Mistä tietää, milloin uhriksi itsensä esittelevä on oikeasti uhri ja milloin hän on narsisti, joka vain heijastaa omat tunteensa kumppaniinsa?
Nostin tämän kysymyksen maljojen_prinsessan aloittamasta ketjusta Introspektio ja itsetietoisuus, koska mielstäni kysymys on varsin hyvä.
Nostin tämän kysymyksen maljojen_prinsessan aloittamasta ketjusta Introspektio ja itsetietoisuus, koska mielstäni kysymys on varsin hyvä.
Vastaukset 41
Vanhimmat
Jos joku esittelee itsensä sinulle narsistin uhriksi heti kättelyssä vaikkapa puolen tunnin tapaamisen aikana, hän taitaa olla jotakin ihan muuta (mitä? Mitä milloinkin).
En ole lukenut tätä ketjua johon viitattiin, mutta oikea narsistin uhri vaivoin hakeutuu sosiaalisiin tilanteisiin lainkaan ja vasta pitkällisen luottamuksen kehittymisen jälkeen alkaa pikkuhiljaa avautua tilanteestaan. Netissä tietysti kaikki on toisin, kuka hyvänsä voi olla mitä hyvänsä.
Sanoisin itse tunnistavani kuka on uhri ja kuka narsistiselle vivahtava jo muutaman kirjoitetun lauseen kautta. Lannistetut, rikotut ihmiset kirjoittavat toisella tavalla kuin toisista voimansa imevät käyttäjätyypit.
Äänensävy paljastaa aika paljon, tosissaan oleva puhuu matalammalla ja rauhallisemmalla äänensävyllä ja on uskottava. Narsistisia piirteitä omaava voi pelata peliä ja olla myös vaakuuttava mutta mutta..peli paljastuu.
Vaikea asia joka ei selvinne kuin seuraamalla ja hahmottamalla tilanne.
Narsisti nostaa itsensä jalustalle ja puhuu omahyväisesti niinkuin maailman pitäisi palvella häntä, ei ota muiden mielipiteitä huomioon.
Mä en osaa vieläkään sanoa narsistiksi ex-miestäni vaikka lääkäriin hakeutuessani itse mielenterveysongelmien takia (masennuksen ja unettomuus) kun asiaa alettiin puimaan niin lääkäri totesi että ongelma ei nyt ole mun pään sisällä vaan ympäristössä missä elän. Sanoi suoraan että miehelleni vaikuttais hänestä olevan paljon narsistisia piirteitä ja hän suositteli mun oman terveyden takia lähtemään suhteesta nopeasti. exäni käytti minusta kyllä paljon narsisti haukkuma sanaa.. niin mun kuullen kuin parille (etäiselle kaverilleen) puhuessa. myös työkavereilleen hän puhui mua narsistiksi.
Itse en uskalla tai pidä' oikeuden mukaisena haukkua ketään sillä nimityksellä jos siihen ei ole lääkärin varmistavaa diagnoosi pohjaa.. siksi mun on edelleen vaikea kutsua ex- miestäni sillä nimityksellä vaikka hän kieltämättä sopii kuvauksiin.. mutta hänessä oli kuitenkin hyväkin puoli.. näin hänestä sen että hän osasi myös rakastaa.. ei hänen katseesta voinut erehtyä..
mutta silti päätin hänet jättää.. koska lääkärini oli oikeassa. en voinuyt suhteessa hyvin ja koin että minua kiusattiin ja piinattiin, sanoin, uhkauksin, fyysisellä, seksuaalisella, henkisellä ja hengellisellä väkivallalla.. hän puhui minusta ilkeään sävyyn läheisilleen, oli kontrolloiva ja äärettömän mustasukkainen, suuttui nopeasti, välillä ei ollut edes syytä miksi hän sai suhteettoman isot raivokohtaukset, hän halusi seksiä 3-4 kertaa päivässä jos ei saanut hän otti, rikosrekisteriä löytyi, ulosotto velkaa löytyi, ei sietänyt itseensä kohdistuvaa huumoria tai kritiikkiä yhtään.. ja rikkoi kokoajan kaikkia minun henkilokohtaisia oikeuksiani.. esim. koskemattomuus, kirjesalaisuus jne.
Mutta häntä ei ole diagnosoitu narsistiksi.. eikä kyllä miksikään muuksikaan mt häiriöiseksi, siksi en osaa sanoa itseäni narsistin uhriksi tai häntä narsistiksi.
