Miksi aina ollaan

Me odotamme sitä päivää, kun väki-
lukumme ylittää 150milj. Silloin voim-
me tasaväkisesti ottaa yhteen. Mutta
sitäkään päivää ei tule.
Tämä on pelkkää kylmäharjoittelua.
Tai jos Saksa tekisi sen puolestamme.

Emmehän me, mutta kun se naapuri on aina heristelemässä noita aseitaan tuolla rajan takana.
Me emme ole oppineet luottamaan tuohon itäiseen naapuriin. Eikä siellä nykyäänkää oikein tuo demokratia tunnu pelaavan. Yksi diktaattori antaa määräyksensä joka sektorille.

Eivät tunnu nuo omat kansalaisetkaan luottavan. Yhtenään ovat marssimassa ja vastalauseita huutamassa.

Voi kunpa olisi erilainen rajanaapuri. Kaikinpuolin olisi helpompaa.

Mutta voi hyvä ihme!
Mehän aloitimme jatkosodan!
Vai etkö tiennyt?

Niinhän me Saksan kanssa yhteistyössä teimme. Suomalaiset maksoivat tästä kovan hinnan. Sodan voittaja J. Stalin rankaisi meitä ankarasti.
Menetimme parhaan osan Suomea, Karjalan Kannaksen Laatokan rantoineen. Suomenlahden saaria, osan mm. Sallan kuntaa. Myös Petsamon.
Neljäsataakaksikymmentätuhatta suomalaista sai etsiä uuden kotipaikan outojen ihmisten keskeltä manner-Suomesta. Paikoin vastaanotto heillä oli hyvin tylyä.

Ps. Siis ketkä me - olin vasta kävelemään oppinut enemmän 'sinappitehtailija', kuin 'me' kun talvisota syttyi samaisen J. Stalinin yrityksestä liittää Suomi NL:n.
J.S:n strategiana oli katkaista Suomi Oulu-Kemi kohdalta kahtia, pakko muuttaa omia kansalaisiaan ensin Lapin alueelle, sieltä käsin miehittää ko maa.
Osa suomalaisista olisi pakko siirretty Siperiaan. Suomen poliittinen ja strateginen johto, suomalaiset sotilaat pistivät onnistuneesti kampoihin.

Samalla olimme kilpenä ja koko pohjoiskalotin itsenäisyyden takaajina. Näin me takasimme rikkaan Pohjolan syntymisen - tosin pahnan pohjimmaisina.