Olen miettinyt, kun on joitain henkilöitä jotka ovat saaneet haavensa todeksi "rukoilemalla", ihan lottovoitoista, no, kaikkiin asioihin missä todennäköisyys on aika pieni jotta sen saisi.
En oleta, että tämän rukoilemisen voima olisi mitenkään tieteellisesti todistettu fakta... niin kuin ei mikään muukaan ole,
mutta tuottaa rukoileminen jotain näennäistä mielihyvää aivoissasi, jotain uskoteltua toivoa?
En oleta, että tämän rukoilemisen voima olisi mitenkään tieteellisesti todistettu fakta... niin kuin ei mikään muukaan ole,
mutta tuottaa rukoileminen jotain näennäistä mielihyvää aivoissasi, jotain uskoteltua toivoa?
Vastaukset 25
Vanhimmat
Rukoileminen on keskustelua rakkaan ja kaikkivaltiaan Taivaan Isän kanssa. Eikö hyvän isän kanssa keskustelu ole mukavaa?
Monologia ei lasketa dialogiksi.
"kysyn vann."
Mielestäsi jumala on mies ja isä. Miksi? Oletko muka joskus keskustellut sen kanssa?
Hei
Tuossa yllä on oikein hyvä kommentti!
Kysymykseen voisin vastata, että laita kysymys käytäntöön, ala rukoilla ja katso, mikä muuttuu.
Rukous ei ole mikään automaatti. Rukous muuttaa rukoilijaa, siis se muuttaa myös ihmisen omaa asennetta.
Katekismus opettaa meille, että rukous on sydämen puhetta Jumalalle. ”Rukous on ihmisen tapa olla ja elää Jumalan kasvojen edessä. Se on yhtä luonnollinen ja välttämätön hengelliselle elämälle kuin hengitys ruumiille. Jumala näkee meidät joka hetki, ja me voimme puhua hänelle ja hän meille.”
Lue lisää Katekismuksesta: http://www.evl.fi/katekismus/raamatturippi/42.html
Minun rukoukseni lisää luottamusta siihen, että Jumala pitää huolen.
Päivi Aikasalo, pappi Hämeenlinnasta
"Kysyn vaan", että onko teillä oikein vuoropuhelua Jumalan kanssa, vai höpisetkö itseksesi?
Ja yleinen vastaus siihen, kun ei ole tullut rukousvastausta, ettei Jumala heti vastaakaan, vaan joskus kun kerkiää, tai ei ollenkaan.
Jumala vastaa usein rukouksiin sillä tavalla, että Hän antaa ajatusmaailmaani uusia hienoja ideoita
Heh, ihan hyvä tuokin!
Olisipa energiaa kerätä noita kaikkia - saisi melkoisen komiikka-arkiston.
Olen itse tosi paljon miettinyt rukousta. Ajattelen niin, että Jumala tietää kaiken. Hän tietää jo valmiiksi kaiken senkin, mitä rukoilen. Jumala ei siis millään tavalla tarvitse rukouksiani. Hän on suvereeni ja kaikkivaltias, pärjää loistavasti ja osaa toimia ilman minun rukouksianikin. Rukouksella on siis merkitystä ennen kaikkea rukoilevalle ihmiselle itselleen.
Se voi antaa turvaa ja lohtua, se voi auttaa jäsentämään omia ajatuksiaan ja tunteitaan, se voi olla lepoa ja jättäytymistä Jumalan käsiin tilanteessa, jossa ei itse enää mahda millekään asialle mitään tai ei edes jaksa yrittää mahtaa. Rukoukseen liittyy monenlaisia psykologisia juttuja, jotka tekevät ihmiselle hyvää. Lisäksi haluan uskoa, että Jumala kuulee rukoukset. Aivan kaikki, sanalliset ja sanattomat, valmiit ja itse sepustetut, vanhat ja uudet viestit.
Itse hämmennyn yhä uudelleen siinä, miten rukous auttaa arjen aivan pikku jutuissa. Jos minulla on auton avaimet hukassa, rukoilen yleensä jossain vaiheessa, että anna nyt hyvä Jumala mun löytää ne pian. Ja sitten löydän. Olen miettinyt, voiko tämäkin olla jollakin mekanismilla toimivaa "pelkkää psykologiaa". Mutta hämmentävän usein olen saanut rukouksesta avun nimenomaan arjen pikku pulmiin.
Sinänsä en ajattele Jumalaa rukousvastaus-automaatiksi. Hän on kaikkivaltias ja pyhä ja hänen aivoituksensa jäävät minulle aina enemmän tai vähemmän salatuiksi. Toisinaan en mitenkään voi ymmärtää enkä hyväksyä, että hän ei kuule ihmisten hartaita ja loppumattomia pyyntöjä vaikkapa kuolemansairaan lapsensa paranemisen puolesta jne. Aina jää paljon kysymyksiä.
