Olen lukiossa nyt kolmatta vuotta ja valmistun keväällä ylioppilaaksi. Aloittaessani lukiota olin varma, että haen lukion jälkeen ammattikorkeakouluun opiskelemaan fysioterapiaa. Ajattelin tuolloin, että minun on turha lukea esim. fysiikkaa tai kemiaa, koska en tulisi tarvitsemaan niitä. Niinpä kyseisiä aineita ei ole tullut luettua muuta kuin pakolliset kurssit. Olen opiskellut melko "turhia" aineita: ruotsia, terveystietoa, psykologiaa ja LYHYTTÄ matikkaa, ja nyt kaduttaa!
Nyt suunnitelmani ovat nimittäin muuttuneet. Olen alkanut miettiä, miksi tyytyisin "helppoon" ja kunnianhimottomaan ratkaisuun ja opiskelisin vain ammattikorkeassa valmistuen sitten pienipalkkaiseen fysioterapeutin ammattiin. Olen kuitenkin ahkera ja todella hyvä opiskelija (keskiarvo n. 9,4) ja minulla olisi eväät kouluttautua paljon korkeamminkin. Olen alkanut haaveilla lääkärin ammatista, se olisi aivan minun juttuni! Töitä riittäisi ja palkkaus on hyvää. Haluan auttaa ihmisiä ja pidän haasteista. Kiireiden keskellä olen kuin kotonani.
Kysymys kuuluu, onko minulla enää mitään mahdollisuuksia päästä opiskelemaan lääketiedettä yliopistoon? Onko lääketieteelliseen hakevan pakko kirjoittaa lukiossa fysiikka, kemia, biologia? Riittäisikö, jos opiskelisin nyt viimeisenä lukiovuotena mahdollisimman paljon noiden aineiden kursseja ja sen jälkeen opiskelisin niitä vuoden itsenäisesti (kävisin samalla töissä) ja sitten hakisin lääkikseen? Voisiko lukiossa opiskella vielä kevään yo-kirjoitusten jälkeen vuoden verran ilman että kirjoittaa enää mitään? Onko muita vaihtoehtoja oppia tarpeelliset aineet pääsykokeita varten?
Tekstini saattaa olla hieman sekavaa, ajatukseni ovat nyt vähän solmussa... En haluaisi mitään v*ttuilua... Olen vasta nyt alkanut ajatella asioita sillä tasolla, jolla minun olisi pitänyt ajatella lukiota aloittaessani. :(
Nyt suunnitelmani ovat nimittäin muuttuneet. Olen alkanut miettiä, miksi tyytyisin "helppoon" ja kunnianhimottomaan ratkaisuun ja opiskelisin vain ammattikorkeassa valmistuen sitten pienipalkkaiseen fysioterapeutin ammattiin. Olen kuitenkin ahkera ja todella hyvä opiskelija (keskiarvo n. 9,4) ja minulla olisi eväät kouluttautua paljon korkeamminkin. Olen alkanut haaveilla lääkärin ammatista, se olisi aivan minun juttuni! Töitä riittäisi ja palkkaus on hyvää. Haluan auttaa ihmisiä ja pidän haasteista. Kiireiden keskellä olen kuin kotonani.
Kysymys kuuluu, onko minulla enää mitään mahdollisuuksia päästä opiskelemaan lääketiedettä yliopistoon? Onko lääketieteelliseen hakevan pakko kirjoittaa lukiossa fysiikka, kemia, biologia? Riittäisikö, jos opiskelisin nyt viimeisenä lukiovuotena mahdollisimman paljon noiden aineiden kursseja ja sen jälkeen opiskelisin niitä vuoden itsenäisesti (kävisin samalla töissä) ja sitten hakisin lääkikseen? Voisiko lukiossa opiskella vielä kevään yo-kirjoitusten jälkeen vuoden verran ilman että kirjoittaa enää mitään? Onko muita vaihtoehtoja oppia tarpeelliset aineet pääsykokeita varten?
