Sosiaali- ja terveysalalla työskentely

Mulla ei ole ollut ongelmia, työyhteisö on pieni mutta vain yhdelle olen asian suoraan sanonut. Muut takuulla arvaa, kun mm. käytän krakaa yms. "epänaisellista" vaatetta usein töissä, kaipa jotkut asiakkaatkin tajuaa. Ei se mua ole mitenkään haitannut. En oo kyllä hakenu mitään johtotason paikkoja, ehkä sen sitten huomais.

Työkaverit suhtautuvat normaalisti. Keskusteluissa kysyvät asiallisesti mitä vaimolle ja lapsille kuuluu? Missä olitte lomalla perheen kanssa jne... Kiertoteitse olen kuullut esimiehen esittelevän henkilökuntaa; meillähän on tämä julkinen salaisuus että X on lesbo. Meni kyllä tosi hämilleen kun kysyin miten seksuaalinen suuntautumiseni vaikuttaa uuden työntekijän työskentelyyn. Eli muutoin olen saanut olla rauhassa enkä ole kokenut syrjntää.

Kaapista olen ollut ulkona yli kymmenen vuotta.

Itse olen aika suuressa työyhteisössä töissä ja meillä on muistaakseni 6 naista, jotka seurustelevat naisen kanssa. Työyhteisössä suhtaudutaan pääosin ihan normaalisti, mutta ehkä joskus ihan yleisesti homoista/lesboista jossain kahvipöytäkeskusteluissa on kuullut vähän ikävämpääkin kommentia. Ja ei kai ehkä kaikkia juttuja tarvitsekaan ihan vakavasti ottaa, pärjää paljon paremmin. Ja en tnyt tiedä tarvitseeko omasta lesboudesta sen kummemmin numeroa tehdä, josei ole tarvetta. Itse en kyllä potilaiden kanssa omasta yksityiselämästäni keskustele, kerron olevani kihloissa, jos joku sattuu jotakin kyselemään, mutta mielestäni muut asiat eivät potilaille kuulu. Ja sen verran lyhyitä kontakteja potilaisiin kuitenkin on, että ei ole tarvinnut sillä tavalla "ystävystyä" potilaisiin syvemmin. Osa varmasti voi minustakin asian nähdä valkoisten työvaatteidenkin "läpi", mutta eipä tosiaan mitään ongelmaa ole ollut.

Olen ollut jo parikyt vuotta töissä ja katellu eriliaisa työyhteisöjä sosiaalipuolella. Monet valitsee työpaikalla sen, ettei ne kerro yhtään mitään yksityiselämästään, olipa hetskuja tai homoja. Sellaisenkin politiikan voita valita, se on ihan sallittua. Asiakkaille sun yksityiselmä ei kuulu millään lailla. Mun mielestä se jenkkien Don't ask don't tell voi olla ihan hyvä ohjenuora, mutta kukin tyylillään.

Monet heterot on niin oman maailmansa lumoissa, ettei ne ikinä kykene ajattelemaan mitä homoseksuaalin elämä voi olla. En ole kertonut mummiksen naistentansseista tms., mistä tiedän, että ne järkyttyis. En myöskään kertois mitään perheongelmia, nehän johtuis siitä, että on homot kyseessä... Turha tehdä elämäänsä liian vaikeaksi jos sen voi välttää.

Tein työpaikallani samassa tiimissä työskenteleville heti alkuun selväksi, että seurustelen naisen kanssa, ettei tule epämiellyttäviä tilanteita töissä. Olen liian monta kertaa joutunut kuuntelemaan, että "eihän Haavistosta mitään pressaa voi tulla, kun se on homo, miltä sekin nyt näyttäis" tai "oli inhottavan näköstä, kun bussissa kaks lesboa suuteli, tekisivät sen kotonansa, ettei muiden tarvi kattella". Ihmiset laukovat asioita ääneen sen kummemmin miettimättä saadakseen taivastella juttukaverinsa kanssa maailman menoa. Siinä kohtaa, kun näitä keskustelun avauksia kuullut, on ollut todella noloa sanoa, että minä sitten btw oon lesbo, että saattaa vaikuttaa mielipiteeseeni asiasta... Luotin siihen, että tiimini juoruaisi asian jossain vaiheessa eteenpäin, enkä itse joudu tekemään asiasta numeroa. Kaikki todennäköisesti tietävät nyt työpaikallani, eikä kukaan ole osoittanut lesbouteni olevan ongelma.

Asiakkaat ovat asiakkaita. Työhöni ei kuulu kaveerata asiakkaiden kanssa, enkä puhu heille yksityiselämästäni. He tietävät etu- ja sukunimeni, eivät mitään muuta, vaikka pisimpään kanssani työskennelleet asiakkaat ovat tuttuja melkein vuoden ajalta jo. Muutaman kerran bussissa olen törmännyt asiakkaisiini tyttöystäväni seurassani. En tiedä, ovatko he ymmärtäneet, saatika onko se heitä kiinnostanutkaan. Kukaan ei ole ikinä kysynyt mitään.

Niin ja ulkonäköni perusteella ei pysty arvaamaan minua lesboksi. Eipä kyllä tyttöystäväänikään, joten tuntemattoman silmissä näytämme varmastikin heterokaveruksilta.

Ihmiset on todella erilaisia riippuen paikasta... Koskaan ei voi tietää mitä saa niskaan kun kertoo itsestään. Harvemmin ne sitä kyllä ääneen sanoo, mutta käytös voi olla sen mukaista.

