Istuitteko koulussa aina yksin?

Sun pitää olla oma-aloitteinen. Ei ne kaverit vättämätt tuu sun luokse jos sä oot aina vaan hiljaa ja vetäydyt syrjään. Enemmän sua katotaan kieroon jos sä et ikinä tee mitään, kun sä tekisit jotain. Avaa suusi ja menen mukaan porukkaan :)

Ompa kummallista, ei meillä koskaan saanut kenenkään vieressä istua koulussa. Yksin istuttiin koko peruskoulu ja sen jälkeen opiskelupaikassa myös.

Ihmiset harvemmin tekevät päässään itsestään surkeita tarinoita, yleensä ovat ajatuksissaan homman sankareita, koska eihän ne muuten toimis kuin toimivat, tarkoitan että jos tänne tulee joku oikein itse säälivä geneerinen yhyy yhyy viesti niin saattaa olla jonkun entisen koulu kiusaajan tekemää pään sisältöä jolla hän yrittää pitää kassassa omaa mailman kuvaansa, joka alkaa romahtamaan hiljalleen oppivelvollisuuden jälkeen. Näin kun ihminen tulee aikuiseksi aivokemialtaan 25- 27 vuotiaana alkaapi se näkemään asiat ihan toisin ja ymmärtää myös lapsuutensa erilailla, eli tarkoitan vain että oliko kirjoittaja yksin istuja vai oliko hän ilkimys joka puhui pahaa yksin istujista. Elämässä on muutakin kuin istuminen

Täällä yksi jolla on ollut sama tilanne yläkoulusta lähtien. Olen ilmeisesti liian hiljainen, muiden mielestä varmasti tylsä ja outo. Toisaalta en haluaisikaan mitään levotonta ihmistä siihen viereen istumaan, koska olen itse tosi rauhallinen tunnilla. Alkaa nyt vähän jo kyllästyttää, mutta sehän on tietysti selvä, että kaikki yleensä kavereidensa viereen istuvat. Kamalinta on se, kun on vaikka ollut juuri ensimmäisenä päivänä pois koulusta ja toiset ovat jo valinneet paikkansa ja sitten pitäisi äkkiä miettiä kenen viereen istuisi. No, eipä tätä kannata niin paljon miettiä tulee vaan ahdistunut olo, kun on muutenkin jo tarpeeksi yksinäinen :(

Huippuhetki on ehdottomasti ollut se kun eräät pojat istuivat vieressäni ( oli siis kolmen pulpetin paikka) vaikka edessäkin olisi ollut tilaa. Halusivat ilmeisesti istua vähän taaempana ja istuivat sitten kaikki ne tunnit vieressäni. Silloin taisin toiseen ihastuakin, olin niin ylpeä siitä että istuivat vieressäni :) On pieniä nämä ilonaiheet :) Kaikkien niiden joilla on aina joku kaveri vieressä, pitäisi muistaa, että se ei ole itsestään selvyys. Toisille, kuten minulle vieressä istuja on jo utopiaa, kavereista ja ystävistä puhumattakaan. Ja olen ulkonäöltäni ihan ok ja aina puhdas jne. eli nekään asiat eivät voi vaikuttaa. Stemppiä kaikille yksin istujille ja yksinäisille.

Minulle tulee aina tosi paha mieli jos näen jonkun esim koulussa aina yksin. Tietysti jotkut haluavatkin olla yksin, mutta tuskin kukaan nyt vuositolkulla. Eikä se porukkaan mukaan pääseminen niin helppoa ole ja kaikki ihmiset eivät vaan sovi yhteen eli ei aina voi syyttää sitä yksin olevaa saamattomuudesta. Koulussa on muutenkin niin kurja olla yksin :( Hah, kyllä huomaa, että on taas itselle tuttu aihe, kirjoittamista voisi jatkaa loputtomiin :) Jaksamista kaikille yksinäisille, täällä on yksi ihminen joka on aina teidän puolella

Vaikka istuin yksin,en koskaan ollut yksin.Aina oli kiusaajat lähellä. Onneksi niistä 3 on jo hautuumaalla.Niistä tuli narkkareita.

Itekkin oon ujo ja hiljainen, ja vähän sillee nolo en ikinä kuule mitää ja lauon jotain nolouksia... mut nii mull on 3 kaverii VAAN... 2 muuta meni toiselle luokalle ku mentiin ylä-asteelle ja siitä toisesta joka tuli mun luokalle niin e oo mitään iloo ku sai heti uusii kamuja ja jättää mut koko ajan yksin.. ja istun aina jossai nurkassa yksin... välitunnilla meen 2 muun kaverin kaa aina kyl:)

Itse olen nyt syksyllä valmistumassa lukiosta, ja yksinäni olen istuskellut ylä-asteelta läpi lukion. Kyllä siihen tottuu, kun tarpeeksi kestää, eipä ole enää kauaa jäljellä.
Itse olen ihan normaali, seuraan muotia, meikkaan ja huolehdin hygieniastani totta kai. En ole erityisen hiljainenkaan, minun on helppo puhua tuntemattomillekin, ja jos jonkun kanssa joskus olen tunnilla niin hyvin ollaan pärjätty. Jotenkin olen varmaan vaan niin vaikeasti lähestyttävä, kukaan ei uskalla tulla seuraani.
Pitää vain ajatella että ne oikeat ihmiset ovat siellä jossakin, jatko-opinnoissa tai muualla.
Kyllä me pärjätään, ollaanhan pärjätty tähänkin asti. :-)

Joo, pärjäillään. Ei tässä muutakaan voi. Itsellä on nyt lukio takana päin ja toisaalta iloisempi fiilis kuin viime syksynä. Aika ikävää vain lukea täältä noita vanhoja viestejäni, välillä on todella kurjaa aikaa tullut vietettyä.Voisikin kysyä miten olen selvinnyt? No, tietysti monilla muillakin on vaikeaa ja toisaalta itselläni on kyky olla ajattelematta liikoja. Stemppiä vaan kaikille samassa tilanteessa oleville, löytäiskin joskus jonkun jolla on samoja kokemuksia. Olisi niin kiva jutella sellaisen kanssa joka ymmärtää.

Mä päädyin yläasteelle mentäessä eri luokalle ainoan kaverini kanssa, porukan kolmas tyttö lemppasi meidät voidakseen olla suostiumpien tyttöjen kanssa.

Istuin sitten yksin kaikilla niillä tunneilla, joissa opettaja ei tehnyt valmista istumajärjestystä. Välitunnitkin istuin yksin, koulun ruuhkaisilta käytäviltä oli mahdotonta löytää ketään. Ruokiksilla oli seuraa jos ensin kävin kaverini kirjastosta raahaamassa ruokalaan, hän ei koskaan halunnut syödä kouluruokaa.

Pääsin lopulta samalle luokalle, mutta osalla tunneista istuin edelleen yksin koska kaverini oli joissain aineissa eri ryhmässä. Kaikkia välituntejani en myöskään jaksanut hänen kanssaan olla, oli sen verran kova ruikuttamaan. Riideltiin usein ja hän viettikin ysiluokan lopulla ruotsintunnit eri pöytäparissa. Ketutti, itse olisin halunnut tehdä siellä niitä suullisia harjoituksia, mikä ei tietenkään yksin onnistunut. Open kanssa oli tavallaan ihan kiva tehdä mutta tulihan siitä eri tavalla paineita.

No olin kokolailla helpottunut peruskoulun päättyessä, en ollut hakenut yhteenkään samaan lukioon kuin tuo kaverini. Olen nähnyt hänet lukiovuosinani kerran, silloinkin satuin bongaamaan hänet keskustassa, en usko että hän huomasi minua. Lukiossa mulla on paljon parempia kavereita, heitä en inhoa ja heidän kanssaan olen, koska me oikeasti tullaan toimeen keskenämme, ei koska oltaisiin oltu sosiaalisia hylkiöitä, jotka siten työnnetään yhteen kuten peruskoulussa kävi. Sellaiset pakkoliitot eivät vain toimi.

Jatkossa jos on valittava rasittavan kaverin ja yksinäisyyden väliltä, otan yksinäisyyden ja siihen lohduksi vaikka hyvän kirjan. Yksinolo voi joskus tympäistä, mutta välttyypähän monilta ongelmilta joita huonot kaverit tuovat tullessaan.

Mä olen introvertti ja vihaan kun ihmiset pälpättää ruokailussa vaikka niillä ei ole mitään sanottavaa , syökää ja olkaa hiljaa !

Meidän koulussa oli aina kaks vierekkäin. En edes muista kenen vieressä istuin , siitä on niin kauan. Ilmeisesti kuitenkaan ei ystäviäni koska ne on muistissa aina vaan

Silloin ysärillä yläkoulussa istuttiin jokainen omilla pulpeteillaan,luojan kiitos ei ollut paripulpetteja.Nyt tällä vuosikymmenellä erään tutun koulussa istutaan muunneltavissa pöydässä 3-5 oppilasta.Kiva istua selkä opettajaan päin ja yrittää katsoa taululle,vähänkö niskat jumittaa.Kuulemma ryhmätyö oli jokin peruste.Ennen oli tuo asia paremmin.