Eli kerronpa tarinan kissastani Veetistä joka tuli mun luokseni kolmisen vuotta sitten. Veeti syntyi vanhemmalle pariskunnalle jonka kissat saivat oleilla ulkona, myös Veeti, pienenä pentuna. Veeti lähti eräänä syysiltana harhailemaan, eikä enää palannut kotiinsa, ehkei osannut.
Kului kuukausi, kului useampi. Pikkuinen Veeti harhaili ulkona suuressa maailmassa, ilman lämpöä tai ystäviä, miten lie pikkuinen selviytynyt yli syksyn. Saapui talvi ja kovat pakkaset. Veeti täytti puolisen vuotta. Veeti oli jo pidempään huomioinut kaksi tyttöä pihalla jossa kissa silloin asusteli jonkin kuusen oksan alla. Se alkoi kerätä huomiota tytöiltä ja onneksi sitä saikin, lämpimän yösijan silloin tällöin sekä ruokaa. Tytöt alkoivat selvittämään mistä nuori kissa oikein tuli ja miksi se oleili pihalla jäätävässä kylmyydessä niin pitkiä aikoja, oikeastaan aina kun tytötkin olivat pihalla. Kävi selväksi että kissa oli karannut vanhalta pariskunnalta jo monta kuukautta sitten, eivätkä nämä halunneet sitä takaisin, myöskään tytöt eivät voineet kissaa pitää. Toinen tytöistä oli siskoni.
Tietäen minut kissarakkaaksi, kysyi ottaisinko kisun hoitooni, kunnes löytyisi pysyvä koti. Tietysti suostuin ja hain pienen nyytin kotiini ja niinhän siinä sitten kävi, että kolme vuotta myöhemmin, Veeti makoilee yhä vierelläni.
On suloisin ja kiltein kissa maan päällä, rakastaa silityksiä ja lämpöä yli kaiken, eikä ole kertaakaan pihalle pyytänyt tai sinne kaivannut, kerran sisälle päästyään :)
Mielestäni Veeti on niin mainio kissa, että ansaitsi tarinansa tulla kuulluksi :)
Kului kuukausi, kului useampi. Pikkuinen Veeti harhaili ulkona suuressa maailmassa, ilman lämpöä tai ystäviä, miten lie pikkuinen selviytynyt yli syksyn. Saapui talvi ja kovat pakkaset. Veeti täytti puolisen vuotta. Veeti oli jo pidempään huomioinut kaksi tyttöä pihalla jossa kissa silloin asusteli jonkin kuusen oksan alla. Se alkoi kerätä huomiota tytöiltä ja onneksi sitä saikin, lämpimän yösijan silloin tällöin sekä ruokaa. Tytöt alkoivat selvittämään mistä nuori kissa oikein tuli ja miksi se oleili pihalla jäätävässä kylmyydessä niin pitkiä aikoja, oikeastaan aina kun tytötkin olivat pihalla. Kävi selväksi että kissa oli karannut vanhalta pariskunnalta jo monta kuukautta sitten, eivätkä nämä halunneet sitä takaisin, myöskään tytöt eivät voineet kissaa pitää. Toinen tytöistä oli siskoni.
Tietäen minut kissarakkaaksi, kysyi ottaisinko kisun hoitooni, kunnes löytyisi pysyvä koti. Tietysti suostuin ja hain pienen nyytin kotiini ja niinhän siinä sitten kävi, että kolme vuotta myöhemmin, Veeti makoilee yhä vierelläni.
On suloisin ja kiltein kissa maan päällä, rakastaa silityksiä ja lämpöä yli kaiken, eikä ole kertaakaan pihalle pyytänyt tai sinne kaivannut, kerran sisälle päästyään :)
Mielestäni Veeti on niin mainio kissa, että ansaitsi tarinansa tulla kuulluksi :)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.