I killed it! (kesti 9kk)

Tajusin tänään että sain lopulta unohdettua ihastukseni, vaikka kyseisen jumalattaren unohtaminen tuntui yhdessä vaiheessa täysin mahdottomalta. Tai siis tietenkin muistan ja tunnen hänet yhä, mutta en tunne enää häntä kohtaan mitään sen kummempaa. Koulukavereita voimme toki olla, mutta siinäpä se. Pystyn jopa toivottamaan onnea hänelle ja uudelle poikaystävälleen.

Olin aivan hulluna häneen, ja luulin etten pääse hänestä millään yli, mutta niin vain pahimmatkin crushit haihtuvat kun vain antaa tarpeeksi aikaa.

En tiedä miksi kirjoitin tämän, ehkä haluan vain yrittää antaa kannustusta kaikille, jotka eivät meinaa saada ihastusta mielestään. Kyllä se siitä helpottaa kun aikaa kuluu ja tutustuu uusiin ihmisiin!
2254
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Sama tilanne täällä, enemmän tai vähemmän 9 kuukautta yksi ihminen pyöri pakonomaisesti mielessä eivätkä muut kiinnostaneet. Sitten tapasin tyypin, joka on ulkoisesti samantyyppinen kuin hän, mutta henkisesti vielä minulle paljon sopivampi. :)

Äänestä

Mulla unohtui ihastumiset kokonaan, kun tajusin oikeastikin olevani ruma nainen. Kelasin menneitä mielessäni ja huomasin ettei kukaan mies ole ollut minusta missään vaiheessa edes kiinnostunut, joten siihen loppui kuvittelut ja ihastumisetkin. Enää en edes katsele ketään ja hävettää jopa ne ykspuolisetkin ihastumiset, joita joskus koin. Pitkään kesti ennen kuin järki tavoitti mun pienen mielen, mutt onneks tavoitti. Olishan se kornia, jos näin ruma kuvittelis yhä mielessään, ett mullekin löytyis joku joka välittäis...just joo niin varmaan joo.. taitais helvetti jäätyä ennen kuin sellanen ihme tapahtuis. Mulla oli onneks lähipiirissä ihmisiä, jotka suoraan sanoi mulle, ett olen ruma ja luontaantyöntävän näkönen. Ja kun tarpeeksi kuulin rumuudestani, niin menihän se viesti kovaan päähän perille. Enää en kuvittele kelpaavani kellekään miehelle, koska sellaista miestä ei ole olemassakaan jolle näin ruma nainen kelpais.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


so happy kirjoitti:

Tajusin tänään että sain lopulta unohdettua ihastukseni, vaikka kyseisen jumalattaren unohtaminen tuntui yhdessä vaiheessa täysin mahdottomalta. Tai siis tietenkin muistan ja tunnen hänet yhä, mutta en tunne enää häntä kohtaan mitään sen kummempaa. Koulukavereita voimme toki olla, mutta siinäpä se. Pystyn jopa toivottamaan onnea hänelle ja uudelle poikaystävälleen.

Olin aivan hulluna häneen, ja luulin etten pääse hänestä millään yli, mutta niin vain pahimmatkin crushit haihtuvat kun vain antaa tarpeeksi aikaa.

En tiedä miksi kirjoitin tämän, ehkä haluan vain yrittää antaa kannustusta kaikille, jotka eivät meinaa saada ihastusta mielestään. Kyllä se siitä helpottaa kun aikaa kuluu ja tutustuu uusiin ihmisiin!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu