Suljen hiljaa oven
oven kesään ja
vapauteen
näen vielä kalojen hyppivän kaislikossa
jätän tämän rauhan ja hiljaisuuden
sanoin hyvästi sinulle ja kesälle
sanon hyvästit näkinkengille joita yhdessä
kerättiiin
meidän kesämusiikille
niin paljon muistoja kesä antoi
kukkaseppeleiden koristavia hiuksia
metsämarjoja
uimaretkejä
korvissani soi vielä soittamasi blues
kun me erottinn
kun kesän ovi suljettiin
oven kesään ja
vapauteen
näen vielä kalojen hyppivän kaislikossa
jätän tämän rauhan ja hiljaisuuden
sanoin hyvästi sinulle ja kesälle
sanon hyvästit näkinkengille joita yhdessä
kerättiiin
meidän kesämusiikille
niin paljon muistoja kesä antoi
kukkaseppeleiden koristavia hiuksia
metsämarjoja
uimaretkejä
korvissani soi vielä soittamasi blues
kun me erottinn
kun kesän ovi suljettiin
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kesä elää vahvasti muistoissa, siltikin runosi herätti kaipauksen. Ikävöin kesää.
Syksy tuo aina mukanaan haikeuden, koska elän niin vahvasti kesällä. Tunnen kuihtuvani syksyllä itsekin. Kaipaus näkyy kasvoissa.
Viime kesä oli erilainen, erikoinen, monellakin tavalla. Vietin pitkiä hetkiä yksin, laituri oli koiran jälkeen paras kaverini. Se oli ihanaa. Tunsin olevani vapaa.
Pidin haikeasta runostasi. Kiitos.
http://www.youtube.com/watch?v=1MdHucgNzmM
Totta, kesän muistot elää, lehdettömissä puissa,
kuihtuneissa kukissa, uimaretkissä ja kuten mainitsit
koiran kanssa joenrantaa kävellen ja laiturilla istuen (minäkin)
antaen katseen levätä vihertävän luonnon ja kalojen leikkiä katsellessa
joen hiljaa virratessa.
Silloin tuntee elävänsä vapaana.
Kiitos ich bin...!:)
Kaunista ja persoonallista, erittäin hyvä kokonaisuus eri elementteineen, hyvä!
piti vielä sanoa että tämä ihan maistui kesälle ja särkyneelle unelmalle.. sinulla on oma, vahva tyyli. Jatka samaa rataa ;)
Kaunis kiitos kannustavista sanoistasi, xxx:)!
Vaikka tässä runossasi suljetkin oven kesään, niin jäljelle jää lempeä kesän maku. Kaunis ja kiireetön tunnelma, joka vielä vierastaa syksyn koleita kelejä.
Runon jälkimaku on makuja keästä ja se säilöö kesäiset muistot visusti talteen.
Ja vaikka runon sanallisessa muodossa kesän päättyminen johtaakin eroon, niin joku kaunis ja lämmin väre jää vielä mieleen ja lämmittämään kesäillan auringon tavoin.
Ei enä hehkuvan kuumana, vaan lempeänä lämpönä ja se lämpö kuvastuu kauniin keveinä sävyinä, jotka pehmentävät eroamisen haikeutta.
Kauniisti rakentuva runo sinulta jälleen. Käsittelet aihettasi lämpimällä ajatuksella ja jälki näkyy runosi soinnuissa.
Kiitos tunnelmapalasta Liona.
Ceero, sinulla on aina niin kaunista sanottavaa kirjoituksistani.
Tunnen vielä kesän viimeiset rippeet aurinkoisessa
syysilmassa. Osan kesästä olen säilönyt jotka otan
syysmyrskyjen aiheuttaman jokavuotisen vilustumisen lääkkeeksi.
Vaikka syksy jo onkin muistelen kesää lämmöllä,
paljaita jalkoja, metsäretkejä, aurinkokukkia ja paljon
muuta.
Olen kesän lapsi vaikka syksyllä syntynyt, melkeinpä kauhulla
ajattelen tai yritän olla ajatelematta syksyä ja talvea jolloin
osa itsestäni kuolee, jos olisi mahdollista muuttaisin
etelään talveksi muuttolintujen lailla.
Kaunis kiitos Ceero kauniista vastauksesta!
Kaikki jäähyväiset ovat erilaisia, ja vaikeimnmat niistä sattuvat vuosia, jättävät palavia arpia sieluun. Ja sellaiset arvet - eivät ehkä koskaan täysin parane.
Kaunis runo, meille ihmisille vaikeasta aiheesta.
Kiitos kantaa ottavasta vastauksestasi DBW!