Tarve satuttaa

Kyllä kosto tuntuu joskus hyvältä vakka se osuisi omaan nilkkaan sivuuttaen.

Ei. En halunnut satuttaa. Sinä kysyit, minä vastasin. Totuudella. En yhtään sen vähemmällä. Minulla ei ole mitään menetettävää. En voi elää valheessa. Ja se totuus oli sanottava. Sinä et voisi olla onnellinen kanssani. Ja olethan itsekin jo sanonut löytäneesi useampia, parempia vaihtoehtoja. Se mitä sanoin, tarkoitti: löydät onnesi helpommin niiden toisten kanssa. Minä välitän sinusta kovin, mutta en voi muuttua sellaiseksi kuin sinä haluat. En olisi onnellinen, etkä sinäkään olisi onnellinen, sillä ne ongelmat tulisivat kyllä esiin. Jos niitä ei selvitetä ja se selvittäminen on pitkä prosessi. Siihen ei pidä ryhtyä, jos ei ole varma että haluaa sitä. Älä ota niitä syytöksenä. Se esimerkki jonka kerroin, kertoo, että tiedän oman osuuteni ongelmasta. Jotkut ovat niitä jaksaneet ratkoa ja kamppailevat niiden kanssa tänäkin päivänä. He jaksavat yrittää. Yrittää haluaisin minäkin, mutta en voi päättää siitä yksin. Sinulla on vapaa tahto. Haluta ja olla haluamatta. Muutos ei tule siitä, että vain toinen muuttuu. Se tulee siitä, kun yhdessä kasvaa yli ongelmien, kohdatakseen uusia. Suuria tai pieniä. Väliin mahtuu paljon onnen hetkiä. Sä olet ajatuksissani vieläkin minun mieheni. Minun ajatuksissani.

http://www.youtube.com/watch?v=vE-HeC4jH2E