Totean vain että hän oli vaikea luonne
ex-miehesi on psykopaatti
Ei kai nyt sentään..pahaa hän mulle teki mutta mulla on käsitys että psykopaatit ei osaa rakastaa.. ja mä näin exäni katseessa lämpöä ja välittämistä, rakkautta.. Vaikea uskoa psykopaatiksi sentään.. hän kyllä kehitteli oman version lauseelle "minä rakastan sinua" eli hänellä oli vaikeuksia sanoa rakastan sanaa..
mutta.. täysin tunteeton... vaikea uskoa
Eikö psykopaatit ole kuitenkin aikas tunteettomia "koneita"?
Jaa!
Mistäs lähtien narsistit ovat osanneet rakastaa tai oikeammin rakastaneet? "Osata rakastaa" on narsistin teatteria, ei aitoa...
Jos exäsi rakasti, hän ei ole myöskään narsisti!
Jonkun sortin sosiopaatilta vaikuttaisi minustakin...
Ja jos luet oman tekstisi uudestaan, eikähän sieltä sitä tunteettomuutta löydy. :)
Kuka tahansa osaa "rakastaa" muutaman minuutin, mutta siihen se sitten jääkin...Teoissahan sen kai pitäisi näkyä.
T: Dzl. :)
p.s. Paatit kyllä osaavat tuon "rakastavan katseen", jopa paremmin, kuin tavikset...
Se kyky lienee kompensointia. Kuten sokealla muut aistit vahvistuu.
Yleensä se vakuuttavampi osapuoli on narsisti.
Hyvä tapa ottaa kynä ja paperi avuksi, sillä kun kirjoitat narsistin kertomuksen paperille, niin huomaat lukiessasi sitä, että se on jotain ihan muuta kuin se mitä "kuulit". Se maagisuus on totta.
Vielä parempi tapa on kuunnella kumpaakin osapuolta. Se osapuoli, joka näkee syytä myös itsessään on uhri ja se, joka näkee kaiken syyn toisessa on se narsisti (narsisti ei pysty käsittelemään häpeän tunnetta = ottaa vastuuta teoistaan)
Entinen puolisoni sanoi minusta joskus todella suuren rakkauden osoituksen, jota vaalin todella pitkään ja rakkaudella, se oli tosi iso juttu kuulla hänen suustaan...
"piip on minun (tauko) elämäni (vielä pitempi tauko) henkilö". Minä tietysti kuulin sen muodossa elämäni rakkaus.
"Se osapuoli, joka näkee syytä myös itsessään on uhri ja se, joka näkee kaiken syyn toisessa on se narsisti"
Periaatteessa asia tietysti on noin. Käytännössä narsisti tiedostaa jo varhain, että joissakin tilanteissa on erittäin kannattavaa ottaa virheitä omaan piikkiin ja teeskennellä katuvaa. Temppu, jolla moni persoonallisuushäiriöinen on luikerrellut itsensä hyvän ihmisen maineeseen erilaisten viranomaisten ja vallankäyttäjien silmissä.
Uhri on se, joka ei enää luota siinä määrin ihmisiin, tai viranomaisiin jos nämä erossa jollain tavalla osallisina, sillä narsisti ei ole tuntenuut pienintäkään inhimillisyyttä kostaessaan tälle uhrille eron Narsisti varmaan luulee että uhri kertoo hänestä totuuksia kaikille ja siksi lataa täyslaidallisen valheita joka paikkaan. Uhri tuskin lähtee vaikeaa eroaan, etenkin jos olivat yhdessä pidempään, muille ruotimaan.
Itse olen sinut narsisti-vaimon kidutuksesta kun tajusin että hän on sairas. Mutta järkyttää se kuinka viranomaisetkaan eivät tällaista näe.
Aivan. Nassella on voimia laittaa valheita liikkeelle edellisten perään ja edellisiä mahdottomiksi umpikujiksi osoittautuneita valheitaan korjaten ja edelleenmuunnellen. Eikä sillä ole patologiselle valehtelijalle ilmeisesti mitään väliä, jos valehtelee jostakusta vähän kaukaisemmasta ihmisestä (kirjoitti kerran joku tälle palstalle), koska ne haitathan kaatuvat silloin vain sen ihmisen päälle jossain kaukana eivätkä siten kosketa nassen elämää.
Uhri menettää luottamuksensa paitsi narsistiin, joka keksii tarinoitaan, hänen hoviinsa, joka niitä auliisti levittää sekä niihin idiootteihin, jotka niin mielellään uskovat ja nielevät kaiken negatiivisen, mitä kanssaihmisistä on tarjolla. Siispä kaikkiin ihmisiin!
Vihaajat kantavat juoruja,
tyhmät levittävät ja
idiootit uskovat.
Narsisti siis onkin oikeasti vihaaja, hän käyttää tyhmiä välikätenään ja nauraa kun nämä idiootit uskovat kaiken. Hän onkin itse se ihmisvihaaja, ei tunne empatiaa eikä sääliä, ei uhriaan kohtaan, ei uhrin lähimmäisiä kohtaan. Pelkkää pilkkaa, ivaa ja tyytyväisyyttä kaikesta negatiivisesta mitä heitä on kohdannut.
Jatkuva kierre tavallaan, niin narsistilla kuin uhrillaankin. Toinen vain menettää uskonsa ja luottamuksensa ihmisiin ja tulee entistä varautuneemmaksi.
Olisi niin mukavaa tietää kaikki nassen toimet, oikeasti. Saada vihdoin selvyys kaikesta mitä hän on harjoittanut. Esimerkiksi yksityisyyden suhteen, ei sitä nassikka päätä mikä uhrin yksityisyydestä on julkista ja yleisesti puhuttavaa, sen päättää oikeusistuin.
itse olin lähes sanaton hämmennyksestä kun ex-mieheni jotenkin pelästy kun olin lainannut läjän narsismista ja psykopaatista kertovia kirjoja. Se jotenkin meni oudon vaikeaksi ja yritti estää minua lukemasta niitä. (ja hän nimenomaan mua kutsua narsistiksi ja halusin lukea kirjoja ottaakseni selvää mitä narsismi on ja olenko kenties sellainen)
Minäkin pohdin narsisimia. Tyydyn tässä vain toteamaan että entisen vaimon äiti on narsisti tai joku muu häiriintynyt. Hänen elämäntehtävänsä on toisten kiusaaminen, ei ainoastaan minun. Hänen "pelikenttää" on oikeuslaitos ja poliisi ja hän pyrkii aina tilaisuuden tullen taloudelliseen hyötyyn toisten kustannuksella ja myös onnistuu pyrkimyksissään.
En osaa sanoa onko myös entinen vaimoni narsisti. Enkä ole aina varma omastakaan "normaaliudestani". Ex-vaimolla on selvästi samoja piirteitä käytöksessään kuin äidillään. Omituista minusta on se että ne oudot piirteet tulivat esille vasta avioliiton loppuaikoina ja jatkuvat nyt jo kolmatta vuotta. Tytär on tällä hetkellä täysin äitinsä vallassa ja minusta tuntuu että ex-vaimon ajatuksetkin ovat hänen äitinsä ajatuksia. En tunnista ex-vaimossani samaa ihmistä johon rakastuin ja rakastin lähes kymmenen vuotta. Onko mahdollista että narsisti äiti voi hallita lastaan niin täydellisesti kuin miltä minusta tuntuu? Onko myös tytär perinyt narsismin? Jos on, niin miksi en huomannut oireita kuin vasta vuosien jälkeen? Vai olenko minä narsisti kuten äiti ja tytär syyttävät?
Hyvä hullu tai ei
Tuo oli niin tuttu!!!
Elät elämäsi rakkauden kanssa, joku outo tunne painaa, omat kaverit alkavat vaihtua, hävitä... Sitten tulee riidat ja tuttu ihminen muuttuu aivan toiseksi, en enää tunne sitä. Hän ei ole tehnyt mitään, milloin hän tottelee äitiään, milloin toimii sosiaalityöntekijöiden ohjeiden mukaisesti, mutta koskaa hän ei ole tehnyt/päättänyt mitään.
Sanomisiasi vääristellään, tulee aivan älyttömiä syytöksiä, sinulle valehdellaan ihan pikkuasioistakin päin näköä... Luulet hänen tulleen hulluksi, et pysty ymmärtämään mitä on tapahtunut, miksi tuo ihminen tekee tuollaisia täysin järjettömiä asioita...
Olet nainnut narsistin ja (yllätys yllätys) se kulkee suvussa... tytär toistaa äitinsä teot, äidin, joka aiheutti narsismin hänen varhaislapsuudessaan.
