikoihin.