Moi!
Isyys näkyy työpaikoilla koko ajan enemmän.
Miten sinä olet isä kun olet töissä? Vastaatko puhelimeen kesken palaverin, jos lapsi soittaa? Hoidatko sairasta lasta? Jännittikö isäksi tulemisen kertominen pomolle ja työkavereille?
Vedän Isänä työelämässä -projektia, jonka tavoite on edistää isäystävällistä työkulttuuria työpaikoilla. Kerro tänne ajatuksiasi, kokemuksiasi ja ilmianna työpaikkasi, jossa isyys otetaan hienosti huomioon työjärjestelyissä.
Lisäinfoa:
Markus Forsell
www.lamk.fi/isanatyoelamassa
Isyys näkyy työpaikoilla koko ajan enemmän.
Miten sinä olet isä kun olet töissä? Vastaatko puhelimeen kesken palaverin, jos lapsi soittaa? Hoidatko sairasta lasta? Jännittikö isäksi tulemisen kertominen pomolle ja työkavereille?
Vedän Isänä työelämässä -projektia, jonka tavoite on edistää isäystävällistä työkulttuuria työpaikoilla. Kerro tänne ajatuksiasi, kokemuksiasi ja ilmianna työpaikkasi, jossa isyys otetaan hienosti huomioon työjärjestelyissä.
Lisäinfoa:
Markus Forsell
www.lamk.fi/isanatyoelamassa
Vastaukset 15
Vanhimmat
Eric Bernen luomaa Transaktioanalyysiä käytrttiin 60-80 luvuilla työyhteisöjen palveluiden, työnjohdon ja henkilöstön kouluttamiseen.
Koulutus päättyi 1990-luvun lamaan, josta syystä monilta osin on jäänyt ns. Musta aukko yhteisöllisyyteen, jota jotkut tahot ovat yrittäneet saada aikaiseksi ilman tulosta.
Bernen transaktiot voisivat auttaa nyky-yhteiskuntaa, sekä isäliikettä nykyisissä lastensuojelukäytännöissä. Sosiaalialalla ei käsittääkseni vastaavaa koulutusta ole järjestetty.
Bernen koulutusohjelmaa on uudistettu vastamaan tämän päivän haasteita työelämässä, koulutus- ja luentotilaisuuksia on alettu järjestämään uudelleen.
Olen itse osliistunut kysieisiin koulutustapahtumiin, jonka lisäksi olen toiminut eräässä palveluyrityksessä kouluttajana
Suosittelen tutustumaan aineistoon, sillä uskoisin siitä olevan apua ja hyötyä käytännössä.
TA koulutuksessa ovat eräänä keskeisnenä tekijänä Minätilat.
Me kaikki olemme tallentaneet omalle tietokoneellemme, eli aivoihimme erilaisia käyttäytymismalleja ja teorioita, joista keskeisempiä ja tärkeimpiä ovat Minätilat.
Käyttäydymmeko Vanhempi Minätilassa, eli olen aina oikeassa.
Vai kätyttäydymmekö aikuinen Minätilaassa, joka on realistinen, tässä hetkessä ja nyt.
Kiukutteleva Lapsi Minätila on aika yleinen käyttäytymismalli, mikäli emme itse sitä tiedosta joka on myös suuri syy moniin parisuhde-, perhe-, isä-. äiti, - anoppia-, mummu, vaari ihmissuhde ongelmiin.
Tässä tietoa Transaktioanalyysin peruskäsitteistä.
Sivustoilla löytyy lisätietoa otsakkeissa.
Etusivu. Mitä TA on. Käytäntöjä. Yhdistys. Kontakti.
Otsikossa Viimeisimmät artikkelit on tietoa järjestettävistä koulutustapahtumista.
http://u31554.shellit.eu/peruskasitteita/
---------
Onko aloittaja mukana Emma & Elias projektissa?
Tässä tietoa projektista.
http://www.emmaelias.fi/emma-elias
---------
Isänä työelämässä -projekti tekee yhteistyötä Emma&Elias -projektin kanssa.
Pitääkö maailman luonnollisimmista asioista, kuten isyydestä, yleensä alkaa vääntämään tiedettä? Eikö se ole aika paljon työpaikasta ja -tehtävästä riippuvaista miten isän habitus kustannuspaikalla näkyy? Jos olet esim. bussikuski, niin tuskin vastaat kesken ajovuoron kenenkään puheluihin, radioliikennettä lukuunottamatta. Toisaalta ei opettaja tai kirurgikaan vastaile puhelimeen, kun on tilanne päällä.
Nykyään lapsilla tosin on kännykät ja tietokoneet ja viestejä voi isäkin saada päivää ilahduttamaan, mutta niihin vastaillaan, kun keretään. Jos jotain ihan kiireellistä ja akuuttia on tapahtunut, niin varmaan jokainen isä reagoi melko välittömästi.
Kun puhutaan "isäystävällisestä työkulttuurista" voitaneen esittää hypoteesi, että jollain työpaikoilla on "epäystävällistä" työkulttuuria. Muuten kai ei aiheesta olisi syytä edes puhua. Mutta, käsi sydämellä, kuinka monilla työpaikoilla yritetään tarkoituksellisesti hankaloittaa isän ja hänen lastensa suhdetta? Enemmän kai on kyse olosuhteista, jotka pitkälti ovat (monissa ammateissa) pakonsanelemia, eikä työaikana voida olettaa, että mies voi esim. käyttää siitä ajasta, josta palkkaa maksetaan, kovinkaan suurta osaa perheasioiden hoitamiseen. Muuten ns. keikka kusee. Työaika on työaikaa ja siitä työnantaja maksaa.
Eri asia on sitten miten työnantaja suhtautuu ns. saavutettuihin etuihin, kuten isyysvapaisiin jne. Näissä asioissa varmaan on suuriakin eroja. On varmasti myös olemassa työyhteisöjä, joissa sosiaalinen paine estää em. vapaiden ja muiden etuisuuksien täysimääräisen hyödyntämisen. Pienissä ja keskisuurissa yrityksissä joudutaan toisinaan hankaliin ja kalliisiin järjestelyihin, kun on hankittava sijaisia, joiden työpanos ei välttämättä ole alkuperäisen työntekijän tasolla kuitenkaan.
Jos isyydessä nykyään on mainitsemisen arvoisia ongelmia, ovat ne kyllä lähinnä lasten huoltajuuteen ja tapaamisoikeuksiin liittyviä. Siellä löytyy savottaa niille, jotka ovat isien oikeuksista huolissaan. Itse isyys vaati mieheltä kykyä ottaa vastuu ja kantaa se tyylikkäästi, olla miehenmalli ja säteillä turvallisuutta lapsille.
Nykyään tosin monilta vellihousuilta ei tätä voimaa löydy ja jotkut päätyvät jopa surmaamaan perheensä, kun haluavat vielä yhden kerran, että maailma pysöhtyy, "kun mulla on paha olla." Käsittämättömän itsekeskeistä touhua.
Mutta, maailma muuttuu ja Eskot sen mukana.
Porvari-isille pitäisi tehdä vastaavat sivut kuin Sauli Niinistö keksi köyhille http://www.tavallisia.fi/
Siellä sitten olisi neuvoja:
- Huomioithan lapsesi ja perheesi
- Elämä on muutakin kuin työtä
- Lapsi on tärkeämpi kuin pomosi
- Sinulla on oikeus isyyslomaan
- Pomosi voi olla psykopaatti
- Syö pullaa
Isät lasten asialla järjestö on saanut aikaiseksi muutoksia "lastensuojelijoiden" asenteissa.
Yle uutiset 17.9.2012.
