Kun te olitte lapsia ja nuoria,

Aloittaja voisi kertoa omia kokemuksiaan alkupalaksi.

Tutussa pikku koulussa ala-asteella joitakin ujoja ja arkoja kiusasivat. Köyhyys oli kiusaamisen syy vain silloin, kun lapsi arkaili. Monet yhtä köyhät ja köyhemmätkin olivat itse niitä pahimpia kiusaajia ja kiusasivat ja narrasivat rikkaidenkin lapsia esim. pyysi, että saisiko vääntää palan possumunkista ja väänsi niin ison palan, että jäi vain yks sorkkanipukka toiselle käteen.
Pojat antoivat joskus lumipesun kasvoille sellaiselle tytölle, josta tykkäsivät.

Sitten murrosiässä alkoi erilainen ja ilkeämpi salakiusaaminen. Juoruttiin ja laitettiin ilkeitä huhuja liikkeelle, jätettiin ulkopuollelle. Ujous houkutteli kiusaajia siihen aikaan ja vielä nykyäänkin.

sen vanhana taitaa

"Juoruttiin ja laitettiin ilkeitä huhuja liikkeelle, jätettiin ulkopuollelle. "

Tuotahan tapahtuu vielä aikuisinakin.

Serkkupoika Erkki M pyysi yläluokkalaiset pitelemään kiinni käsistäni, että sai
vedellä turpiin ulkovessassa. Se olikin kieroutunut. Nykyisin kuulemma on
viiden venäläisnaisen loukussa. Eipä poika uskaltanut käydä kimppuun ilman
kiinnipitäjiä.

ei ollu koulukiusaamista, lapset kaikki leikki jotain palloleikkejä kuk porukka mitäki, niitä ku on monelaista peliä,
koulumatkat olimme porukassa kua sitten minnekki suuntaan men aian kävellen tai talvella hiihtäen,
kisaaminen oli outo sana, siitä ei kuulunu koskaan.

No oli siellä jotain ulos jättämisiä leikeistä, mutten mie pahemmin välittänyt heidän sisäpiireistä, velipoikaani kiusattiin hänkun oli kouluaikaan pienikokoinen ja tulinen luonteeltaan, mutta tapella hän osasi ja piti puolensa.

Kiusaamista ei juurikaan ollut. Porukoissa liikuttiin koulumatkat, illat pelattiin polttopalloa, talvella luisteltiin ja hiihdettin. Kiusaaminen ei varman kuulunut ajan henkeen.
Oli minulla kolmannella kansakoulussa pari vuotta vanhempi poika joka uhkaili ja kävi käsiksikin, pelkäsin häntä ihan hirveästi. Koulussa välitunnilla hän taas kerran kävi kimppuun ja mursi minulta pikkusormen. Neljä vuotta vanhempi siskoni kosti ja löylytti hänet koulun pihalla kaiken kansan nähden. Opettajat eivät puuttuneet tapahtumien kulkuun mitenkään. Siihen päättyi kiusaus. Poika ei edes aikuisena tervehtinyt minua vaikka asuimme naapurissa.

Havaittu.

Net, jotka kiusasi koulussa, net oli pohjasakkaa. Tavallisen ihmisen aatemaailmaan ei yksinkertaisesti mahtunut niitten käyttäytyminen. Nykyisin kun katselee, miten on mennyt, juuri kuin oletettu. Kiusaajat työttäminä tai linnassa, kiusatut menestyneet normielossa kohtuullisesti tai jopa hyvin.

Mun aikana oli merkille pantavaa, ei kirkonkylän "sivistyneistö" tai talojen isäntien kakarat kiusanneet ketään. Eron huomasi kun tuli jako oppikouluun ja kansalaiskouluun. Oppikoulussa oli rauhallista, kansalaiskoulussa oli aina tappeluita.

Siis tämä mun oma kokemukseni. Samaa nykyaikanakin. Joittenkin perheitten lapset on häiriköitä ja nuorisorikollisia, toisten perheitten lapset ei. Kasvatus kysymys.

=DW=

Tulihan sitä hakattua, eikä kauaa kestänyt kun tyttömmekin oppivat Darwinismin periaatteet.
Vain vahvin voittaa ja menestyy.
Hakatuista tuli sit Kirjastonhoitajia ja kunnan sosiaaliviraston työntekijöitä.
Met menimme sit asemiin jossa taas saatoimme alistaa.
Lapsistamme tuli luovia kansalaisia, muistaakseni Nokialaisiakin.
Rahaa en muista, mutta kaikilla meillä oli varaa kahviin ja pullaan.

H.

Kyllä kiusattiin, niin kuin tyhmät yleensäkin, kadehtiessaan älykkäämpiään.

Vain sellaisen muistan keskikoulusta. kun pojat tulivat autolla koulun pihaan kaahamalla ja ajoivat oppilaiden päälle. Minuun ei kovasti sattunut, mutta ehkä johonkin sattui, en enää muista. Oli joskus 50-luvun loppupuolella.
Tuohon aikaan kuitenkin opetettiin lapsille käytöstapoja. Minäkin annoin aina vanhemman ihmisen mennä ensin, esim. bussista pois tai bussiin. Avasin heille oven jne.

Opettaja vai kiusasi, mutta ei kauan koska joutui lopettamaan, kuulin jälkeenpäin kuolleen melko nuorena. (nainen)

Olen aina kaikissa elämän vaiheissa ollut kiusattujen puolella, niin kauan kun olin työelämässä.

Köyhyys ei ole kiusaamisen perusta minun näkemällä.

Netti kiusaaminen ei sekään ole hyvää, mutta liian tosikko luonteet jotka luulevat olevan jotain ovat vaikeita , jos vielä ylä-pää ei oikein toimi normaalilla tavalla.
Puuttuu ihmisen näkeminen joka on jo puolet tuntemisesta.

Oli sitä, ja paljon nykyistä pahempaa. Alakansakoulun opettaja huusi ja raivosi ja nöyryytti oppilasta joka näin myöhemmin päätellen poti sanasokeutta tai lukihäiriötä. Isot pojat löylyttivät estotta päivästä toiseen pienemmät ja ne, jotka eivät halunneet tapella. Oppikoulussa eliitti nöyryytti köyhiä ja tietysti lihavia tai muuten reppanoita joilla ei ollut mitään erityistaitoa jolla olisi voinut profiloida itsensä menestyjäksi.

Ihan samaa menoa se oli kuin nykyisinkin ja tuloksena oli samalla tavalla jopa ruumiita...

Köyhyydestä, isättömyydestä ja hampaista kiusattiin. Minulla on rako etuhampaiden välissä, isäni kuoli kun olin kymmenvuotias ja vaatteet olivat aina huonommat kuin muilla. Kunnan vaateavulla sitten jotain vaatetta saatiin. Neljä lasta vielä asui kotona, kaksi oli muuttanut jo omilleen, ainainen rahapula ja pieni maatila vain elättämässä. Äidilläni oli kyllä vaikeaa, vaikka en minä sitä silloin lapsena oikein ymmärtänyt.

Kyllä minä muistan ne kiusaamiset hyvinkin tarkkaan. Sitä tuli myös opettajien taholta.

Harjulan koululta vanhikseen.
Siihen melkein Kaakolan mäelle jouduin joka päivä koulusta palatessa sulanmaan aikaa kulkemaan ojanpohjaa. Eivät päästäneet tielle.
Opettaja vaatetti minut omilla vanhoillaan. Sellaisilla kamalilla tätini kalosseilla jouduin III luokalla kulkeman koulumatkan. Ne katosi kotimatkalla maantien rumpuun. Mummu ei välittänyt, eikä osannut vaatetustani hoitaa alaluokilla. Ylä koulussa sitten oli jo oma tahto ja kesätöissä hankittua rahaa joilla ostin Mattilan mainiot farkut. Nyt en kusekkaan sinnepäin missä sen ajan kuisaajani on.
Minulla ei ollut tyttökavereita heidän vanhempansa kieli .
Yläluokilla helpotti kun samanikäiset pojat tulivat puolustamaan. Etenkin 1 reino.
maagikko