Onko tällainen menettely lainmukaista: aviopari haki eroa jotta syntyisi ositusperuste ja sen jälkeen tekivät sovinto-osituksen jossa aiemmin miehen nimissä olleet omakotitalo ja kesämökki siirtyivät vaimon nimiin yrityksen jäädessä miehelle. Eroa ei sitten haettu harkinta-ajan jälkeen vaan se raukesi aikanaan. Reilu vuosi sen jälkeen yritys meni konkkaan ja asunto ja mökki säilyivät perheessä em. kikkailun jälkeen. Pankilla ei aikanaan ollut sovinto-ositukseen mitään sanomista kun asunto ja mökki eivät olleet velkojen pantteina ja muutenkin olivat velattomia. Onko kyseessä ollut valeoikeustoimi jonka purkua voisi velkoojat hakea, miehellä kun ei konkurssin jälkeen ole yritystä lukuunottamatta mitään varallisuutta?
laiton avioero?
Alopecia
20257
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Voihan ne velkojat yrittää ja perustekin on. Lopputulos onkin sananmukaisesti korkeammassa kädessä koska käräjäoikeuden päätökseen ei varmasti kumpikaan osapuoli tyyydy
On aivan sama onko kyseessä ollut jokin "valeoikeustoimi", pääasia on, että perhe sai pitää kotinsa ja omaisuutensa. Vai oliko se kenties sinulta pois?
Sinulle ei sitten tullut mieleen, että noiden velkojat eivät mitenkään välttämättä kaikki ole jotain isoja yrityksiä, joilla on varaa siihen että osa asiakkaista ei maksakaan laskujaan. On erittäin mahdollista että velkojien joukossa on joku pieni, yhdenmiehen yritys jolle iso maksamatta jäänyt lasku voi olla kohtalokas.
Sinusta on sitten oikein että tuon pienyrittäjän perhe vastaavasti menettää kotinsa ja omaisuutensa, kun yritys menee nurin?
Lukisitko aloittajan kirjoituksen uudestaan?
"Pankilla ei aikanaan ollut sovinto-ositukseen mitään sanomista kun asunto ja mökki eivät olleet velkojen pantteina ja muutenkin olivat velattomia."
Oletatko, että velkojien joukossa on yhden miehen yrityspankki?
>>Lukisitko aloittajan kirjoituksen uudestaan?>On aivan sama onko kyseessä ollut jokin "valeoikeustoimi", pääasia on, että perhe sai pitää kotinsa ja omaisuutensa.
Kyllä se olet sinä jonka kannattaisi lukea aloitus uudestaan.
"Reilu vuosi sen jälkeen yritys meni konkkaan"
"Onko kyseessä ollut valeoikeustoimi jonka purkua voisi velkoojat hakea, miehellä kun ei konkurssin jälkeen ole yritystä lukuunottamatta mitään varallisuutta?"
Mistähän syystä luulet että tuo miehen yritys on mennyt konkkaan? Ihan vain huvin vuoksi?? Pitäisi olla jokaiselle edes jollain tolkulla varustetulle selvää, että yritys menee konkurssiin silloin kun sillä on niin paljon velkaa että se ei kykene enää selviämään veloistaan.
Monet noista mystisistä "velkojista" jotka sinun mielestäsi nähtävästi eivät ansaitse minkäänlaista suojaa, voivat todellakin erittäin helposti olla muita pienyrityksiä.
Nythän on paljon kiinni siitä, että mikä oli miehen yrityksen yhtiömuoto, että onko yrityksen velkojilla muutenkaan mitään mahdollisuutta yrittää velkoa saataviaan miehen henkilökohtaisesta omaisuudesta.
No, jos kyseessä olisi ollut osakeyhtiö ja kun asunto ja mökki eivät ap:n mukaan olleet velkojen panttina, ei olisi ollut mitään tarvetta tuohon avioero-/ositusprosessiin.