Eron katkera seuraus osa vanhemmista ei lapsiaan vuosiin.
Yleensä se, joka ei näe lapsiaan on isä, josta äiti on tehnyt poerättömiä väkivalta ja insestisyytöksiä, eli oman tyttärensä seksuaalisesta hyväksikäytöstä.
Tuttavaperheessä kolmen lapsen äiti jäi kiinni salasuhteesta. Mies jätti avioerohakemuksen.
Lasten äiti pelkäsi menettäväsä perheen 11 vuotiaan tyttären, jota äiti ja salarakas olivat suunnitelleet uusperheeseen salarakkaan samanikäisen tytön kanssa.
Äiti uhkasi syyttää sosiaaliviranomaisille miestään alkoholistiksi, vainoharhaiseksi juopoksi rentuksi ja 11 vuotiaan tyttären seksuaalisesta hyväksikäytöstä.
Lasten isä ilmoitti, että siinä tapauksessa hän nostaa syytteen valehtelusta, josta voi seurata 2-vuoden vankeustuomio.
Äiti säikähti ja palkäsi joutuvansa valehtelusta vankilaan ja perui kaikku uhkauksensa.
Lapset halusivat viettää äidin mielestä "tylsää perhe-elämää" - tämän renttu hyväksikäyttäjäisän kanssa.
Äiti pakkasi omaisuutensa ja muutti toiselle paikkakunnalle salarakkaansa luokse.
Kun salarakkaan vaimo kuuli asiasta hän heitti ukkonsa pihalle, näin uusperhe jäi syntymättä.
Yle uutiset 17.9.2012 haastattelu eräästä tapauksesta.
http://yle.fi/uutiset/eron_katkera_seuraus_-_osa_vanhemmista_ei_nae_lapsiaan_vuosiin/6297164
-------
Narsistit jallittavat sosiaalityöntekijöitä ja tuomareita.
MTV3 Uutiset 28.10.2011.
Pitkän linjan juristi uskoo, että narsismi on huomattavasti luultua useamman oikeudessä käsiteltävän riitajutun takana.
Asianaja Markku Salon mielestä erityisesti huoltajuusperusteluja käsittelevät sosiaalityöntekijät ovat alttiita narsistien pyöritykselle. Vahva narsistinen persoona saattaa vakuuttavuudellaan kääntää asiat päälaelleen.
– Tällaiset häirikköihmiset työllistävät erityisesti oikeuslaitosta huomattavasti enemmän kuin niin sanottu normaaliväestö. Sama kuormitus kohdistuu sosiaalitoimeen ja poliisiin, uskoo 30 vuotta asianajajana toiminut Markku Salo.
Hän sanoo olleensa mukana noin 500 oikeudenkäynnissä, jossa hänen arvionsa mukaan osallisena on ollut persoonallisuudeltaan häiriintynyt ihminen. Salo korostaa ettei hän ole psykologi. Hän kuitenkin perustaa arvionsa siihen, että näissä tapauksissa maallikon ja juristin silmin henkilön toiminta näyttää poikkeuksellisen itsekeskeiseltä.
Salon mielestä narsistit puhuvat mustan valkoiseksi erityisesti huoltajuuskiistoissa.
– Kiireiset sosiaalityöntekijät tekevät olosuhdeselvityksen muutaman tunnin tapaamisen perusteella. Sen jälkeen oikeuteen lähtee arvio siitä, ovatko vanhemmat tai toinen heistä riittävän sopivia huoltajaksi. Näissä tilanteissa narsistin harjoittaman manipuloinnin vaara on suuri.
– Normaali ihminenkin pystyy hämäämään hyvin sosiaalityöntekijöitä. Erityisen helppoa se on häiriöiselle ihmiselle, jolle valehteleminen on melkein ammatti.
Salon mielestä psykologeja pitäisi aiempaa useammin saada mukaan huoltajuuden arviointeihin.