Seuraava on rankka, joten vedä henkeä!
- Sinulle on valehdeltu suhteenne alkumetreiltä asti (et vain ole vielä prosessoinnut sitä tai siitä on liian pitkä aika)
- Kun kelaat menneisyytäsi, niin huomaat siellä olevan aika paljon outoja asioita, joita et silloin ymmärtänyt
- varaudu itkemään ja varaudu, että hajoat kokonaan, menneisyyden syntien läpikäynti ei ole helppoa, mutta se on ainoa tapa
- Katso vanhoja valokuvia ja erityisesti lapsiesi silmiä, niin se outo sekava katse lapsellasi johtui siitä, mitä hän on tehnyt hänelle. Otan osaa!
- te kaikki olette uhreja ja jokainen teistä TARVITSEE psyykkistä tukea ja varaudu siihen, että tuo "sokeutesi" saattaa paljastua läheisriippuvuudeksi.
- lapsesi tulevat tarvitsemaan ihan mielettömästi psyykkistä tukea päästäkseen joskus irti niin, että he eivät jatkaisi "ongelmia" seuraavaan sukupolveen.
- lapsillasi on maanpäällinen helvetti entisen puolisosi luona... kyllä, tiedän, se ei näytä siltä ulospäin...
VOIMIA SINULLE!
Ei sitä kai mistään tiedä. Ihmisistä ja erityisesti parisuhteista kun puhutaan, niin on aina kaksi puolta. Yksi voi sanoa yhtä ja toinen toista. Vaikea yhtälö.
Jouduin aikoinaan työelämässä vainon kohteeksi. Ensivaiheessa luulin olevani uhri ja puolustin itseäni. Tästä raivostunut esimies kannattajiensä säestyksellä ilmoitti minulle, että minä olenkin se kaiken pahan alkulähde, joka on kohtelunsa ansainnut. Metsä kuulemma vastaa niin, kuin sinne huudetaan, syyllinen katsoo peilistä, jne. Tässä myllytysvaiheessa aloin itsekin uskoa olevani häiriintynyt idiootti, joka tekee toisten elämästä helvettiä. Pelkäsin olevani narsisti ja siten kelpaamaton mihinkään ihmiskontakteihin. Lääkäri yritti vakuutella, että hänen mielestään asia on juuri päinvastoin. Hän ei vain ollut niin vakuuttava kuin työyhteisön kaikkitietävien ryhmä. Vuosien kuluessa näin uusein tulokkaiden joutuvan saman mankelin läpi ja ymmärsin lopullisesti, että häiriintynyttä oli jokin aivan muu kuin minä.
Että näin hankalaa se uhriuden ja häirikköyden määrittäminen voi olla.
Tietyt narsistit liittoutuvat keskenään ja päättävät että toiset ihmiset ovat narsisteja, eivät he. Toki se loppujen lopuksi on ihmisestä kiinni kuka on kenenkin mielestä haukuttavissa oleva ihminen. Kyllähän sitä jenkeissäkin useat olivat sitä mieltä että tummaihoiset ovat alempiarvoisia ihmisiä. Samoin natsit pitivät tiettyjä ihmisiä alempiarvoisina.
Jos me määrittelemme nämä ihmiset huonommiksi, millä tavoin olemme parempia ihmisiä? Jos me liittoudumme yhdessä näitä narsisteja, rasisteja tai natseja vastaan, millä oikeudella teemme sen?
Tietyt ihmiset kokevat esimerkiksi valehtelun täysin hyväksytyksi toimintamenetelmäksi yhteiskunnassa. Ne ihmiset jotka eivät hyväksy tätä toimintamallia, he ovat pahoja ihmisiä jotka pyrkivät aiheuttamaan ongelmia yhteiskuntaan. Kuka meistä voi sanoa että valehtelu olisi huono toimintamalli? Toki se tuottaa ongelmia yhteiskuntaan, mutta jos tietyt ihmiset eivät pärjää ilman valheita, koituu heille ongelmia jos he toimivat rehellisesti. Jossain on vikaa joka tapauksessa jos rehellisyys tuottaa tietyille ihmisille ongelmia.
Näin se on, psyykkeeltään epäterveet yksilöt vääntävät siitä terveemmästä sairaan. "Normaali" ihminen antaa jokaiselle tilaa hengittää, olla ja elää. Ei pyri ahdistamaan toista nurkkaan ja tuhoamaan.