Tekstini saattaa olla hieman sekavaa, ajatukseni ovat nyt vähän solmussa... En haluaisi mitään v*ttuilua... Olen vasta nyt alkanut ajatella asioita sillä tasolla, jolla minun olisi pitänyt ajatella lukiota aloittaessani. :(
Vastaukset 22
Vanhimmat
"Olen opiskellut melko "turhia" aineita: ruotsia, terveystietoa, psykologiaa ja LYHYTTÄ matikkaa, ja nyt kaduttaa!"
Terveystieto ei ainakaan ole turhaa, jos lääkikseen haluaa. Lyhyt matikkakaan ei ole tietääkseni mikään este sinne pääsylle. Kemia ja biologia auttaisivat kyllä huomattavasti.
"Nyt suunnitelmani ovat nimittäin muuttuneet. Olen alkanut miettiä, miksi tyytyisin "helppoon" ja kunnianhimottomaan ratkaisuun ja opiskelisin vain ammattikorkeassa".
On hyvä muistaa, että ammattikorkea on yhtä arvokas koulutus kuin yliopistokin, paitsi jos mennään niihin pidempiin ja vaativampiin yliopistotason koulutuksiin.
"Kysymys kuuluu, onko minulla enää mitään mahdollisuuksia päästä opiskelemaan lääketiedettä yliopistoon?"
Pääsykokeissa sen näkee. Hakijoita on varmasti paljon, mutta onhan noita koulutusmahdollisuuksiakin paljon. Jos ei haluamalleen paikkakunnalle pääse, niin sitten kokeilee jonnekin muualle. Terveydenhuoltoon vaaditaan joka tapauksessa paljon lisää työntekijöitä eli kyllä siltä alalta pitäisi löytyä koulutus ja melko varma työpaikkakin.
"Onko lääketieteelliseen hakevan pakko kirjoittaa lukiossa fysiikka, kemia, biologia?"
Ei kai se mikään pakko ole, mutta kaikki ne joko katsotaan eduksi tai ovat itsellesi etuja. Jos et ole niitä opiskellut liiemmin lukiossa, miten menestyt pääsykokeissa?
"Riittäisikö, jos opiskelisin nyt viimeisenä lukiovuotena mahdollisimman paljon noiden aineiden kursseja ja sen jälkeen opiskelisin niitä vuoden itsenäisesti (kävisin samalla töissä) ja sitten hakisin lääkikseen?"
Opiskele niitä aineita, joita aiot kirjoittaa. Ei kannata sotkea montaa uutta kurssia siihen pakettiin. Tarkoituksena ei ole saada mahdollisimman paljon kursseja, vaan se 75 kurssia täyteen.
Töissäkäyminen ei hyödytä sinua kuin rahallisesti, joo ja saat ehkä plussan CV:hen, mutta ei se takaa sinulle koulutusta tai työpaikkaa, enemmänkin häiritsee yo-kokeisiin valmistautumista.
"Voisiko lukiossa opiskella vielä kevään yo-kirjoitusten jälkeen vuoden verran ilman että kirjoittaa enää mitään?"
Koulutustaan voi toki täydentää kirjoitusten osalta. En tiedä onko lukion jatkaminen mahdollista pidempään tuolla perusteella.
"Onko muita vaihtoehtoja oppia tarpeelliset aineet pääsykokeita varten?"
On, opiskelet ne itse tai käyt näillä valmennuskursseilla. Valmennuskurssit ovat kuitenkin yleensä melko kalliita, ja mm. lääkis taisi muuttaa pääsykokeitaan niin, että valmennuskursseista olisi mahdollisimman vähän hyötyä pääsykokeissa, jotta kaikilla olisi tasa-arvoisempi lähtökohta pääsykokeisiin. Lääkiksen pääsykokeet taitavat nykyään siis pohjautua lukion oppikirjoihin, samaan tyyliin siis kuin yo-kokeetkin.
Painotan kuitenkin, että ei ole mitään takeita, että pääset yhteenkään yliopistoon. Ei ole edes mitään takeita, että pääset yhteenkään ammattikorkeakouluun. Suomessa on vähemmän opiskelijapaikkoja kuin opiskelijoita.