Markku Salon mukaan narsistit saattavat puhua itsensä sananmukaisesti puhtaiksi myös oikeussaleissa.
– Ei ole lainkaan harvinaista, että tällaisen kokonaisuuden seurauksena tulee vääriä ja huonoja päätöksiä.
---------
Onko kysymyksessä Helsinki Mission ?
http://www.emmaelias.fi/ajankohtaista/helsinkimissio-etsii-vapaaehtoisia-seuraavan-sukupolven-pelastamiseksi
---------
Suomen Milelnterveyslehti 2/2012.
Perhesurmiin uusia näkökulmia
Yhteiskunnassamme on vahva mielikuva miehestä väkivallan tekijänä ja tappajana, ja jo nuorena miehet opetetaan tuntemaan syyllisyyttä omasta sukupuolestaan.
Olemme lukeneet ja nähneet parin vuoden sisällä liian monta kertomusta, kuinka tavallisen perheen elämä päättyy, kun isä tappaa lapset, puolison ja lopuksi itsensä. Mediassa perhesurmissa näyttää toistuvan sama kaava. Tapahtumat tulevat lähipiirille lähes aina yllätyksenä. Kukaan ei olisi voinut kuvitellakaan, että juuri tämä isä pystyisi tappamaan omat lapset ja puolison.
Median lisäksi tilastot todistavat, että miesten maailmassa on paljon vialla. Vuosina 2003–2008 peräti 88 prosentissa henkirikosepäilyissä pääepäiltynä oli mies. Henkirikokset ovat tyypillisesti miesten välistä väkivaltaa ja usein päihteillä on osuutta asiaan.
Yhtä usein lähisuhdeväkivallan kohteina
Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen Martti Lehden kokoaman Henkirikoskatsaus 2010:n mukaan vuosina 2002–2009 Suomessa surmattiin 46 alle 15-vuotiasta lasta. 63 prosenttia lapsista oli äidin surmaamia ja 28 prosenttia isän. Oma äiti on siis tilastotietojen mukaan todennäköisin alle 15-vuotiaan lapsen surmaaja.
Ensi- ja turvakotien liitossa vuosina 2004–2008 Vaiettu naiseus -projektia vetäneen psykologi Hannele Törrösen mielestä tähän on hyvä pysähtyä hetkeksi.
– Yhteiskunnassamme on vahva mielikuva miehestä tappajana ja väkivallan tekijänä. Suurimmassa osassa tapauksista näin onkin, mutta myös nainen kykenee väkivaltaan. Meidän olisi hyvä hyväksyä tämä tosiasia, eikä sen hyväksyminen vähennä yhtään miesten tekemän väkivallan tuomittavuutta.
Poliisiammattikorkeakoulussa tutkittiin vuonna 2008 lasten ja nuorten väkivaltakokemuksia. Tutkimuksesta selvisi, että lapset ja nuoret näkevät kotonaan yhtä paljon niin äitien kuin isien tekemiä fyysisiä väkivallantekoja. Euroopan kriminaalipolitiikan instituutin tutkimuksessa Tuhansien iskujen maa todetaan myös, että parisuhteissaan suomalaiset miehet ja naiset joutuvat yhtä usein väkivallan kohteiksi.
– Kyse saattaakin olla siitä, että haluamme suojella kuvaa naisesta hoivaajana. Naiset tekevät edelleen enemmistön kaikesta hoivasta ja huolenpidosta niin kodeissa kuin muuallakin. Kuka meistä haluaisi ajatella, että jättää rakkaimpansa pedon kynsiin, aprikoi Törrönen.
Jokainen kykenee hyvää ja pahaan
Perhesurmien takia sisäisen turvallisuuden ministerityöryhmä käynnisti selvityksen perhe- ja lastensurmista. Selvitys on varmasti paikallaan. Toivottavasti selvitystyötä tekevä THL:n lähisuhde- ja perheväkivallan vähentämisyksikkö löytää uusia näkökulmia surmiin.