Siksikö sinä sitten jatkat muiden manipuloimista ja syyttelyä?
Olet niin naurettava. :-)
Sitä paitsi, niinkuin olen viestittänyt niin en käy mitään yksityisiä keskusteluja minkään nettipalstan välityksellä. Jos joku haluaa keskustella kanssani, niin aivan kernaasti saa ottaa yhteyttä minuun suoraan.
En pidä selän takaisesta toiminnasta, asioiden vääristelyistä.
Tiedät kyllä kuka, 666, Mr.Narsisti, ihan mikä vain nyt haluat olla taas tällä kertaa. :-)
"Mistä tietää, milloin uhriksi itsensä esittelevä on oikeasti uhri ja milloin hän on narsisti, joka vain heijastaa omat tunteensa kumppaniinsa?"
En ole liiemmin lukenut psykologiaa tai "asiantuntijoiden" näkemyksiä aiheesta, mutta se mitä olen itse tutkinut ihmispsyykettä niin tässä minun näkemyksiä.
Jos vaikkapa määritellään narsismi tietynlaiseksi toimintamalliksi jossa haetaan valtaa ja paremmuutta muihin ihmisiin nähden. Ei siis pidetä narsisti sanaa haukkumasanana. Eli toista ihmistä ei voida haukkua narsistiksi eikä ihminen ole alempiarvoinen jos hän on narsisti. Ihmistäkään ei voida pitää ihonvärin perusteella alempiarvoisena vaikka häntä haukuttaisiinkin neekeriksi.
Ihminen voi esiintyä uhrina tai esittää nöyrää saadakseen toisen ihmisen luottamuksen. Narsisti kuitenkin hakee tällä tavoin valtaa toiseen ihmiseen koska hän haluaa että toinen ihminen luopuu puolustuksestaan ja luottaa tähän ihmiseen jolloin toisesta ihmisestä tulee haavoittuvainen. Sitä ei voi ikinä tietää esittääkö toinen ihminen nöyrää, mutta jos ihminen selkeästi pyrkii saamaan toisen ihmisen tulemaan haavoittuvaiseksi, luultavasti ihminen tällöin esittää nöyrää ja etsii kohtaa mihin iskeä puukolla (siis kuvaannollisesti).
Narsistit kenties haluavat nähdä muidenkin kärsivän aivan kuten he itse kärsivät jotta ihmiset voivat sitten yhdessä voivotella maailman pahuutta ja sitä kuinka heidän elämässä kävi miten kävi. Kenties narsistin voi paljastaa narsistiksi jos heidän seurassaan esiintyy voivottelevana ihmisenä ja voivottelee omaa pahoinvointia. Tosin narsistit usein tulevat tästä iloisiksi eivätkä voivottele yhdessä näiden kanssa elleivät he itse ole aiheuttaneet tätä ongelmaa näihin ihmisiin. Jos toinen ihminen kuitenkin tulee iloiseksi siitä jos itse voivottelee tai jos toinen ihminen alkaa voivottelemaan, lienee kyse narsistista. Järkevä ihminen ei voivottele eikä tule iloiseksi toisen pahoinvoinnista vaan pyrkii keksimään ratkaisun millä voivottelu lakkaisi. Narsistit tosin esittävät usein tyhjänpäiväisiä ratkaisuja ongelmien korjaamiseksi eivätkä he halua korjata muiden ongelmia vaan haluavat että heidän ratkaisuista on haittaa jotta toisen ihmisen ongelmat eivät tule korjatuksi.
Narsisteille elämä on psykologista sodankäyntiä jossa etsitään niitä ihmisiä jotka eivät osaa varautua heidän iskuun. Yleensä narsisti pyrkii kaikin keinoin saamaan toisen ihmisen toimimaan järjettömästi jotta toisen ihmisen elämä menisi pilalle. Narsisti saattaa itse olla toisen narsistin uhri, mutta narsisti ei ole narsisti jos hän luopuu pahoinvoinnin tuottamisesta eikä pyri vahingoittamaan muita ihmisiä, etenkään niitä jotka yrittävät auttaa heitä.