Lääkikseen hakee todella monta muutakin opiskelijaa, joten vaikka menestyisit pääsykokeissa hyvin ja yo-kirjoituksissa hyvin, ei ole takeita siitä, että pääset sinne.
"On hyvä muistaa, että ammattikorkea on yhtä arvokas koulutus kuin yliopistokin"
ei ole
Lääkiksen pääsykokeet perustuvat lukion bilsan, kemian ja fysiikan kursseihin. Jos et noita kurssisisältöjä hallitse, et selviä pääsykokeesta.
Pitkä matikka auttaa huomattavasti laskurutiinissa.
Terveystiedosta ja psykologiasta ei ole mitään hyötyä, jos ei haittaakaan.
Voit lukion jälkeen käydä aikuislukiossa puuttuvat kurssit ja sen jälkeen alkaa valmistautua pääsykokeeseen. Valmennuskurssi on aika välttämätön, lääkikseen pääsevät vain todellakin parhaiten pääsykokeessa menestyneet.
Kaikki päivälukiossa opetettavat asiat voi oppia itsenäisesti kotona, aikuislukiossa tai valmennuskurssilla. Koska lääkiksen pääsykoealue perustuu tällä hetkellä lukion laajaan biologiaan, kemiaan ja fysiikkaan, on vain sinusta kiinni haluatko uhrata satoja, jopa tuhansia tunteja vapaa-ajastasi tähän luku-urakkaan.
Se on ihan sama, mitkä yokokeissa suoritat. Et ehkä kerkeä lukiossa ottamaan kaikkia kursseja, mutta itsenäisesti kyllä kerkeet vielä hyvinkin opiskelemaan ensi kevään pääsykokeeseen. Älä mieti, mitä olet tehnyt vaan mitä aiot tehdä. Nyt opiskelet suunnitellut kurssisi ja lisäksi fykembi kurssit. Mikään ei ole myöhäistä koskaan.
Pääsykoe yo kirjoitukset
Lääkärin ammatti ei varsinaisesti ole auttamista vaan omalaatuinen asiantuntija-ammatti, jossa tehdään nopeassa aikataulussa ihmisten kannalta merkittäviä päätöksiä. Lääkäri on paljon lähempänä robottia kuin "läheistä auttajaa".
Keskiverto lääkäri ei ole mikään kylän halki suhaava kiminkinen vaan jotain aivan muuta. Useat TV:n viihdesarjat vääristävät lääkärin ammattitodellisuutta.
Lääkikseen ei monestikkaan ensimäisellä yritämällä pääse. 2 kaveriani haki lääkikseen toisella hakukerralla kumpikin pääsi.
TV on usein vain Hollywoodia...
Paljonko pistettä tarvitsee jos haluaa päästä lääkikseen.?????
Kertokaa pliis!!!!!!!!!!!!!!!
Opiskelet vain biologiaa, fysiikkaa ja kemiaa joko itsenäisesti tai vaikkapa iltalukiossa. Tiedän montakin ihmistä, jotka ovat toimineet näin, koska eivät ole lukiossa kyseisiä aineita opiskelleet. Muista kuitenkin, että jos haluat ammatin, jossa saa todella auttaa ihmisiä niin esim. sairaanhoitaja, terkkari tai fysioterapeutti on sillon parempi vaihtoehto. Niin äläkä ihmeessä kuvittele, että ammattikorkeakoulussa opiskelu olisi kunnianhimotonta ja helppoa! Jos haluat olla HYVÄ fysioterapeutti ja valmistua HYVILLÄ arvosanoilla niin töitä joudut sen eteen tekemään ja paljon! Mieti miksi aloit alunperin miettiä fysioterapeutin uraa...miksi se ei tunnu oikealta vaihtoehdolta nyt. Älä luovu monta vuotta mukana kulkeneesta unelmasta hetken päähänpiston takia. Hae lääkikseen vain jos se on se, mitä TODELLA haluat. Tsemppiä!
