johtui turhaantumisesta. Kun on hirvittävä halu sanoa toiselle, että rakastaa ja kaipaa, mutta ei voi, koska toinen on olevinaan joku muu :'(
En minä sellaista enää jaksanut. Se söi liikaa sisintä, siksi on parempi olla hiljaa.
En minä sellaista enää jaksanut. Se söi liikaa sisintä, siksi on parempi olla hiljaa.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Parempi on avata se sanainen arkku ja antaa kaiken tulla ulos. Eihän se mies ymmärrä muuten sinua. Jos sanot sanottavasi suoraan niin viesti menee perille ja mies voi korjata tyhmän käyttäytymisen.
Tekosensa on tehnyt minusta entistä epävarmemman, aremman ja kaiken suhteen epäilevän, joten minä en ole se, joka sanaisen arkkunsa ensimmäisenä avaa. Tämä on totuus. Jos mies ei tätä ymmärrä, niin olkoon ymmärtämättä.
Olen hiljaa, vaikka hautaan saakka. Ehkä jää jotain kokematta, mutta tuntea olen ainakin saanut ja jo pelkästään se tekee minut onnelliseksi. :)
kerroin tunteistani, ja mies alko muuttua kumman tavoittelemattomaksi. tuli kaikkea outoa menemistä, tuli ihmeellisiä pikahetkiä ja lopuksi päästin irti. sen tunnustuksen jälkeen tuli valheet mukaan. HÄN olisi tullu luokseni, en enää uskaltanu päästää, pelkäsin että sekoan jos kaikki kuitenkin loppuu.
Veikkaan, että hän menisi shokkiin, jos avaisin suuni ja kertoisin tunteeni. Todennäköisesti hän shokissaan kieltäisi kaiken. Onnekseen ei ole tilanteita, joissa olisi mahdollisuus kasvokkain kertoa. :(
Päästit irti, mutta kuitenkin ikävöit?
mitä paatosta ! Katsokaa itseänne ja nähkää kauneutenne. Ei muuta kuin uutta miestä peliin, nuorempi painos jaksaa aina paremmin. Tsemppistä, kyllä sitä tunteita ja kuhinaa löytyy kun lopetatte itkunne ja otatte vastaan tarjokkaat.
niin on käynyt. kumpa uskaltaisin ottaa yhteyttä, kysyä edes miten Hänellä menee, mutta en vaan uskalla. tiedän kyllä että hänkin kaipailee, mutta lukko kai molemminpuoleinen.
En minä tarvitse ketään toista. Tämän yhden kanssa voisin jutella asiat selviksi ja sitten jatkaa joko vanhaa elämää tyytyväisenä tai aloittaa jotain uutta onnellisena.
Kyllä minä arvoni tiedän, vaikka se ei ehkä näistä kirjoituksista näy. :D
Asioilla on tapana järjestyä, varsinkin itsekseen. ;D
Tsemppiä sulle, toivottavasti kaikki päättyy hyvin.
Kun nähtiin viimeisen (viimeisimmän?) kerran, huomasin surullisen ilmeesi. Katseeni tavoitti kasvosi myös hetkenä, jolloin itku ei sinulla ollut kaukana. Silloin olisin halunnut tulla luoksesi, laittaa käteni olkapäällesi ja vain katsoa silmiisi ilmeellä, josta olisit nähnyt todelliset tunteeni.
Paikalla oli monta muutakin, joten tyydyin vain vilkaisemaan sinua huolestuneesti.
Kun kävelin kotiini, mietin vain sinua ja mieleni oli niin surullinen ja tyhjä. Mietin, näemmeköhän enää koskaan toisiamme...
Totta, mitä sellaisella miehellä tekee, josta ei ole petipuuhiin.
Seksiä saisin niin paljon kuin haluaisin.
Nainen (varsinkin minä) on siitä kummallinen olento, että fyysisen yhteyden lisäksi kaipaa sitä henkistä yhteyttä myös. Olen kai se verran idealistihörhö, että kuvittelen tältä kyseiseltä mieheltä saavani molempia, läsnäoloa molemmilla tasoilla. Mistä lie moinen ajatus iskostunut päähäni.. :/
Ehkä olet sitä joskus jo saanut?
En ole saanut. :(
On tullut tunnustettua tuntemukset. Helpottunut olo, kun sai kakistettua asiansa ulos. Noh, vastakaikua en saanut, ehkä vähän hymistelyä ja huvittuneisuutta, mutta se mikä ei tapa, niin vahvistaa. Siitä on hyvä jatkaa taas matkaansa eteenpäin. Toki, jättää jälkensä ja pienen varovaisuudenkin jälkeensä, mutta ei ole mitään kaduttavaa.
Voit olla ylpeä itsestäsi. :)