Olen vähän alta kolmekymppinen nainen ja edelleen epäselvillä vesillä siitä, mikä todellinen diagnoosini olisi...
Olen saanut vuosituhannen alkupuolella (eli siis jo aikuisiällä) ADD-diagnoosin, mutta olen varma, että siinä ei ole kaikki. Lääkkeet meinaan eivät parantaneet tilaani ollenkaan ja aiheuttivat sivuoireita. Lisäksi tiedän joitakin ADD/ADHD-tapauksia, jotka näyttävät pärjäävän huomattavasti paremmin, kuin minä tässä elämässä. Erityisesti sosiaalisissa suhteissa.
Perus"oireitani" on se, että olen melki koko ajan ns. nollatilassa, jolloin päässäni ei pyöri oikein mitään järkevää. Lisäksi olen todella hidas ajattelemaan ja päättelemään ja useita asioita, mitä aikuisen ihmisen pitäisi tajuta, en vain hahmota. Kaverisuhteiden ylläpito on ollut minulle vaikeata yläasteelta lähtien. Kun yritän saada ystäviä, joudun usein naurunalaiseksi juurikin hitauteni ja poissaolevuuteni ja ymmärtämisvaikeuksieni takia. Blondi-sana ikävässä merkityksessään on tullut tutuksi...:(
ADD:tä minulla kuitenkin tutkittaessa ÄÖ-testeissä selvisin keskiverrosti - lahjakkaan tasoisesti. Kielellisesti olen lahjakas, jonka ansiosta olen myös päässyt yliopistolle opiskelemaan. (Opiskelu on minulla tosin todella hidasta verrattuna muihin ja tuloksetkaan eivät yllä muiden tasolle.) Ainut osuus, joka meni huonommin oli kokonaisvaltaista älykkyyttä mittaava palikkatesti (tehdään palikoista erilaisia kuvioita). Nyt olenkin siihen takertunut, että mitä, jos oikeasti olenkin jotenkin vähämielinen...!?
Onko kellään kokemuksia vastaavasta? Tai tunnetteko ketään, jolla olisi samanlaisia oireita, kuin minulla? Vertaisia olisi kiva löytää, sillä on todella masentavaa, kun ikinä ei oikein tunne sopivansa mihinkään porukkaan...:(
Olen saanut vuosituhannen alkupuolella (eli siis jo aikuisiällä) ADD-diagnoosin, mutta olen varma, että siinä ei ole kaikki. Lääkkeet meinaan eivät parantaneet tilaani ollenkaan ja aiheuttivat sivuoireita. Lisäksi tiedän joitakin ADD/ADHD-tapauksia, jotka näyttävät pärjäävän huomattavasti paremmin, kuin minä tässä elämässä. Erityisesti sosiaalisissa suhteissa.
Perus"oireitani" on se, että olen melki koko ajan ns. nollatilassa, jolloin päässäni ei pyöri oikein mitään järkevää. Lisäksi olen todella hidas ajattelemaan ja päättelemään ja useita asioita, mitä aikuisen ihmisen pitäisi tajuta, en vain hahmota. Kaverisuhteiden ylläpito on ollut minulle vaikeata yläasteelta lähtien. Kun yritän saada ystäviä, joudun usein naurunalaiseksi juurikin hitauteni ja poissaolevuuteni ja ymmärtämisvaikeuksieni takia. Blondi-sana ikävässä merkityksessään on tullut tutuksi...:(
ADD:tä minulla kuitenkin tutkittaessa ÄÖ-testeissä selvisin keskiverrosti - lahjakkaan tasoisesti. Kielellisesti olen lahjakas, jonka ansiosta olen myös päässyt yliopistolle opiskelemaan. (Opiskelu on minulla tosin todella hidasta verrattuna muihin ja tuloksetkaan eivät yllä muiden tasolle.) Ainut osuus, joka meni huonommin oli kokonaisvaltaista älykkyyttä mittaava palikkatesti (tehdään palikoista erilaisia kuvioita). Nyt olenkin siihen takertunut, että mitä, jos oikeasti olenkin jotenkin vähämielinen...!?
Onko kellään kokemuksia vastaavasta? Tai tunnetteko ketään, jolla olisi samanlaisia oireita, kuin minulla? Vertaisia olisi kiva löytää, sillä on todella masentavaa, kun ikinä ei oikein tunne sopivansa mihinkään porukkaan...:(
Vastaukset 4
Vanhimmat
No mitäs, opiskelijaterveyteen vaan pyytäen ponnekkaasti lisätestejä. Oireet tuovat mieleen lähinnä jonkinlaisen aivovaurion jälkitilan, mutta kaipa se voi synnynnäistäkin olla. Oletko koskaan ollut tapaturmassa tai onko pikkuvauvana ollut jokin hapenpuute-tilanne (synnytys?) Kaipa se MBD-diagnoosikin joillekuille on oikea, en tiedä vieläkö sitä käytetään.
Itselläni on tietyissä nopeita reaktioita ja nopeaa oppimista vaativissa tilanteissa vaara mennä lähes paniikkihäiriöön, ja esim. koreografiat liikesarjoina ovat lähes mahdottomia omaksua. Sensijaan koulussa olin hyvin lahjakas teoreettisissa asioissa. En ole koskaan hakenut mitään diagnoosia, arvelen olevani ns. addiassi (ADD Asperger) ja osa ongelmista ehkä johtuu siitä, että olen kärsinyt lievää hapenpuutetta ennen kuin minut älyttiin keisarinleikata tähän maailmaan.
Minulla on itse asiassa hoitosuhde muualla ja siellä on ollut puhetta lisätesteistä. En välttämättä kuitenkaan koe, että niistä olisi enää hyötyä, sillä edelliset tutkimukset olivat jo melko perustavanlaatuiset.
Tällä hetkellä itse luulen, että ongelmani johtuvat tuosta heikohkosta selviytymisestä tässä "palikkatestissä". Tai siis siitä, että kokonaisvaltainen älykkyyteni on alle keskitason.
Löytyisikökö siis ihmisiä, jotka eivät ole kehitysvammaisia, mutta alta keskivertoälykkyyden? Tällä hetkellä kaipaisin todella paljon vartaistukea...
Mä voisin laittaa sulle sähköpostia, laita omasi näkyviin!
Olen 25-vuotias nainen, ja mulla on samoja oireita kuin sinulla.
Nyt pitäisi tosiaan olla mun sposti-osoite näkyvillä... -Outoliina