yli 7vuoteen löytänyt ketään johon todella ihastua tai rakastua. Olen aloitekyvytön ja epävarma, alistunut osaansa olla yksin. Itsetunto/luotto, kun on tätä luokkaa ei mitään saa elämässä. Rohkeus parisuhde asioissa on nolla. Eikäää. Tekee mieli melkein itkeä. ;( Vuodet olleet vain pelkkää tappelua itsensä ja siten muiden kanssa. Mennyt aina sieltä mistä pääsee helpoimalla.
Täällä varmasti on toisia jotka tuntevat samaa epätoivoa. Joillain on onni. Toiset vaan syntyneet kärsiin itsensä kanssa. :(
Olisipa vielä lapsi, kun ei huolet ja muiden mielipiteet painaneet missään ja sai olla ainakin omanitsen mielestä sellainen kuin oli, eli outo.
Asiat on varmasti paisuneet vuosien saatossa, mutta kun kyvyttömyys omista taidoista ja sosiaalisista jutuista heräsi, niin kuilu vain syveni. Pohja on loputon ja mieli yhtä musta, vain humalassa on hauskaa, kun ei muista hetkeen mitä oikein on. Ei olisi koskaan pitänyt tiedostaa omia asioita, mutta oli pakko, koska ihmettelin aina missä vika, nyt kun tajua kaiken ja mietin omia läheisiä ja sukua, niin tajuan asioita jotka saa räjähtämään. Koko elämä ollut vain harmaata usvaa jonka seassa on mennyt puhallellen pahimmat usvat silmistä juoksemalla sitä usvaa pakoon... omaa itseään ja ongelmia jotka realisoituu on kasvanut vanhemmaksi. Eikä voi enään mennä muiden mukana.
Täällä varmasti on toisia jotka tuntevat samaa epätoivoa. Joillain on onni. Toiset vaan syntyneet kärsiin itsensä kanssa. :(
Olisipa vielä lapsi, kun ei huolet ja muiden mielipiteet painaneet missään ja sai olla ainakin omanitsen mielestä sellainen kuin oli, eli outo.
Asiat on varmasti paisuneet vuosien saatossa, mutta kun kyvyttömyys omista taidoista ja sosiaalisista jutuista heräsi, niin kuilu vain syveni. Pohja on loputon ja mieli yhtä musta, vain humalassa on hauskaa, kun ei muista hetkeen mitä oikein on. Ei olisi koskaan pitänyt tiedostaa omia asioita, mutta oli pakko, koska ihmettelin aina missä vika, nyt kun tajua kaiken ja mietin omia läheisiä ja sukua, niin tajuan asioita jotka saa räjähtämään. Koko elämä ollut vain harmaata usvaa jonka seassa on mennyt puhallellen pahimmat usvat silmistä juoksemalla sitä usvaa pakoon... omaa itseään ja ongelmia jotka realisoituu on kasvanut vanhemmaksi. Eikä voi enään mennä muiden mukana.
Vastaukset 12
Vanhimmat
No kun nyt ymmärrät tilanteen. Pyri ihmisten keskuuteen ja kohtaat muiden ajatusmaailmoja sekä heidän kokemuksiaan elämästä.
Elämän
Samaa juttua on ollut täällä päässä. Olen ollut mestari pakenemaan asioita ja kaikki ne keinot tai omat ominaisuudet (esim. luonteenpiirteet), jotka ovat auttaneet selviytymään, kääntyivät jossain vaiheessa minua itseäni vastaan. Oli pää täynnä käsittelemättömiä ja tukahdutettuja tunteita, että oli ns. räjähdyspisteessä. Sukujutut ovat tosi rankkoja ja tavallaan itsekin menin monista syistä johtuen mustaan pisteeseen eli menin henkisesti huonoon kuntoon. Mutta täytyy sanoa, että niin huonosti ei ole koskaan asiat, etteikö niitä voi alkoholilla pahentaa. Kyllä ymmärrän, että ihmisillä on paljon suruja ja en yhtään väheksy ihmisten murheita. Päinvastoin, mutta siitä masennuksen suosta voi räpistellä ylöspäin. Suruja ja murheita on niin paljon, että niihin voi hukkua, mutta kannattaako se? Elämänmuutokseen vaaditaan uusi asennoituminen "Minä teen töitä oman elämäni parantamiseksi". Se on hidasta ja tuskallista, mutta muutos kannattaa.
Muutos mihin? Mikä helvetin muutos?
Samat tuntemukset täälläkin. Paitsi ainut on vaan se, että minulla on jo kumppani ja juuri noista samoista syistä en kovin herkästi lähde yrittämään edes mitään vaihtoa. Toivottavasti tämä nykyinen vaan jaksaa minua katsella, vaikka olenkin vähän syrjään vetäytyvä ja ehkä erakkokin joskus.
Kokeile nettiä tms?Sit pitää selvittää omai asioita jos siltä tuntuu
Niin, kyllä se vaan on niin, että kun kerran haurastuu ja satuttaa itsensä pahoin on vaikea enää mihinkään rakkaudentapaiseen omalla kohdalla uskoa.
on aina kivulias, mutta tarpeellinen, sillä itseään ei pääse pakoon. ja jossain kohtia joutuu pysähtymään ja katsomaan itseään rehellisesti, pelottavaa, kyllä, mutta kukaan muu ei voi ottaa vastuuta sun omasta eämästä, etkä voi syyttää oman elämän kurjuudesta toisia ihmisiä loputtomiin. mielestäni sun kannattais nyt ihan rauhassa miettiä, mitä tahdot elämältäsi, millaisia asioita tahtoisit tehdä, onko joitain asioita,jotka tekee sut hyvätuuliseksi, jne.ja sitten alat ihan hiljalleen tekemään niitä, välittämättä mitä toiset ihmiset aattelee sun tekemisistä. sinuna pyörähtäisin kirjastossa, vähänniinku ensiapuna. jospa sieltä löytys joku sellasen asian opus/opas, joka sua kiinnostaa, josta saisit iloa innostusta, ja ehkä joku sellanen elämänhallinta/itsetuntoa käsittelevä kirja, josta saisit hieman vinkkiä, mitä voisit itse alkaa tekeen nyt. lainaa vielä muutama hyvä musiikkilevy, niin pääset fiilisteleen.
Hah, just joo. opas miten voittaa itsetunto.
ei se itsetunto ole mistään linnanmäen arpanaruista nostettavissa, eikä se myöskään tule toisen ihmisen kautta, vaikka toisista ihmisistä apua onkin. kyllä se täytyy ihan itsestään nostaa.
Miten siinä vasta pähkinä. Liikaa paskaa niskassa ja mielessä kaikesta.
lotus-asentoon, hönkäse syvään, avaa mielesi kuten jalkasi on ja ala hymistä jammmjmjmmmmnjammmuuhh. Toista. Se parantaa. Tai sit oot vaikeempi tapaus.
heitin ton kirjaston tohon, sieltä löytyy paljon kaikenlaista "opas"kirjaa, voisit käydä kattoon, löytyskö joku sopiva sun tän hetken tilanteeseen, niissä on siis ihan käytännön vinkkiä, mitä voit tehdä itselles, päästäksesi vähänniinku alkuun, ja ylös tosta suosta.