Emilia (toimittaja)
Emilia (toimittaja):
"Itse hämmennyn yhä uudelleen siinä, miten rukous auttaa arjen aivan pikku jutuissa. Jos minulla on auton avaimet hukassa, rukoilen yleensä jossain vaiheessa, että anna nyt hyvä Jumala mun löytää ne pian. Ja sitten löydän."
Jännä juttu!
Minullakin on välillä auton avaimet, kännykkä tai jokin muu hukassa, mutta vaikka en rukoile apua, niin, kas, löydän ihan itte!
On se vaan kumma, että ihminen on niin ihmeellinen otus että voi ihan rukoilemattakin löytää jotain.
Ja sitten on vielä nuo, jotka rukoilevat ihan toista jumalaa, tai ehkä moniakin jumalia, ja kas, nekin löytävät. On niillä melko epeliä jumaliksi, ei voi muuta sanoa!
"Jos minulla on auton avaimet hukassa, rukoilen yleensä jossain vaiheessa, että anna nyt hyvä Jumala mun löytää ne pian. Ja sitten löydän."
facepalm
Rukouksessa olen kokenut elämäni parhaan asian. Kannattaa, joskus jopa enemmän kuin osaamme unelmoidakaan.
Hmm.. miten tuo nyt on? Itsellä oli aiemmin vaikea tilanne, ja rukoilin. Oli naismahdollisuuksiakin, mutta sitten kuin taikaiskusta kaikki muut tiet sulkeutuivat, ja jäljelle jäi vain homosuhde. Selvä rukousvastaus.
Rukous on itsesuggestioita kuten Emilia-blogisti tuossa kertoi kirkon kantana.
Sen sijaan rukousta on tutkittu tieteellisesti ja todettu että sillä ei ole edes plasebo-vaikutusta.
Toivoisin hyvä ,fuckifuu' että et tunkisi minun suuhuni sanoja tai ajatuksia, jotka eivät sieltä löydy.
Kirkon kanta ei ole, että rukous on itsesuggestiota. Minun henkilökohtaisen näkemykseni mukaan rukous on MYÖS sitä, mutta ei VAIN sitä. Käsittääkseni asia tulee selväksi, jos vaivaudut lukemaan edellisen kommenttini huolella ja kokonaan.
Luterilainen kirkko opettaa rukouksesta mm. seuraavaa:
Rukous on sydämen puhetta Jumalan kanssa eli ihmisen sisimmän avaamista vuorovaikutukseen Pyhän Kolminaisuuden kanssa. Rukous voi olla joko sanallista tai sanatonta viipymistä Jumalan edessä. Rukous voi esimerkiksi olla suunnattuna Pyhälle Kolminaisuudelle tai jollekin Jumalan persoonista: Luojalle tai Kristukselle tai Pyhälle Hengelle, jolloin rukous sävyttyy tämän mukaan.
Emilia (toimittaja)
"Loitsijoiden keskuudessa on useita kantoja siitä, mikä saa loitsut toimimaan. Yksi kanta on se, että Jumalan, jumalten tai henkiolentojen avunanto antaa loitsulle sen voiman. Toiset ovat sitä mieltä, että loitsun nimenomaan erottaa rukouksesta se, ettei siinä vedota ulkopuolisiin voimiin vaan loitsijan oma henkinen voima saa aikaan toivotun muutoksen. Kolmannet väittävät, että loitsija ohjaa maailmassa kulkevia energiavirtoja. Nykyaikana yleinen käsitys on se, että loitsulla on plasebovaikutus: se vaikuttaa, koska loitsija uskoo sen voimaan. Jos ihminen uskoo kokeneensa valkoista magiaa hän saa plasebovaikutuksen seurauksena positiivisia tunteita ja taas uskoessaan kokeneensa mustaa magiaa hän saa plasebovaikutuksen seurauksena negatiivisia tunteita.
"
http://fi.wikipedia.org/wiki/Loitsu
""Rukous on sydämen puhetta Jumalan kanssa ""
Emilia (toimittaja)
Älä valehtele. Jumala on satua ja höpötystä.
Ns. Jeesuksen rulous vakuuttaa minut.
"Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä"
Tuota rukousta voi toistaa hiljaa mielessään - tai miksei jopa huutaa tai karjuakin tarvittaessa. Silloin en määrittele miten Hänen tulee toimia, vaan hän saa tilaa vaikuttaa tahtomallaan tavalla. Sydämen nöyrää puhetta Jumalalle.
Hän luo uutta, tuo muutosta, rauhaa.
Henna - erityisnuorisotyö
Jeesuksen rukous on todella hyvä apu kilvoituksessa. Mutta en lähtisi sitä kyllä karjumaan ja muutenkin siihen kannattaa suhtautua asiaan kuuluvalla vakavuudella. Parasta olisi jos olisi rukoukseen perehtynyt ohjaaja mutta Suomessahan heitä ei juuri ole. Oma rippi-isä on hyvä olla ohjaamassa Jeesuksen rukouksen harjoittajaa.