Mitä suurempi yhteiskunta, sitä enemmän narsisteja yhteiskunnassa on. Useimmat narsistit ovat yhteiskunnan pohjalla eikä heistä pääse eroon ellei löydä keinoja millä he eivät pääse ohjailemaan ihmisiä. Turvapaikkaa on vaikea hakea eikä narsisteista välttämättä pääse eroon työpaikoillakaan. Pitäisi säätää sellaiset lait minkä perusteella ihmiset joutuisivat vastuuseen niistä sanoista mitkä ovat haitanneet toisen ihmisen elämää. Yhteiskunnan tulisi tukea rahallisesti niitä jotka auttavat yhteiskuntaa ja lakien tulisi viedä ne vankilaan joiden sanoista tai teoista on haittaa yhteiskunnalle. Aina ei näin kuitenkaan ole. Narsistit löytävät kyllä keinot millä pärjätä elämässä ellei valehtelua ja "tyhmyyttä" tehdä laittomaksi.
http://www.huffingtonpost.com/2012/04/25/timothy-geithner-wheels-justice-turning-now_n_1454235.html
""Mistä tietää, milloin uhriksi itsensä esittelevä on oikeasti uhri ja milloin hän on narsisti, joka vain heijastaa omat tunteensa kumppaniinsa?""
Tuohon voi oikeastaan vastata jollain tavalla vain pitkän koulutuksen saanut psykoterapeutti, joka pääsee seuraamaan esim. pariskunnan vuorovaikutusta. Toinen tapa selvittää asia on tietysti tehdä henkilöille laaja persoonalisuuden psykologinen kartoitus, jossa käytetään tutkimusmenetelminä esim. haastatteluja ja psykologisia testejä, joissa kartoitetaan tutkittavan persoonallisuuden piirteitä.
Tällä palastalla monet, jotka kertovat olevansa narsistin uhreja, eivät sitä välttämättä ole. Ongelmia ja vaikeita kokemuksia heillä varmasti on, mutta on aina liian pinnallista olettaa, että jos henkilö kirjoittaa palstalla muutamalla rivillä olevansa uhri (tai miksei myös narsisti), että hän sellainen olisi.
"Tällä palastalla monet, jotka kertovat olevansa narsistin uhreja, eivät sitä välttämättä ole. "
You can say that again!!! Moni diagnosoi puolisonsa tai exänsä vihastuksissaan narsistiksi, kun on lukenut yhden jutun naistenlehdestä.
Minustakin narsisti-nimikettä käytetään ihan liian helposti. Varmasti täällä keskustelee monta ihmistä, joilla on kokemusta todellisen narsistin hyväksikäytöstä, mutta monesta viestistä tulee sellainen olo, että kirjoittajalla itsellään on jokin selvittämätön juttu...
"Varmasti täällä keskustelee monta ihmistä, joilla on kokemusta todellisen narsistin hyväksikäytöstä, mutta monesta viestistä tulee sellainen olo, että kirjoittajalla itsellään on jokin selvittämätön juttu... "
Niin periaatteessa sen "uhrinkin" olisi jossain vaiheessa mentävä itseensä ja mietittävä niitä tekijöitä itsessään...mitkä saivat/saavat sietämään kaltoinkohtelua/hyväksikäyttöä toisen taholta...
Se että "tietää toisesta kaiken", ei paljon ihmistä itseään auta jos ei tunne itseään, tunnista omia ongelmiaan, omia toimimattomia ajatus/käyttäytymismallejaan...
Joskus on vaan helpompi syyttää kaikesta/omasta pahasta olostaan sitä toista, kun se toinen on se kauhea narsisti/läheisriippuvainen ja siten välttyä kantamasta vastuuta oman elämänsä suhteen...
Liekö sitten aikuisenakin helpompaa ajatella, että joku toinen/menneisyytemme on syypää siihen, ettei oma elämä ole mennyt ihan putkeen...kuin kantaa vastuu siitä, että on itse tehnyt ns. vääriä valintoja...
Viime aikoina tätä surullista laulua on soitettu paljon radiossa...ihan kaikilla ei aina ole valinnan mahdollsuutta, mutta siltikin, sanoitus sisältää myös toivon kipinän...
"Ne sydämesi särkivät mut siipesi ehjät on,
vielä voit valita itselles toisenlaisen kohtalon.
Ja tulee sekin päivä kun lähdet lentämään,
saat vapaudessa laulaa ja illan tullen käydä lepäämään."
http://www.youtube.com/watch?v=ZZWNf9bHMZE
"Niin periaatteessa sen "uhrinkin" olisi jossain vaiheessa mentävä itseensä ja mietittävä niitä tekijöitä itsessään...mitkä saivat/saavat sietämään kaltoinkohtelua/hyväksikäyttöä toisen taholta...