"Olen opiskellut melko "turhia" aineita: ruotsia, terveystietoa, psykologiaa ja LYHYTTÄ matikkaa, ja nyt kaduttaa!"
"Olen kuitenkin ahkera ja todella hyvä opiskelija (keskiarvo n. 9,4) ja minulla olisi eväät kouluttautua paljon korkeamminkin."
- HAH, jos luet noita aineita niin en yhtään ihmettele, että ka on noin suuri. Olet kyllä tyhmä kuin vasemman jalan saapas, jos menet lukioon lukemaan kyseisiä oppiaineita.
- Mutta lääkikseen pääsyn mahiksista; aika olemattomat, ajattelehan nyt hepsankeikka, lääkikseen hakee paljon porukkaa, jotka kirjoittavat matemaattis-luonnontieteellisistä aineista ällät ja menevät mahdollisesti vielä 3000e maksavalle valmennuskurssille. Kumpikohan pääsee sisään? 3v tuhlannut vajakki, joka ei osaa päättää mihin haluaa opiskelemaan vai huippulahjakas, morivoitunut ja fiksu, eliittilapsi?
Joo en haluu mitenkään loukata, mutta tuntuu että sulla on mennyt toi lukio viemäristä alas, kun luet tommosia aineita. Mihin luulet oikeen pääseväs noilla, amikseen vai? No jes saat lakin, mutta ei oikeen mitään edellytyksiä "hyvään" ammattiin tulevaisuudessa.
Yks vaihtoehto olis että kävisit vielä vuoden lukiota ja lukisit ainakin fysiikan ja kemian. Pitkä matikka on tosi tärkeä, mutta jos olet mennyt jo totuttamaan itses lyhyeen, niin peli on käytännössä menetetty.
Höpö höpö! Itse luin lukiossa suureksi osaksi ihan "leluaineita". Menin hölmönä vaihtamaan pitkän matikankin lyhyeen. Siitä huolimatta ohjauduin IT-alalle, jossa nyt ainakin matikkaa tarvitaan. Olen opiskellut tietojenkäsittelyä niin ammattikorkeassa kuin Helsingin yliopistollakin. Ja ollut IT-alalla hyvinkin menestyksekkäästi töissä jo yli 10 vuotta. Ja nyt suunnittelen alan vaihtoa, yliopisto-opintoja toisessa tiedekunnassa, joidenkin lukioaineiden uudelleen pänttäämistä ja niiden kirjoittamista yo-kokeessa näin jälkikäteen.
Ei se lyhyt matikka ja lukion valinnat mitään sano! Miten niin peli menetetty, haloo! Ihmisen koko elämä on valintoja, eikä aina tule valittua niin että koko loppu elämän olisi tyytyväinen, muutoksia haluaa joskus tehdä elämäänsä.
Jos joku ala kiinnostaa, sen kun tarttuu tarvittaviin kirjoihin ja pänttää! Jos itsenäinen luku-urakka ei tahdo sujua, ilmoittautuu vaikka iltalukioon, kesälukioon, tms. kertaamaan tai suorittamaan lisäkursseja, esim. sitten juuri pitkästä matikasta, fysiikasta, kemiasta ja biologiasta.
Aikuisenakin voi kirjoittaa lisää aineita ylioppilastodistukseensa, eli arvosanoja voi korottaa tai pitkän matikan voi kirjoittaa vaikka ihan ensimmäistä kertaa vaikka eläkeiässä, ei sitä kukaan tai mikään estä jos oma motivaatio on kohdillaan!
Ja varmasti lukio-opintojakin on mahdollista pidentää jos tarvis. Tämä tulee aloittajan kannalta ehkä vähän myöhään mutta muille tiedoksi että voihan rehtorilta, opintojen ohjaajalta, tms. henkilöltä koulussa kysyä, voisitko esim. kirjoittaa osan aineista keväällä ja lukea sitten "ylimääräisenä lukiovuotena" tarvittavia aineita. Vaikka 1. vuoden kurssit pitkästä matikasta ja fysiikasta sekä niin paljon kursseja biologiasta ja kemiasta kuin vuodessa ehtii. Kaikki mahdolliset kurssit ja osa itsenäisestikin tenttimällä jos se suinkin järjestyy. Ja kirjoittaa ne syksyllä/seuraavana keväänä. Tai tarvittaessa hoitaa kirjoitukset pois alta ja jatkaa aikuis/ilta/kesälukiossa ja kirjoittaa loput kun ne on saanut luettua. Neuvottelemista ja suunnittelua tuo varmaan vaatii, mutta kaikki on mahdollista!