Ellei sitten mies ollut henkilötakaajana yrityksensä lainoihin.
Oli miten tahansa, kyllähän ositusperuste on olemassa kun erohakemus on käräjäoikeudelle jätetty. Se miten tasingot jaetaan, on perheen sisäinen asia ja hienoa jos erolta on lopuksi vältytty, lasten kannalta ehkä paras tilanne. Ei ole vaimon vika ollut se että miehen firma meni konkkaan myöhemmin ja vaikka projekti olisikin ollut vain omaisuuden siirtämistä velkojien ulottumattomiin, ei asiassa oe tehty mitään laitonta. Miksi vaimon pitäisi maksaa miehen velkoja???
Ei vaimo miehen velkoja olisi maksanut, yhteisomistuksessa oleva asunto olisi myyty ja vaimo saanut oman osuutensa rahana.
Ap:
"tekivät sovinto-osituksen jossa aiemmin miehen nimissä olleet omakotitalo ja kesämökki siirtyivät vaimon nimiin"
Miehen nimissä olleet ok-talo ja mökki olisi myyty ja rahat käytetty miehen velkojen maksuun.
>>Se miten tasingot jaetaan, on perheen sisäinen asia>vaikka projekti olisikin ollut vain omaisuuden siirtämistä velkojien ulottumattomiin, ei asiassa oe tehty mitään laitonta.
Jos asunto ja firma olisi aikanaan myyty ja rahat jaettu, ei voi ajatella että niistä rahoista vaimon pitäisi palauttaa jotain konkkaan mennen firman velkojille.
En näe tuossa mitään ketkuilua enkä näkemyksellisistä eroista huolimatta kovapäisyyttäkään. Pahanilkinen ulkopuolinen haluaa nähdä tässä vedätyksen makua mutta ei voi tietää, kuinka tosissaan pariskunta on ollut eroamassa. Avioerohakemuksen jättö 2½-3 vuotta ennen konkurssia ei mielestäni riitä osituksen perumiseksi. Ei ole näyttöä oliko mies velkainen tai vaarannettiinko ko sopimuksessa maksukykyä. Ko omaisuus ei ollut lainan tms vakuutena. Tilanne on sama kuin asunto ja mökki ei olisi alunperinkään ollut miehen omaisuutta. Jos sopimusta tehtäessä ei ollut näkyvissä firman maksukyvyttömyyttä tms. miksi osituksella olisi merkitystä asiassa? Varmasti ovat miettineet että firman puolikas on yhtä arvokas kuin mökin ja talon puolikas osituksen tekohetkellä ja siten ositus on lain mukaan oikein ja perustellusti tehty. Ketkuja ovat velkojat jotka yrittävät omia vahinkojaan ja arviointikyvyn puutettaan paikata viemällä perheeltä kodin. Olisiko tilanne toinen, jos olisivat eronneet ja vaimo rakentanut uuden elämän uudelle perheelleen ja siten 3 v myöhemmin joku kehtaa tulla väittämään että eikun kämppä myyntiin ex miehen konkurssin vuoksi?
Et näy nyt oikein käsittävän, mistä ap:n kuvaamassa jekussa on kysymys.
>>Pahanilkinen ulkopuolinen haluaa nähdä tässä vedätyksen makua mutta ei voi tietää, kuinka tosissaan pariskunta on ollut eroamassa.>Ei ole näyttöä oliko mies velkainen tai vaarannettiinko ko sopimuksessa maksukykyä.>Ko omaisuus ei ollut lainan tms vakuutena.>Avioerohakemuksen jättö 2½-3 vuotta ennen konkurssia ei mielestäni riitä osituksen perumiseksi.>Tilanne on sama kuin asunto ja mökki ei olisi alunperinkään ollut miehen omaisuutta. // Ketkuja ovat velkojat jotka yrittävät omia vahinkojaan ja arviointikyvyn puutettaan paikata viemällä perheeltä kodin.>Olisiko tilanne toinen, jos olisivat eronneet ja vaimo rakentanut uuden elämän uudelle perheelleen ja siten 3 v myöhemmin joku kehtaa tulla väittämään että eikun kämppä myyntiin ex miehen konkurssin vuoksi?
