Jos tilanne on se, että seksi maistuisi paremmin miesten kuin naisten kanssa, ja asua/elää/kumppaniksi voisi tulla joko mies tai nainen, niin miten tämä toimii. Pystyykö joku nainen todella hyväksymään sen että mies on aiemmin harrastanut seksiä toisen miehen kanssa, ja ylipäätään voi kiihottua miehistä?
Suomessa on todella vaikeaa löytää toista miestä kenen kanssa voisi rakentaa järkevän parisuhteen. Miesten välisissä suhteissa kaikki tuntuu pyörivän seksin ympärillä, ja itse kun en kovin seksuaalinen ihminen ole. Enkä ainakaan sen perusteella ketään valitse tai etsi. Naisen kanssa *voisin* harrastaa seksiä mutta se olisi suorite ihan kuin ikkunoiden pesu (lol).
Sitten lisäksi on vielä se että muutenkaan en koe itseäni kovin "mieheksi" - oikeastaan en koskaan käytä itsestäni M-sanaa edes, ajattelen itseäni poikana, pojuna. Siinä kyse on osittain aikuisuudestakin, en halua enkä pysty olemaan niin aikuinen kuin mitä ehkä jo tässä iässä odotetaan (27). Eniten naisen kanssa mietityttää se että minulta odotetaan "mieheyttä" ja että suhteessa olen silloin se "mies". En halua nimittäin mitään prinsessaa joka odottaa miehen tekevän kaiken mutten toista äitihahmoakaan (se varmaan tuntuisi kivalta mut olisi sikaoutoa, joo ei) Jos olisin miehen kanssa suhteessa, voisin helpommin joustaa siinä kuinka miehekäs haluaisin olla ja kuinka aikuinen. Ja siinä olisi muutenkin enempi tasapainoa. Eikä minua haittaa vaikka se tuntuisi veljes/hyvä kaveri tyyppiseltä suhteeltakin, kunhan asuttaisiin yhdessä ja tehtäisiin asioita yhdessä :)
Suomessa on todella vaikeaa löytää toista miestä kenen kanssa voisi rakentaa järkevän parisuhteen. Miesten välisissä suhteissa kaikki tuntuu pyörivän seksin ympärillä, ja itse kun en kovin seksuaalinen ihminen ole. Enkä ainakaan sen perusteella ketään valitse tai etsi. Naisen kanssa *voisin* harrastaa seksiä mutta se olisi suorite ihan kuin ikkunoiden pesu (lol).
Sitten lisäksi on vielä se että muutenkaan en koe itseäni kovin "mieheksi" - oikeastaan en koskaan käytä itsestäni M-sanaa edes, ajattelen itseäni poikana, pojuna. Siinä kyse on osittain aikuisuudestakin, en halua enkä pysty olemaan niin aikuinen kuin mitä ehkä jo tässä iässä odotetaan (27). Eniten naisen kanssa mietityttää se että minulta odotetaan "mieheyttä" ja että suhteessa olen silloin se "mies". En halua nimittäin mitään prinsessaa joka odottaa miehen tekevän kaiken mutten toista äitihahmoakaan (se varmaan tuntuisi kivalta mut olisi sikaoutoa, joo ei) Jos olisin miehen kanssa suhteessa, voisin helpommin joustaa siinä kuinka miehekäs haluaisin olla ja kuinka aikuinen. Ja siinä olisi muutenkin enempi tasapainoa. Eikä minua haittaa vaikka se tuntuisi veljes/hyvä kaveri tyyppiseltä suhteeltakin, kunhan asuttaisiin yhdessä ja tehtäisiin asioita yhdessä :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Nimimerkki ya painii kivojen mutta vaativien aiheiden parissa. Lisäksi kysymyksiä ei ole yksilöity joten vastauksetkin on mitä sattuu ;)
Ihan ensimmäiseksi onnittelut. Maailma ei ole vielä opettanut liikaa ja sinulla on vapaus olla ja tuntea kuten haluat!
Suomessa on vaikea löytää yhtään ketään jonka kanssa olla. Täällä on vaan niin vähän ihmisiä. Tämän takia sosialisoidummekin hiukan juroiksi. Kun kaksi juroa tapaa he eivät ensimmäiseksi kehitä sosiaalisia suhteita vaan opettelevat olemaan tappelematta.