Väkivaltatyössä päästäisiin iso harppaus eteenpäin, jos uskallettaisiin tunnustaa, että jokainen ihminen kykenee niin hyvään kuin pahaan. Miehen näkeminen väkivaltaisena ja naisen näkeminen uhrina ei ole kovin hedelmällinen lähtökohta.
– Nykyisellään esimerkiksi neuvoloissa ei kysytä onko äidillä vaikeuksia hillitä raivoaan lapsen tai puolison kanssa. Sen sijaan kysytään käyttäytyykö puoliso väkivaltaisesti tai uhkaavasti, muistuttaa Törrönen.
Hannele Törrösen mielestä aika voisi olla kypsä sille, että lopetettaisiin patriarkaatin syyttäminen kaikesta maailman pahuudesta. On kohtuutonta, että nuoret miehet opetetaan tuntemaan syyllisyyttä omasta sukupuolestaan.
– Perheissä tapahtuu kaiken aikaa ja kaikenlaista. Kohdataan äidit ja isät tasaveroisina kasvattajina ja tuetaan heitä kasvatustyössä, myös kriiseissä ja ongelmissa.
Perhesurmat otsikoissa
Perhesurmauutisointia tutkinut Pasi Kivioja muistuttaa, että surmista puhuttaessa mutu-tieto saa helposti vallan. Perhesurmauutisointi on nykyisin hillittyä 2000-luvun alkuun verrattuna.
Lukijat kokevat perhesurmat erityisen ahdistavaksi ja niihin suhtaudutaan torjuvammin kuin muihin rikosuutisiin. Kevään 2006 keskustelu lööppien väkivallasta herätti toimituksia miettimään enemmän asiaa ja linja on muuttunut aiempaa varovaisemmaksi.
– Jopa yksittäisiä sanoja, kuten äiti tai isä, vältetään käyttämästä lööpeissä näissä yhteyksissä.
Yksi selvä myönteinen puoli perhesurmauutisoinnin voimistumisella on. Käsittämättömien rikosten inhimilliset motiivit ovat tulleet näkyviksi ja niistä on ryhdytty keskustelemaan, kertoo Kivioja.
Pasi Kivioja työskentelee nykyisin toimituksellisista asioista vastaavana johtajana Sanomalehtien Liitossa. Kiviojan tutkimus on verkossa: http://tampub.uta.fi/tiedotusoppi/978-951-44-7496-5.pdf
Tekstit: Sami Liukkonen
------------
Suomen Mielenterveysseura.
Tiedotteet
31.8.2012 .
Palveluihin tarvitaan miesnäkökulmaa
Perhe- ja lapsensurmien taustoista eilen 30.8. julkistetussa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen selvityksessä on useita konkreettisia suosituksia, joilla surmia voitaisiin ehkäistä.
Suomen Mielenterveysseuran toiminnanjohtaja Marita Ruohosen mielestä ohjenuorana tulee olla kolme tärkeää näkökulmaa: matalan kynnyksen palvelut, palveluiden räätälöinti ja miesten kuuleminen.
Mielenterveysseura on kehittänyt matalan kynnyksen kriisiapua ja puhunut matalan kynnyksen palveluiden vaikuttavuuden ja tärkeyden puolesta.
– Suomessa on kyettävä antamaan matalan kynnyksen palveluita ympärivuorokautisesti, toteaa Ruohonen.
Pelkät palvelut eivät riitä
– Nyt on tarkasteltava perhesurmia ja koko palvelujärjestelmäämme. Osataanko vaikeassa elämäntilanteessa olevia miehiä kuunnella ja auttaa? Selvityksestä nousee kuva, että osalla perhesurman tehneistä miehistä on ollut vaikea löytää oikeanlaista apua, vaikka olisivat yrittäneet sitä hakea. Hätää ei kuultu.