Filokalia-kirjasarja antaa arvokasta tietoa Jeesuksen rukouksen harjoittamisesta. Samoin hieman kevyemmin luettava mutta täyttä asiaa Vaeltajan kertomukset. Jeesuksen rukous kuuluu kaikille kristityille, mutta parasta tietysti olisi tulla Ortodoksisen kirkon huomaan.
Kristodulin kirjassa Rukouksen virta on Filokalian opit selitetty lyhyemmin mutta riittävästi. Upea kirja , suosittelen kaikille hesykastisesta rukouksesta kiinnostuneille.
Kun on ihan satavarmaa, että kirkon menestyksen puolesta on rukoiltu vaiikka huru myky, niin ei tulosta oikein näy, niin...
Hei kaikille
Itse ajattelen, että rukous auttaa aina, ainakin se auttaa hiljentymään hetkeksi ja katsomaan kulloisellakin hetkellä asioita hieman laajemmasta perspektiivistä kuin vain itsestäänselvyytenä.
Rukouksen auttamista ei mielestäni voi mitenkään lukea siitä, tapahtuuko rukoilijan mielen mukainen asia.
Rukouksia on monenlaisia: pyyntörukouksia, kiitosrukouksia, esirukouksia, synnintunnustuksia
Ajattelen, että kiitollisuus ei koskaan mene hukkaan. Kiitollisuus elämän pienienkin asioiden edessä kasvattaa ihmistä oikeanlaiseen nöyryyteen, ei sellaiseen nöyristelyyn jossa ikäänkuin myy itsensä, vaan sellaiseen, joka avaa, antaa voimia ja toivottavasti vielä muuttaa omaa käyttäytymistämme jossain kohtaa siten, että joku toinenkin saa aihetta kiittää-
Meiju, diakoni
Niin olisi mukavaa jos kiitokset menisi oikeaan osoitteeseen eikä jonkin satuhahmon tilille. Esimerkiksi:
Ihmiset pelastuvat lentokoneeseen tulleen moottorivian seurauksena. Uskovaiset rukoilevat ja ateistit valmistautuvat maahanlaskuun ohjeiden mukaisesti. Lentäjä joka on tieteen avulla saavuttanut erinomaisen ammattitaidon ohjaa kuitenkin pakkolaskun turvallisesti maan pinnalle. Uskovat kiittävät Jumalaa pelastumisestaan ja ateistit kiittävät lentäjää ja koneen suunnitelleita mekaanikkoja.
Kiitollisuus on hyvä asia mutta sen pitäisi osua myös oikeaan kohteeseen.
Rukouksiin turvautunut lentäjä sai 10 vuotta vankeutta
Italialainen tuomioistuin on tuominnut 10 vuodeksi vankeuteen lentäjän, joka alkoi rukoilla koneen syöksyessä kohti merta.
ATR 72 TUNINTER syöksyi mereen Sisilian edustalla vuonna 2005. (EPA / MIKE PALAZZOTTO)
Vuonna 2005 sattuneessa turmassa kuoli 16 ihmistä.
Koneen lentäjä oli joutunut paniikkiin ja alkanut rukoilla sen sijaan, että hän olisi aloittanut hätätoimenpiteet.
Hän teki myös päätöksen tehdä pakkolaskun mereen sen sijaan, että olisi yrittänyt lentää läheiselle lentokentälle.
Koneen polttoainemittarin vika oli osasyynä turmaan, mutta syyttäjien mielestä lentäjän toiminta tilanteessa oli tuomittavaa.
Potkuriturbiinikone syöksyi mereen Sisilian edustalla. Veden varaan joutuneet selviytyjät joutuivat hakemaan turvaa meressä kelluneesta rungonkappaleesta sen jälkeen, kun kone oli hajonnut palasiksi törmäyksessä.
Myös koneen toinen lentäjä sai kymmenen vuoden tuomion, ja viisi muuta Tunisairin tytäryhtiö Tuninterin työntekijää tuomittiin 8-9 vuodeksi vankeuteen.
Tuomitut aikovat kuitenkin valittaa tuomioistaan.
10-vuotta on liian vähän. 16 ihmistä menetti tämän pöljän takia henkensä. Mikä neuvoksi ihmisille, jotka vaihtavat terveen järjen mielettömyyteen? Surullista.
Syvä osanotto surmassa kuolleiden omaisten suruun.
Meiju "Ajattelen, että kiitollisuus ei koskaan mene hukkaan"
Herää kysymys herätyskokousten hurmahenkisistä rukouksista ja niiden parantavasta voimasta esim. sairauksien hoidossa.
No ei siinä mätään jos rukoilija saa itselleen jotakin , mutta naapuria se ei auta.
Linkkinä on Duodecim-lehden artikkeli
http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/uusinnumero?p_p_id=dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku&p_p_action=1&p_p_state=maximized&p_p_mode=view&p_p_col_id=column-1&p_p_col_count=1&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku__spage=/portlet_action/dlehtihakuartikkeli/viewarticle/action&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_p_auth=Y&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_tunnus=duo99923
kiitos näistä