Paras tapa opetella ihmissuhteita on seukkailu. Voimakkain draivi siihen yleensä on seksi. Jos naiset ei sillälailla kiinnosta niin varmaan voisit bailujen ja klubien kautta aavistella haluatko olla muussa kuin kaveruussuhteessa naisen kanssa. Ihan varmasti löytyy deittiseuraa naisista ilman sitoumuksiakin kuten miehistäkin. Ihmiselossa on aikaa vähän ja jos todella koet että miehet on sun laji niin ehkä suunta olisi se.
Miehisyys on niin kovin teennäinen termi. Sen luulisi jokaisen ymmärtävän mutta oikeasti jokaisella on siitäkin oma versionsa. Suomessa, ja skandinaviassa yleisestikin, miehisyys on (valitettavasti, toim huom) muuttumassa hurjaa vauhtia. On väärin miettiä onko joku miehisempi kuin toinen. Kyse on ympäristön, kasvatuksen ja kokemuksien summa. Lopputulema on se komistus jota silmäilemme.
Tärkeintä on liike johonkin suuntaan. Sinulla menee seuraavat 27 vuotta tällä polulla.
Hih, kiitti vastauksesta :) Niin, elin useita vuosia Helsingissä kiveä/tuulta päin mentaliteetilla mutta vuosi sitten luovuin koko siitä elämästäni ja aloitin aivan alusta toisella paikkakunnalla ja mulla on kyllä nyt tällä hetkellä ollut tosi hyvä ja kepeä olo ja osaan säädelläkin sitä, että tiedän miten sen olon saa :) Ja olen viime aikoina tehnyt elämäni todella yksinkertaiseksi monilla tavoin, käyn vain koulua enkä tee juuri muuta. Niin ehkä sitä ei kannata sen kummemmin ajatellakaan että mitä jonain päivänä tapahtuu :)
Tärkeä salaisuus on se, että pääsin takaisin elämäntilanteeseen ja kokonaisvaltaiseen tilanteeseen jossa olin 20-vuotiaanakin. En tunne itseäni yhtään vanhemmaksi :)
Mä ihmettelen, mitä vielä pohdit. Kyllähän sä jo omassa viestissäsikin ilmaisit hyvin selkeästi sen, mitä haluat.
Älä nyt hyvänen aika ajaudu suhteeseen naisen kanssa, jos nainen vuoteessa olisi sulle pelkkä väkinäinen projekti ja kuitenkin haaveilisit miehistä. Tuollainen voi satuttaa naisen itsetuntoa syvästikin ja mitä sinäkään semmoisessa suhteessa oikeasti tekisit?
Lisäksi toi roolikysymys. Kuulostaa kertomasi perusteella, että miehen kanssa oleminen olisi sulle jopa luontevampaa, jos sopiva sattuisi kohdalle. Haloo! Mitä sitten, jos kumppania on vaikea löytää. Sellaista se on. Etsi määrätietoisesti äläkä tyydy mihinkään sekundaan tai ihme säätöihin. Tällä tavalla löydät todennäköisemmin onnen ainakin jos vertaa siihen, et kyhnyttäisit naisen kanssa, jota et halua.
Voihan toki olla, että löydät jostakin androgyynin heteronaisen, jota ei myöskään petipuuhat kiinnosta.. mut ehkä sen ihanan miehen löytäminen on kuitenkin realistisempaa järkevämpää, jos ET HALUA NAISTA?!
Kuulostaa jyrkältä mielipiteeltä, mutta kun kerran kysyttiin. Ei sun tilanne mitenkään epäselvältä ulkopuolisesta vaikuta.
Cheers!
Kiitos! :) Olipa mukavan napakka vastaus.
Nojoo kyllähän mä sen asian oon itsekin jo ajatellut niin että miehen kanssa minun varmaankin kuuluisi olla. Yritän vain pitää mieleni ja kaikki vaihtoehdot avoimena. Olen aiemmin nimittäin melko jyrkästi luokitellut ja niputtanut itseni tietynlaiseksi ja tiettyihin kategorioihin vain siksi että olisin "jotain". Joten nyt olen ottanut toisen asenteen siinä mielessä etten sulje vaihtoehtoja enää niin helposti pois, ja otan huomioon sen että asioissa on aina monia puolia :)
Kuten sanoin aiemminkin, niin toisaalta minulla ei ole tällä hetkellä kovasti valitettavaa, joten katselen tässä kaikessa rauhassa mitä tapahtuu :)
Kiitti!