Kovapäisyyttäni nyt kuitenkin vielä jatkan. Jos firman asiat ovat olleet aikanaan mallillaan ja konkurssiin johtaneet velat syntyneet ko osituksen teon jälkeen, ei velkojilla pitäisi olla mitään osaa eikä arpaa vaimon nimissä olevaan omaisuuteen. Jos on, sehän johtaisi vallattomiin kohtuuttomuuksiin. Lähiomaisia voi olla muitakin ja jos oikein aletaan herkuttelemaan ajatuksella, tulisi kaikki vanhemmille tehdyt remontit tai palveluasunto-osakkeet, lapsille annetut ennakkoperinnöt tai muut lahjat jne perua/palauttaa arvo jotta velkoojille saataisiin rahaa kasaan. Ja kaikki mahdollisesti vuosia myöhemmin. Ei mahdu minun oikeustajuuni. Velkoajat ovat ottaneet riskin lainoittaessaan ja kun se riski realisoituu, ei takaajiksi voida ulkopuolisia pakottaa.
Viittasit lakiin konkurssipesistä ja yleisestä takaisinperinnästä. Jos vanhus lahjoittaa omaisuutensa pois ja päätyy kunnan toimeentuloavun varaan, tuleeko käsityksesi mukaan yleinen takaisinperintä myös tällaisessa tapauksessa kyseeseen vai vain konkurssipesän osalta?
>>Kovapäisyyttäni nyt kuitenkin vielä jatkan. Jos firman asiat ovat olleet aikanaan mallillaan ja konkurssiin johtaneet velat syntyneet ko osituksen teon jälkeen, ei velkojilla pitäisi olla mitään osaa eikä arpaa vaimon nimissä olevaan omaisuuteen.
Kuten jo aiemmin totesin
Voihan ne velkojat yrittää ja perustekin on. Lopputulos onkin sananmukaisesti korkeammassa kädessä koska käräjäoikeuden päätökseen ei varmasti kumpikaan osapuoli tyyydy
jos tämä lakitupaan menee niin suurella jälkiviisaudella tullaan kaivelemaan firman tilannetta eron aikana. Se joka hoitaa todistelun fiksummin vie voiton
AP väittää että eroa olisi haettu vain ositusperusteen synnyttämiseksi ja yrittäjän omaisuuden siirtämiseksi turvaan velkojilta. Väite sinänsä kuullostaa jo katkeralta, kateelliselta ja jälkiviisastelevalta. Ei hänellä (tai miksei??) voi olla tietoa 3 v takaisista perhekriiseistä tms. Ketkuiluajatus on hänen omassa päässään syntynyt, ei ihmiset leiki vakavilla asioilla ja hae avioeroa pilanpäiten.
Jos ajatellaan että velkaisen yrityksen omistaja vie perheensä lomalle Thaimaahan, pitäisikö konkurssin jälkeen vaimon ja lasten tilittää konkurssipesään saamansa matkan verran rahaa?
Onneksi Suomen lainsäädäntö ei tunne sellaista käsitettä kuin laiton avioero.
Avioliittoja solmitaan rakkaudesta ihmiseen tai rahaan, niin myös eroja haetaan erilaisista syistä. Emme onneksi elä Talebaanivaltiossa jossa erot muista kuin puhdasoppisista syistä olisi kiellettyjä. Vaimolla on ollut avio-oikeus puoleen perheen varallisuudesta ja jos se jonain hetkenä on X euroa ja silloin tehdään avioehtosopimus tai sovinto-ositus, ei sitä sopimusta lähdetä muuttamaan jos toisena hetkenä myöhemmin omaisuuden arvo on X miinus jotain.