Älä koputa
oveni ei ole lukossa
verhot hulmuavat
ikkuna on raolla
astu huoneeseeni
tule rohkeasti peremmälle
siihen viereen ikkunan
kuulet silloin tuulen huminan
kerroinko jo
miten päiväni kuluvat
lukien runoja
aamiaispöydässä
jatkaen päivää
selaten sivuja
niitä on uskomattoman paljon ehjänä
huomaatko
huoneeni ei ole tyhjä
se on täynnä ajatuksia
sinusta ja minusta
menneistä unelmista
hymyile vain
sen kaiken kokea sain
kun olin yksinäinen
vailla siipiä
ilman oksaa mihin lentää
syliä mihin käpertyä
minäkin hymyilen
olet ihmeellinen
ajan tuoma muisto
rakkaus ja sen loisto
valo päivien harmaiden
uskomattomien unelmien
kaiken sen mitä elänyt olen
unohtamatta hetkeäkään
elämän kudelmasta
oveni ei ole lukossa
verhot hulmuavat
ikkuna on raolla
astu huoneeseeni
tule rohkeasti peremmälle
siihen viereen ikkunan
kuulet silloin tuulen huminan
kerroinko jo
miten päiväni kuluvat
lukien runoja
aamiaispöydässä
jatkaen päivää
selaten sivuja
niitä on uskomattoman paljon ehjänä
huomaatko
huoneeni ei ole tyhjä
se on täynnä ajatuksia
sinusta ja minusta
menneistä unelmista
hymyile vain
sen kaiken kokea sain
kun olin yksinäinen
vailla siipiä
ilman oksaa mihin lentää
syliä mihin käpertyä
minäkin hymyilen
olet ihmeellinen
ajan tuoma muisto
rakkaus ja sen loisto
valo päivien harmaiden
uskomattomien unelmien
kaiken sen mitä elänyt olen
unohtamatta hetkeäkään
elämän kudelmasta
Vastaukset 1
Vanhimmat
kiito s kauniista runosta!