Se että "tietää toisesta kaiken", ei paljon ihmistä itseään auta jos ei tunne itseään, tunnista omia ongelmiaan, omia toimimattomia ajatus/käyttäytymismallejaan..."
Tuo on niin totta. Ja se omien heikkouksiensa huomaaminen ja myöntäminen - että itsekin on tehnyt pätöksiä ja valintoja, jopa antanut hyväksikäyttöä tapahtua - voi olla hyvin vaikeaa.
Eikos joissakin tutkimuksissa ole jopa todettu, että hyvä itsetunto vaikuttaa koko terveyteen, myös siihen fyysiseen puoleen esim. elintapojen ja ruokavalion kautta...
Hyvä itsetunto ja terve minuus suojaavat ihmistä alentumasta ihmisarvoaan loukkaaviin ihmissuhteisiin. Narsistit ja uhrit ovat stabiilina pysyvä olotila tässä maailmassa....ihmiset eivät kasva aikuisiksi vaan jäävät valitettavasti psyykeltään vajaiksi ja kärsivät siitä. Aikuisen ja tasaveroisen ihmisuhteen löytäminen on hankalaa mutta ei mahdotonta, ja se vaatii hyvän itsetunnon ja terveen minuuden; riittävän aikuisuuden.
Jotensakin juurikin noinkin. :)
Jos uhri löytää itsessään narsistisen puolen, tai narsisti itsessään uhriutuvan puolen, riippuvuus katoaa, ja henkinen kasvu voi jatkua, ihminen eheytyy, tulee kokonaiseksi.
Samaa mieltä kuin edelliset kirjoittajat: itsetunto on ihmisen tärkeintä rakennusmateriaalia.
"Narsistit ja uhrit ovat stabiilina pysyvä olotila tässä maailmassa.."
Toivoakin on: onneksi oikeanlainen psykoterapia voi auttaa sekä uhreja ja narsisteja saavuttamaan paremman itsetunnon ja terveemmän minän.
uppista !
Jotenkin sellainen fiilis näistä viimepäivien kirjoituksista on tullut, että tätä aihetta haetaan uudestaan ylös... Kuten aiemminkin jo kirjoitin, niin nämä näkökulmat vaihtelevat.
Aiemmin oli varmaan "muotia" palstalla tämä
uhri ja narsisti ne yhteen soppii
huomenna pannaan samaan koppiin
Mielestäni palstalla on nykyään laajempi näkökulma, joka sisältää sekä läheisriippuvuuden ongelmat, että myös muiden narsistien kanssa tekemisiin joutuneiden ongelmat.
Jos paksunahkainen narsisti lähtee kirjoittelemaan huolissaan uhrinsa ongelmista, niin luulenpa, että tämä vain väittää olevansa sellainen. Luultavimmin hän on LR kenen todellisuudentaju on sitten heikohko... Josta muuten todellisuudentajustakin linkki pyörii parhaillaan.
"Aiemmin oli varmaan "muotia" palstalla tämä "
Jaa noh, mielestäni aihe, että myös narsisti voi esiintyä/kokea itsensä uhriksi on yhtenä näkökulmana palstan aiheena aina silloin tällöin...
Mitä tuohon tulee...
"Luultavimmin hän on LR kenen todellisuudentaju on sitten heikohko"
Niin mielestäni se että narsisti voi esiintyä uhrina on ihan järkeenkäypä juttu kun tiedetään, että narsistit ovat patologisia valehtelijoita ja tuottavat niitä tarinoita/illuusioita joissa ei välttämättä ole totuuden häiväkään tai asiat on käännetty päälaellaan, esim. kumppani pettää vaikka varsinainen pettäjä on ko. kertoja itse...
Itse en ainakaan tuota asiaa epäile yhtään etteikö joissain tapauksissa asia voi olla noinkin...
Mitä tulee mainitsemaasi LR:n todellisuudentajun heikkouteen niin voihan sitä niinkin ajatella, että monet läheisriippuvaiset ovat sillä tavalla "kaheleita", että osaksi sulkevat silmänsä todellisuudelta ja uskovat ikäänkuin ihmeisiin, että kumppani muuttuu minun vuokseni , kunhan vaan tarpeeksi rakastan ja sitten kaikki on ns. hyvin...