Itse en kaikissa kesätyöpaikoissa ole itsestäni kertonut, on helpompaa olla kertomatta.. Tosin se vaatii sen, että täytyy tarkkaan miettiä mitä voi itsestään puhua, eli ei juuri mitään. Ja se on raskasta ja ärsyttävää.

Lopullisessa työpaikassani aion kyllä kertoa heti kun sopivia tilanteita tulee, sillä en halua loppuelämääni olla porukan ulkopuolinen. Jos eivät suhtaudu hyvin niin sitten ne työkaverit eivät ole sen arvoisia. Totta on, että täytyy kertoa nopeasti kun menee uudelle työpaikalle sillä ihmiset automaattisesti olettavat, että naiset seurustelevat juuri miesten kanssa.

Ja ajattelemattomuus aiheuttaa juuri niitä hämmentäviä tilanteita, kun joku laukoo lesboista jotakin. Siinä kuulee monesti ihmisten asenteita eikä sen jälkeen tee mieli enää itsestään kertoa. Uskon kuitenkin, että ne asiat olisivat jääneet sanomatta, jos he olisivat tienneet minusta.

Vain mainitakseni, iäkkäämmät lääkärit ovat välillä laukoneet minulle asioita joita en voi uskoa todeksi. Itse kun perheiden parissa työskentelen ja välillä naisparienkin kanssa, niin olen sitten saanut kuulla yhtä jos toista....

Siviilissä ei kukaan ole kohdannut, ja vaikka kohtaisikin niin eipä sillä väliä. Jos se hoitosuhteeseen vaikuttaa niin vapaus on hoitajansa valita.

Minulla sellainen tilanne, että työkaverit tietävät, mutta asiakkaat eivät. Olen töissä melko pienessä palvelutalo yksikössä ja olen halunnut tietoisesti pitää salalla oman seksuaalisuuteni asukkailta, koska suuri osa on vanhuksia ja ns. vanhan kansan ihmisiä, joita homous loukkaa...en halua menettää asiakkaita/ kokea huonoa kohtelua sen vuoksi mitä olen. Yksi asiakas on kerran nähnyt minut vapaa-ajalla kävelemässä käsi kädessä avopuolisoni kanssa, mutta oli luullut häntä pojaksi, koska hän on ilmeisen poikamaisen näköinen. Luulen, että asenteet riippuu paljolti työyhteisestä.

Olen tehnyt kaksi harjoittelujaksoa ja ollut myös opintojen ohella töissä parissa eri työpaikassa. Kokemusta on siis useammasta eri työyhteisöstä.

Omalla alallani en ole juuri törmännyt kielteisiin asenteisiin homoseksuaaleja kohtaan. Pari homoseksuaalisuuteen liittyvää lausahdusta olen kuullut, mutta ne eivät ole sinänsä olleet kielteisiä. Eräässä harjoittelupaikassani asia tuli esille heti alkuvaiheessa käymässäni keskustelussa esimieheni kanssa. Hän varoitti minua, että joillakin työntekijöillä on kielteisiä asenteita seksuaalivähemmistöjä kohtaan ja monet ovat kovia juoruamaan.

En ole kuitenkaan käytännössä havainnut tällaisia asenteita, eikä minulla ole syrjintäkokemuksia. Ensimmäisessä harjoittelupaikassani en kertonut kenellekään omasta suuntautumisestani, toisessa sen sijaan kerroin useammille. Ensimmäisessä työpaikassa asian tiesivät kaikki, nykyisessä työpaikassani olen kertonut asian osalle työkavereista. Minulla ei siis ole ollut mitään selkeää toimintatapaa, yleensä olen noudattanut siviilielämän puolella hyväksi havaittua taktiikkaa, eli kerron ohimennen sivulauseessa sopivan tilaisuuden tullen. Opiskelukaverini tietävät suuntautumisestani ja osalle olen huomannut asian olevan hämmentävämpi kuin toisille.

Nykyisessä työpaikassani olen havainnut, että kertominen on sitä vaikeampaa, mitä myöhemmäksi sen jättää. Tosin nykyisessä työpaikassani työntekijät eivät yleensäkään keskustele perheasioistaan: en ole myöskään tietoinen muiden työntekijöiden perhekuvioista, kuten puolisoiden nimistä tai lasten määrästä. Työpaikkojen välillä voi olla hyvin erilaisia kulttuureja sen suhteen, paljonko perheasioita puhutaan työpaikalla.

Ulkonäöltäni olen melko maskuliininen, ja oletan yleensä ihmisten ymmärtävän asian jo pelkän ulkoisen olemukseni perusteella. Niin ei kuitenkaan näytä omalla alallani käyvän. Minulla on perhe ja liikun aivan tavalliseen tapaan perheeni kanssa. Yksityiselämäni ei mielestäni kuulu asiakkaille, eikä kukaan ole koskaan siitä kysellytkään. En ole myöskään huomannut asiakkaiden suhtautuvan minuun mitenkään eri tavalla, kuin muihin työntekijöihin.

mä en uskalla ees kertoo lesboudestani TÖISSÄ...
musta se ei vaikuta tai ainakaan pitäis vaikuttaa mitenkään työntekoon.
meidän työpaikalla on muutenkin nuorisosyrjintää.
kaikki ystäväni ja perheeni tietenkin tietävät. isovanhempanikin tietävät, kummeista lähtien.