Voi että sentään. Olen ihastunut työkaveriini (myös esimieheni). Meillä on roimasti ikäeroa ja hän on yli 60 v. Itse olen parisuhteessa mukavan puolison kanssa, enkä ole koskaan pettänyt. Meillä on alakouluikäiset lapset.
Nyt tunnen koko vartaloni kihelmöivän, kun työkaveri tulee viereen ja pelkään poskieni punoittavan. Auta Jumala ja Jeesus, mitä teen? En halua tilanteen jatkuvan enkä loppuvan. Onko tämä normaalia? Vuosia ollaan tässä työskennelty, eikä mitään tällaista ole ennen ollut.
Nyt tunnen koko vartaloni kihelmöivän, kun työkaveri tulee viereen ja pelkään poskieni punoittavan. Auta Jumala ja Jeesus, mitä teen? En halua tilanteen jatkuvan enkä loppuvan. Onko tämä normaalia? Vuosia ollaan tässä työskennelty, eikä mitään tällaista ole ennen ollut.
Vastaukset 2
Vanhimmat
No ajattele positiivisesti ;). Ehkä ihastuit just sen takia häneen, ettei teillä ole mitään saumaa mihinkään vakavampaan, eli aika turvallinen visio perheen kannalta. Toinen juttu, ihminen voi olla ihana ja herttainen, ja varsinkin silloin onkin, kun ei yritä olla. Eihän sitä tarvitse yrittää sänkyyn viedä kuitenkaan, voi nauttia pienestä flirtistä tai ylipäänsä tuttavuudesta. Joo, ihan totta, ihania ihmisiä voi olla muuallakin kuin kotona, scary..
Kiitos sinulle tuntematon. Sain nyt tilaisuuden ajatella tätä asiaa rauhassa muutaman päivän. En halua yhteiseloa hänen kanssaan ja taidan tehdä, kuten kehotit. Eli nauttia vain läheisyydestä. Puolisoni pettäminen ja sen jälkeinen kotiinmeno ei ole minun kohdallani mahdollista.