– Ei pidä mennä sen ikiaikaisen väitteen taakse, etteivät miehet puhu. Kyllä puhuvat, mutta pitää osata myös kuunnella.
Tarvitsemme nykyisen palvelujärjestelmän kehittämistä, täysin uusia palvelumuotoja sekä henkilökunnan lisäkoulutusta. Auttamistyön on oltava aiempaa moniammatillisempaa rajat ylittävää yhteistyötä. Silti on oleellista, että yksi auttajataho ottaa kokonaisvastuun ihmisestä.
– Julkista sosiaali- ja terveyshuoltoa on rakennettu ehkä liiaksi keskivertoihmiselle, jota ei edes ole. Ihmiset ja heidän elämäntilanteensa ovat erilaisia ja räätälöidyt ratkaisut ovat jääneet liian vähälle huomiolle.
Lisätietoja
Marita Ruohonen, toiminnanjohtaja
050 5677 526, marita.ruohonen(at)mielenterveysseura.fi
-------------------
Bussikuskit ja opettajat kyllä vastailevat yksityispuheluihin, molempien asiakkaana olleena tiedän. Kirurgi toivottavasti ei, mutta harvassa ovat ne ammatit, joissa lapsi ei voi vanhempaansa tavoittaa silloin kun sitä tarvitsee. Jos kotona on vaikka ekaluokkalainen iltapäivät yksin kotona, niin pakkohan vähintään toisen vanhemman tai jonkun muun aikuisen on olla puhelimella tavoitettavissa jokaisella hetkellä. Ilmeisesti se sinun mielestäsi on sitten äiti, jos isän työ ei satu sellaista sallimaan.
Ehkä tässä juuri on se asia, mistä väännetään tiedettä näiden maailman luonnollisimpien asioiden kanssa. Äidin asema on erilainen, koska äiti on tavoitettavissa silloin kun lapsi tarvitsee. Isän taas ei tarvitse olla, koska isän mielestä työ menee ilman muuta edelle ja työnantajan aikaa ei käytetä omaan lapseensa. Kummatkin ovat kuitenkin tasavertaisia vanhempia, joilla pitäisi olla saman oikeudet ja velvollisuudet lapsen suhteen.
Minä isänä käytän tarvittaessa työnantajan aikaa lapsen puheluihin, jos lapsi soittaa. Vaimoni, lasten äiti, joutuu olemaan välillä palavereissa, joissa puhelinta ei voi pitää (todennäköisesti siksi, että on kysymys miesvaltaisesta alasta ja miehethän ovat oppineet siihen, että äiti hoitaa lasten tärkeät asiat, heidän itsensä ei tarvitse olla saavutettavissa eikä sellaista oikein suvaita muiltakaan). Näin ollen minä olen välillä se hälytysvalmiudessa oleva.
Isäepäystävällinen työkulttuuri on mielestäni juuri tuollainen, että tärkeässä palaverissa ei voi olla puhelinta mukana siltä varalta, että kotona yksin olevalle lapselle tulee jokin hätä. Tai että töistä ei voikaan lähteä millä tahansa hetkellä hakemaan sairasta lasta kotiin, jos hoidosta soitetaan. Äitien kohdalla tällaiset sallitaan paljon paremmin.
Lastensuojelussa on meneillään valtava myllerrys, johtuisiko mahdollisesti siitä, että opikeusministerksii vaihtui Anna Maija Henrikson?
Lasten huostaanotot siirettiin hallinto-oikeuksiin 27.6.2012.
Lapsiystävällinen huoltajuusriitojen sovittelu siirtyy käräjäoikeuksiin.
Oikeusministeriö tiedote 27.6.2012.
http://www.om.fi/Etusivu/Ajankohtaista/Uutiset/1330604072074
-----------
Haluatko vaikuttaa lastensuojelun kehittämiseen.