Noi tekniset jutut voisit tsekata lääkiksen webbisivuilta. Ja kokeisiin lienee (varsinkin seuraavan vuoden) vielä aikaa, joten kaiken tarvittavan oppiminen on täysin mahdollista. Sen sijaan komppaisin paria aikaisempaa asiantuntijaa ja olisin sitä mieltä, että lääkärin ammatti ei ole välttämättä ihmisten auttamista läheskään siinä määrin kuin esim. sairaanhoitajan. Riippuu nyt kyllä mitä tekee. Jos on vaikka kirurgi tai sairaalan teho-osastolla niin sitten kyllä. Mutta sairaalan vuodeosastolla, terveyskeskuksessa tai yksityisellä lääkäriasemalla kyse on lähinnä asunnonvälittäjän tai patenttivirkamiehen hommasta. Pitää sovittaa yhteiskunnan vaatimukset ja potilaan ongelmat toisiinsa. Potilasta ei voi noin vain auttaa arvion perusteella. Jos ei ole indikaatiota johonkin, mutta tuntuu siltä että kyseinen juttu voisi olla näin, et voi mennä lääkitsemään vaan potilas pitää lähettää kotiin kuolemaan. Nimittäin jos lääkitset ja tulee komplikaatioita niin se olet sinä jota syytetään: miksi ihmeessä menit määräämään tällaista lääkettä??? Käytännössä sinun tulee noudattaa annettuja ohjeita ja jos indikaatioita on hoitaa muuten neuvotella potilas luopumaan sairaudestaan.
Minusta et ole tuhlannut yhtään aikaa lukemalla noita aineita lukiossa. Itsekin luen lyhyttä matikkaa, kemiasta ja fysiikasta luin yhdet pakolliset ja bilsan kirjoitin viime syksynä. Aion hakea lääkikseen laskettuani matikkaa lisää ja opiskeltuani kemiaa ja fysiikkaa, joko iltalukiossa tai sitten itsenäisesti. Ajatus lääkiksestä heräsi vasta viime syksynä ihmisen biologian kurssia lukiessani, mutta se on pysyny vahvasti mukana kokoajan. Jos olisin tämän kaiken tiennyt ykkösluokalla kursseja valitessani, niin totta kai olisin valinnut kaikki kemian ja fysiikan kurssit, ehkä myös pitkän matikan. Mutta niinkuin joku jo aikaisemmin sanoi, niin pääsykokeet ratkaisevat. Jos tahdot sinne ja sinulla on motivaatiota opiskella paljon, niin tee se. Monilta lääkiksessä opiskelevilta olen kuullut, että pääsykoe on koko koulun vaikein osuus. Siinä testataan paitsi tiedon, myös motivaation tasoa. Eikä kannata tuijotella sisäänpäässeiden määriä verrattuna hakijoiden määriin, sillä ne eivät tosiaankaan vastaa pääsykokeessa istuvien määriä. Tuttavani, ensimmäistä vuotta lääkiksessä, arvioi että noin 1500 hakijasta 1000 ylipäätään tulee pääsykokeeseen, näistä tuhannesta noin 300 on hakemassa paikkaa tosissaan ja istuu koko koeajan, ja paikan saa noin 150. Eli kun sinä olet yksi näistä tosissaan hakevista, mahdollisuutesi ovat karkeasti ainakin noin 40%. Tämä ei tosin tule ilmaisin, lukemista on paljon. Tämäkin tuttavani luki ja laski viime tammikuusta pääsykokeeseen asti 8 tuntia joka päivä. Jälkeenpäin se kuulemma tuntuu pieneltä puristukselta.
