sairastan epämääräistä personallisuushäiriötä ja kaksisuuntaista. kirjoitan tälle saitille enkä kaksisuuntaiseen koska asiani koskee enemmänkin masennusta.
mulla on tällähetkellä syvä masennuskausi menossa.lääkärissä kävin perjantaina ja valitin siitä että mulla ei ole hyvänolon tuntemuksia mistään asiasta mistä ennen osasin nauttia.kartotin asian koskeneen jo vuoden alusta alkaen,mutta päivät kuluu niin nopeasti että tuntemukseni voi olla jo pitemmältä ajalta.
musta on jotenkin raastavaa kohdata asioita mistä on ennen nauttinut ja nyt ei viisari heilu minnekkään suuntaa.lääkäri sanoi että mulla on jo kaikki lääkkeet kokeiltu ja nyt on sellainen koktail että siihen ei yksinkertaisesti löydy lääkkeistä apua.toisinsanoen joudun kärsimään asiasta kuten lääkäri sen hienovaraisesti totesi.
olen tottunut "näyttelemään"nauttivani asioista,mutta toisaalta kun itselläni on lapsi niin harmittaa olla joku muu kuin on
no näillä mennää eteenpäin.kiitos kun jaksoitte lukea paatokseni..
mulla on tällähetkellä syvä masennuskausi menossa.lääkärissä kävin perjantaina ja valitin siitä että mulla ei ole hyvänolon tuntemuksia mistään asiasta mistä ennen osasin nauttia.kartotin asian koskeneen jo vuoden alusta alkaen,mutta päivät kuluu niin nopeasti että tuntemukseni voi olla jo pitemmältä ajalta.
musta on jotenkin raastavaa kohdata asioita mistä on ennen nauttinut ja nyt ei viisari heilu minnekkään suuntaa.lääkäri sanoi että mulla on jo kaikki lääkkeet kokeiltu ja nyt on sellainen koktail että siihen ei yksinkertaisesti löydy lääkkeistä apua.toisinsanoen joudun kärsimään asiasta kuten lääkäri sen hienovaraisesti totesi.
olen tottunut "näyttelemään"nauttivani asioista,mutta toisaalta kun itselläni on lapsi niin harmittaa olla joku muu kuin on
no näillä mennää eteenpäin.kiitos kun jaksoitte lukea paatokseni..
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tuo näytteleminen kuluttaa valtavasi voimia ja se on valhetta. Sinun pitää saada puhua aidosti tunteista ja pahasta olostasi. Toivon että saa kuunelijoita ja kuuntelevia ja luotettavia korvia.
En tiedä toimiiko sulla, mutta mä olen löytänyt tietä ulos masennuksesta sen kautta, että olen opetellut olemaan ajattelematta. Siis ajattelematta mitään. Masennushan on yleensä kieriskelemistä huonoissa ajatuksissa. Hyvien ajatusten löytämisen sijaan on olemassa "hiljaisuus". Se on vain vaikea löytää, kun on niin tottunut ajatuksen voimaan.
Tässä hyvä kirja aiheesta. Ei ole nimestään huolimatta mitenkään hörhö, vaan sisältää paljon kokeilemisen arvoista.
http://www.like.fi/kirjat/zen-tie-depression-lapi