HEI KAIKKI ASIANTUNTIJAT JA KOKEMUSTA OMAAVAT!
Minulla on tälläinen tilanne, että omistan kissan ja asun kerrostalossa. Olen ikäni ollut koirien kanssa ja nyt haluaisin oman.
Millainen rotu minulle sopisi (koiran hoidosta on kokemusta ja paljon)?
Onko minulla toivoa saada kissa ja tuleva koira asumaan sovussa?Kissani on alle 1wee.
Lähellä sydäntäni on kookkaat koirat, en siis halaja mitään perhoskoiran kokoa olevaa.
Koira joutuu ikävä kyllä olemaan päivät kotona kissan kanssa...Onko tyhmää ottaa koira, jos se joutuu olemaan päivät yksin?Illat minulla on kyllä aikaa leikkiä ja lenkkeillä sen kanssa.
Kaikenlaiset neuvot yms. ovat tervetulleita!
Minulla on tälläinen tilanne, että omistan kissan ja asun kerrostalossa. Olen ikäni ollut koirien kanssa ja nyt haluaisin oman.
Millainen rotu minulle sopisi (koiran hoidosta on kokemusta ja paljon)?
Onko minulla toivoa saada kissa ja tuleva koira asumaan sovussa?Kissani on alle 1wee.
Lähellä sydäntäni on kookkaat koirat, en siis halaja mitään perhoskoiran kokoa olevaa.
Koira joutuu ikävä kyllä olemaan päivät kotona kissan kanssa...Onko tyhmää ottaa koira, jos se joutuu olemaan päivät yksin?Illat minulla on kyllä aikaa leikkiä ja lenkkeillä sen kanssa.
Kaikenlaiset neuvot yms. ovat tervetulleita!
Vastaukset 14
Vanhimmat
Koira, varsinkaan iso, ei sovi kerrostaloeläimeksi. Pieni koira menee kyllä, mutta iso kaipaa jo omaa pihaa juoksenneltavaksi.
Riippuu tietty, onko asuntosi suuri vai pienehkö.
Pentua ei tulisi missään nimessä jättää yksin taloon, varsinkaan jos kissa ei ole sitä hyväksynyt.
Kissan ja koiran kohtaaminen on aina arveluttavaa. Ei voida koskaan tietää ennalta miten ne reagoivat, sillä eleet ja käyttäytyminen on erilaista, ja kemiat eivättoimi. Totuus on kuitenkin aina sama; ongelmia tulee ennemmin tai myöhemmin, tai parhaimmillaan ei koskaan.
Kerrostaloon voisi sopia:
Seropi (kesk.kk tai pieni)
Chihuahua
Mäyräkoira
Pieni villakoira tai keskikokoinen
Pienet terrierit, esim. Valkoinen ylämaanterrieri
ja kaikki muut pienehköt rodut
Terrierit ovat kuitenkin kuuluisia räksytyksestään, joten naapurien hermot voivat olla koetuksella.
kyllä ymmärrä logiikkaa virkkeessä "Pieni koira menee kyllä, mutta iso kaipaa jo omaa pihaa juoksenneltavaksi. " Tietääkö koira kokonsa noin hyvin, ettei se pieni kaipaa kuin pienen tilan ja iso ajattelee, että "kappas, olenpas iso, tarvitsen kyllä isomman alueen kuin tuo pieni koira"? Mielestäni ei...
Oma mielipiteeni on, että pieneenkin asuntoon voi ottaa minkä kokoisen koiran itse haluaa, jos vaan muuten koiran luonne ja käyttötarkoitus sopivat omistajalleen ja koira saa puuhailla jotain mielestään ja saa tarpeeksi liikuntaa. Meidän iso koira (asumme rivitalossa, joka on pienen omakotitalon kokoluokkaa) ei sisällä juoksentele ja isossa tilassa se on jopa levoton eikä rauhoitu lepäämään. En tarkoita tällä sitä, että se juoksentelisi isossa sisätilassa nauttien neliömetreistä. Kyllä liikunta suoritetaan ulkona. "Kotiluolassa" syödään, leikitään lauman kanssa ja levätään.
Ja moniko koira sitä suurta pihaa käyttäisi vaikka semmoinen olisi. Eiköhän ne koirat ole enimäkseen siellä missä omistajakin, omistaja istuu sohvalla ja koira makaa jalkojen juuressa.
Tämä suuren pihan tarve taitaa olla laiskojen ihmisten vouhotusta, jotka ei itse viitsi lenkittää koiraansa. Saisiko koira silti sillä suurellakaan pihalla riittävästi liikuntaa, yksinään, tuskin.
Vähän sama asia on koirapuistojen suhteen. Olen usein katsellut kun autolla viedään koirapuistoon suuria koiria. Koirat on ehkä puoli tuntia aitauksessa, vähän jolkuttelee ja välillä makoilee, ei siinä liikunnan tarve täyty.
kirjoitusta ei todellakaan kannata ottaa todesta, sillä periaatteessa lähes kaikki soveltuvat kerrostaloon, poissulkien alkukantaiset jne.
Tarvitsee vain huolehtia koiran päivitäisestä liikunnantarpeesta ja aktiviteeteistä, ei se sen kummempaa ole!