Joten, älä murehdi että olet "tuhlannut" aikaasi lukiossa lukemalla näitä aineita. Lääkiksen hakeminen on siinä mielessä reilua, että kaikki ovat pääsykokeessa samalla viivalla. Kukaan ei pääse sisään pelkillä papereilla! Kun lukemisen ja laskemisen pääsykoetta varten suorittaa kerralla kunnolla, ei toista kertaa tarvitsekaan hakea. Ja se, mitä lääkärin ammatti on (ihmisten auttamista, asuntojen välittämistä, whatever), on aivan turha miettiä nyt etukäteen. Et voi sitä kuitenkaan tietää ennenkuin kokeilet. Lääkiksessä lääkärin ammattiin kasvaminen muuttaa varmasti arvoja ja maailmankatsomusta paljon.
Joten rohkeutta ja onnea yritykseen, ehkä näemme pääsykokeissa ;)
"- Mutta lääkikseen pääsyn mahiksista; aika olemattomat, ajattelehan nyt hepsankeikka, lääkikseen hakee paljon porukkaa, jotka kirjoittavat matemaattis-luonnontieteellisistä aineista ällät ja menevät mahdollisesti vielä 3000e maksavalle valmennuskurssille. Kumpikohan pääsee sisään? 3v tuhlannut vajakki, joka ei osaa päättää mihin haluaa opiskelemaan vai huippulahjakas, morivoitunut ja fiksu, eliittilapsi?"
Voi että tekee pahaa lukea tällaista tekstiä, mikä pitää olla vikana että pitää tulla jakamaan näitä negatiivisia ajatuksia joka ikiselle palstalle. Positiivisuudessa on paljon enemmän voimaa kuin tällaisessa toisten lyttäämisessä ja negatiivisessa ajattelussa. Tuollaisella asenteella ei pitkälle pötkitä.
Ja toinen kurja asia on että lääkikseen pääsee turhan paljon ihmisiä jotka ovat vain kirjaviisaita, mutta eivät tiedä ihmisten kohtaamisesta tuon taivaallista eikä heillä ole halua oppiakkaan. Sitten tulee näitä hiljaisia tietokoneelle asiakastilanteissa puhuvia tuppisuita lääkäreitä. Vuorovaikutusta testaava osio voisi tulla pakolliseksi pääsykokeisiin niin erottuisi jyvät akanoista. Lukea ja oppia osaa lähes jokainen, mutta käytännössä ihmisten hoitaminen on jo oma alansa.
Siel lääkikses koulutetaan vähän muutakin kun niitä terveyskeskus lääkäreitä. Joku voi olla vaikka helvetin hyvä jossain labrahommassa mutta sitten sitä ei otettaisi kun ei osaa potilaiden (joita se ei tuu about ikinä näkemään) kanssa jutskata? juupa juu
Ja miten testattaisiin oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti satoja pyrkijöitä?
Suurin osa opintonsa aloittavista on vielä hyvin nuoria, juuri koulunsa päättäneitä. Kyllä opintojen kuluessa oppii kohtaamaan potilaita.
Kemian, bilsan ja fysiikan pystyy opiskelemaan itsenäisestikin, joten mitään ei ole vielä hävinnyt vaikka niitä ei lukiossa olisi lukenutkaan! Tietenkään ihan parissa kuukaudessa niitä ei opettele, vaan vuosi siihen menee.
Sinulla on vielä kaikki mahdollisuudet, on vain itsestäsi kiinni. Minäkin olin hyvä oppilas koulussa 50 vuotta sitten. Olisin halunnut sairaanhoitajaksi, mutta opettaja tyrmäsi heti, ettei mitään mahdollisuutta kun ei ole keskikoulua käytynä. Jäi niin mieleeni, että jo 15- vuotiaana torpattiin kaikki. Olen kyllä opiskellut sen jälkeen vaikka kuinka paljon. Tsemppiä sinulle , mikään ei ole myöhäistä.