Mikäli haluat vaikuttaa vastaa Sosiaali- ja terveysministeriön kyselyyn marraskuun aikana.
Taustalla Suomen kasvatus- ja perhehoitoliitto.
http://www.webropolsurveys.com/Answer/SurveyParticipation.aspx?SDID=Fin567815&SID=e31cb7f3-d4d3-4578-bdfd-dba0a0b67174&dy=706299321
------------
Jos on provisio palkka, kuukausitavoitteet joihin pitää päästä niin kovin paljon ei halua olla työpaikalta pois. Voi olla myös sovittuja tapaamisia ym. Eikä kesken päivän varsinkaan pystyä irroittautumaan. Voi olla myös, että ei aina pysty olemaan pois, jos joku muu on kipeänä/lomalla. Yleensä meillä vaimo hoitaa lasta, jos lapsi sairas. Hän myös hakee lapsen päiväkodista, koska pääsee 3-4 h aikaisemmin töistä. Asiakaspalvelutyössä on myös se, että ei voi asiakkaan aikana ainakaan pitkiä puheluita puhua.
Isät lasten asialla järjestön kirjoitus, jota Hesari ei julkaissut.
Isät Lasten Asialla ry tarjosi alla olevaa kirjoitusta Helsingin Sanomien mp-osastolle, HS ei julkaissut sitä.
Suomen kodeissa vietetään isänpäivää marraskuun toisena sunnuntaina. Isänpäivä ei ole juhlapäivä isän kotona ilman yhteyttä omaan lapseen. Isänpäivä on erilainen myös niiden lasten kodeissa, joissa lapsi on vieraannutettu isästään.
Vieraannuttaminen rikkoo lapsen suhteen hänen toiseen vanhempaansa ja usein myös tämän sukuun. Käytännössä tämä saavutetaan eri keinojen yhdistelmällä. Lapselle syötetään vääriä mieli- ja muistikuvia toisesta vanhemmasta. Lasta ohjataan jakamaan vieraannuttavan vanhemman kielteinen mielikuva toisesta vanhemmasta kontrolloimalla ja palkitsemalla haluttua käytöstä. Keskeisin keino on pyrkiä estämään tapaamiset ja kontaktit toisen vanhemman kanssa. Jos kontakteja ei voi estää, ne pyritään sallimaan mahdollisimman epäsuotuisissa olosuhteissa. Lapsi oppii nopeasti, että toista vanhempaa ei saa ikävöidä eikä tapaamisista saa iloita. Näin lapsi saadaan luopumaan tapaamisoikeudestaan lopulta ”omasta” tahdostaan. Tämä on henkistä väkivaltaa lasta kohtaan.
Mitä isästään vieraannutettu lapsi miettii isänpäivänä? Onko tämä päivä muiden joukossa? Koetaanko ikävää, jota ei saa näyttää? Mietitäänkö kenties soittamista isälle, mutta ei uskalleta? Koetaanko vihaa poissaolevaa isää kohtaan? Emme tiedä vastauksia. Tiedämme kuitenkin, että lapsemme ovat aina sydämissämme huolimatta siitä, saammeko tavata heitä vai emme.
Moni vieraannutettu isä viettää tämänkin isänpäivän ilman lapsiaan. Liian moni taas joutuu miettimään, saako enää ensi vuonna juhlia isyyttään yhdessä lastensa kanssa.
Yksikään kasvatusopas ei kerro, että lapsen tapaamiset toisen vanhemman kanssa olisi syytä perusteetta estää, kun tulee ero. Lapsen oikeutta tulla vieraannutetuksi ei löydy YK:n lapsen oikeuksien sopimuksesta. Näistäkin voisi päätellä, etteivät tapaamisten perusteeton estäminen ja vieraannuttaminen ole lapsen edun mukaista toimintaa. Miksei vieraannuttavaa toimintaa vieläkään ole selkeästi kielletty laissa?
-------------