Jos vielä tulee sekaannuksia nimimerkistäni, niin se on Japania.
Sanoinko, että se ei pysty elää kerrostalossa? Aattelin lähinnä koiran parasta, näin isokokoisen HUOM.
Tehköön mitä itse haluaa, tämä oli mielipiteeni asiaan.
Ja ihan "kummoisempi" juttu on, jos kissa täytyy sen kanssa totuttaa.
Olen elämäni aikana asunut kerrostalossa ja omakotitalossa, nyt taas pienkerrostalossa. Aina on ollut koira vaikka olen asunutkin kerrostaloissa. Eikä se koiran koko määräydy mitenkään suhteutettuna asunnon kokoon. Koti on koiralle paikka jossa syödään ja nukutaan, ei siihen tavita useita kymmeniä neliöitä. Ulkona koiralla on tilaa ja siellä vietetään aktiivisen toiminnan hetket. Aivan varmasti koira voi elää onnellista elämää kerrostalossa, siellä saa olla ainakin laumansa parissa eikä joudu ulos narun jatkeeksi niin kuin monet omakotitalon koirat. En yleistä jälkimmäistä mutta ikävä kyllä sellaista tapahtuu.
----------------------
Mummillani oli kerrostalossa boxeri.
Se sopeutui sinne hyvin ja kun boxeri kuoli, se otti kissan ja sit se todettiin allergiseks... Boxeri oli sillä tosi kauan. Ehkäpä...
Kissanpentuni oli hoidossa kodissa jossa oli susikoira. Nykyisin talossa asustaa myös vinttikoira joka inhoaa kissaani! Mutta talo ei ollut kerrostalo...
Eiköhän kaikki "tavallisimmat" koirarodut sovi myös kerrostaloon, kunhan et ota sellaista rotua joka on haukkuherkkä kuten terrierit. Olisikohan esim. labradorinnoutaja sopiva? Se kyllä vaatii sitten illalla paljon lenkkeilyä :o) Kissan kanssa yhteiseläminen on kiinni enemmän koiran persoonasta kuin rodusta (tietysti rodun ominaisuudetkin vaikuttavat). Meillä koira (sheltti) on tottunut olemaan päivisin yksin joitain tunteja. Viikonloppuisin kun olemme enemmän kotona se on välillä ihan rasittuneen näköinen kun se ei ole saanut kunnollisia päiväuniaan! Koiraa ei kyllä saa jättää jatkuvasti kotiin tuntitolkuiksi. Omakotitalo on tietysti koiralle ihanne mutta onhan niitäkin tapauksia jotka asuvat ok-talossa mutteivät pääse kuitenkaan ulos yhtään sen enempää kuin kerrostalokoiratkaan. Meillä on iso aidattu piha jossa shelttimme käyskentelee päivittäin 3-4 lenkin lisäksi.
Itseasiassa koirat ei sovi ihmisille ollenkaan, niinkuin ei muutkaan eläimet.
kerrostalokoiraa valitessani kiinnittäisin huomiota haukkuherkkyyteen. Kerrostalossa tulee äkkiä riitaa naapureiden kanssa, jos koira haukkuu paljon. Itselläni oli siinä suhteessa ihanteellinen amerikancockeri, joka ei haukkunut koskaan. Suuremmista koirista tulee ensinnä mieleen kultainen noutaja ja labradorin noutaja.
Tietysti siihen haukkumiseen vaikuttaa koiran persoona ja koulutuskin.
Kyllähän koira ja kissa oppivat keskenään toimeen tulemaan kun samassa huushollissa asuvat. Aikoinaan oma kissani ja koirani jopa söivät samalta lautaselta. Voihan siinä aluksi ongelmiakin tulla.
Jos olisi tyhmää ottaa koira kun se joutuu olemaan päivällä yksin, olisi tyhmiä koiranomistajia melkoinen määrä. Pentu pitää vaan vähitellen opettaa siihen yksinoloon.
Aamulenkki olisi kyllä syytä olla vähän reilumpi kun koira jää päiväksi yksin.
Näitä kaikkia "vinkkejä" ja viisauksia lukiessani huomasin, että isovanhempieni pk. collie olisi jo kuollut! Asuu kissan kanssa kerrostalon ylimmässä kerroksessa pienehkössä kaksiossa! Olisi jo pitänyt olla kuollut ja kuopattu..
Mihin tarkoitukseen koirapuistot on tarkoitettu?
Sinnehän ne koirat viedään juoksemaan (tai ainakin itse olen vienyt isovanhempien koiraa.. )
Siellä on sitä lääniä, missä juosta ihan rauhassa.. Ja sitten kun toinen koira tulee omistajansa kanssa, katsotaan, miten koirat toisiinsa suhtautuvat (yleensä aika hyvin on mennyt)
*poistuu paikalta mielipiteensä ilmaisseena*
P.s. Collie (olkoon pitkä - tai lyhytkarvainen) eipä paljoa hauku, aika hiljainen koira seurakoiraksi =)
Collienarttu hiljainen, vaan oli aina äänessä! Erojakin löytyy :)