"me sovitaan niin hyvin yhteen ja toisillemme". Monet sanoo toisilleen niin, uskoo niin ja luulee niin. Muutaman vuoden päästä se toinen ja sen tavat ja naama alkavat ärsyttämään, sitten ollaan taas uudelleen pettyneenä hakemassa sitä suurta rakkautta ja sitä oikeaa sielunkumppania. Ihmisten toiveet toisesta ihmisestä perustuvat aina omiin utopisiin haaveisiin toisen ihanuudesta ja erinomaisuudesta.
Ihmisellä on aina ikävä, ikävä omaa itseään ja ikävä rakkautta, jota kukaan toinen ei pysty meille niin täydelleen antamaan, että emme lopulta pettyisi ihmisiin ja rakkauteen.
Ihmisellä on aina ikävä, ikävä omaa itseään ja ikävä rakkautta, jota kukaan toinen ei pysty meille niin täydelleen antamaan, että emme lopulta pettyisi ihmisiin ja rakkauteen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
siksipä en koskaan naimisiin menekään, eipä tule sit niitä erohässäköita myöhemmin.
Vannomatta paras ;D
Niinhän se vähän on joo. Minusta kenenkään ei pitäisi ripustautua puolisoon, ystäväpiiriin, tuttavapiiriin ja kaikkeen siihen, mitä on aina tehnyt ja miten on tehnyt. Ihmiselle on hyväksi avata ovet maailmalle, ottaa vastaan ja antaa itsestään, tavata uusia ihmisiä ja ennen kaikkea elää vahvasti tätä hetkeä. Ihmisen pitäisi saada olla kuin lintu, joka herkillä siivillään viivähtää jollakin oksalla, jos siellä tuntuu hyvältä, ja lähtee sitten pois. Eikä se tarkoita sitä, että puolisoa vaihdettaisiin kuin paitaa, vaan sitä että on muutakin elämää kuin puoliso tai sellaisen ikävöinti.
Omat siivet on vähän kipeät tosin, aristavat vielä pitkiä pyrähdyksiä.