Vilkaisin myös tuota mainitsemaasi todellisuudentajuun liittyvää aloitusta, mutta en saanut siitä ihan kiinni, koska itse en ole kokenut, että olisin uskonut enemmän narsistin kertomaan todellisuuteen kuin omaani...
Mutta tässä ny kun mietin, niin joo, saihan hän minut alkuun uskomaan että olen jotenkin erityinen nainen, että siltä osin upposin kyllä mielikuvitusmaailmaan, kun todellisuus lienee ollut, etten oikeasti hänen mielestä sellainen ollut vaan hän osasi vaan oikeasta narusta saadakseen haluamansa...
Mutta sieltä mielikuvitusmaailmasta sitten tullaan pois, viimeistään silloin kun alkaa se mitätöiminen ja arvon alentaminen...
Jäinkin tässä miettimään, että kumma kyllä jotkut uhrit tuntuvat ikäänkuin jääneen sinne narsistin mielikuvitusmaailmaan erottuaankin narsistista...
Tuntevat/kokevat olevansa edelleen erityisiä, heidän suhteensakin oli jotain ylimaallista ennenkokematonta rakkautta ja pettymyksensäkin vertaansa vailla...
"Mutta tässä ny kun mietin, niin joo, saihan hän minut alkuun uskomaan että olen jotenkin erityinen nainen, että siltä osin upposin kyllä mielikuvitusmaailmaan, kun todellisuus lienee ollut, etten oikeasti hänen mielestä sellainen ollut vaan hän osasi vaan oikeasta narusta saadakseen haluamansa..."
Minä taas en tiedä, koinko oikeasti olevani mitenkään erityinen... Olin kai aika tyypilliseen tapaan vain rakastunut. Olin onnellinen, kun kuvittelin, että olin h ä n e l l e erityinen, merkitsin hänelle jotain.. tai siis kuvittelin niin. Olin omista kuvitelmistani onnellinen... siitä valheesta mihin uskoin.
"Tuntevat/kokevat olevansa edelleen erityisiä, heidän suhteensakin oli jotain ylimaallista ennenkokematonta rakkautta ja pettymyksensäkin vertaansa vailla... "
En teidä, onko narsistin uhrin pettymys oikeasti vertaansa vailla, koska onhan meitä urheja heillä vaikka kuinka paljon. Mutta kyllä siitä ei voi kiistellä, etteikö narsisti satuttaisi poikkeavan paljon.
Sinä et ole tuota kokenut täydessä mittakaavassa, suhteenne ei sellainen ollut, niin et voi tietää...
"Sinä et ole tuota kokenut täydessä mittakaavassa, suhteenne ei sellainen ollut, niin et voi tietää... "
Niin, mitä sitten sisältyykään täyteen mittakaavaan kenenkäkin mielestä.
Uhrejahan on joka lähtöön, niin parisuhteissa, perhe/sukulaisuhteissa, tapailusuhteissa kuin työpaikoillakin...
Jos ny jotenkin pitäisi ajatella keihin narsisti ongelma/rakkaudettomuus vaikuttaa eniten/täydessä mittakaavassa niin lapsiin, koska heillä ei sitä valinnan mahdollisuutta ole sillä tavalla kuin aikuisilla...
"Niin, mitä sitten sisältyykään täyteen mittakaavaan kenenkäkin mielestä."
Niin jäin vielä miettimään tuota asiaa...
Tiedetään että jotkut narsistin uhrit menettävät henkensä, toiset terveytensä, jotkut lapsensa, kotinsa, työpaikkansa joku voi joutua hankkimaan itselleen "uuden henkilöllisyyden"/elämään pelossa loppuelämänsä...
Että kyllä heihin verrattuna kokemukseni on vähäisempi...
Noinpa. Minua narsisti raapaisi syvältä, mutta olen ihmisenä sellainen, että kykenen jotenkin uusiutumaan... näemmä vieläkin, vaikka ikääkin jo on. Jossain vaiheessa ajattelin kyllä, että mahtanenko nousta sieltä maasta. Mutta kyllä vain näköjään. En kyllä elämyskiertueena tällaista kenellekään suosittelisi. Jos itselläni nyt on kohtalaisen hyvin asiat ja hyvä mielikin, niin kuvittelen tämän "tason" olevan kenelle hyvänsä vähän helpomminkin saavutettavissa... : )