Mikä neuvoksi kun 14 v tyttöni haukkuu minua julkisesti ja jatkuvasti. Mikään ei minussa ole kohdallaan. Mitään hän ei arvosta; ei kotia, ei työpaikkoja, ei mitään mikä liittyy jokapäiväisiin perustarpeisiin.
Olen kuin hakattu ja sanaton.Jos sanon jotain siitäkin löytyy haukkumista. Mitään en voi sanoa enkä tehdä, tyttö yltyy vain ja kantelee kylillä, olen täysin pattitilanteessa.
Olisiko aika viedä tyttöä psykiatrille??
Mitä teen?
Olen kuin hakattu ja sanaton.Jos sanon jotain siitäkin löytyy haukkumista. Mitään en voi sanoa enkä tehdä, tyttö yltyy vain ja kantelee kylillä, olen täysin pattitilanteessa.
Olisiko aika viedä tyttöä psykiatrille??
Mitä teen?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Olen itse 14-vuotias, enkä ole koskaan haukkunut vanhempiani julkisesti, ja todella harvoin muutenkaan. Eikö tyttösi pysty keskustelemaan kanssasi asiasta järkevästi? Jos ei millään keinolla, niin psykiatri olisi oiva vaihtoehto. Onko samaa jatkunut kauankin?
Siis jos keskusteleminen on mahdotonta ja se menee aina tyttären puolelta huutamiseks/haukkumiseks, niin apua on saatavilla.
Arvelisin, että tytär ei minnekään psykologille halua mennä jos ehdotat hänelle suoraan itselleen. Joten jos odotat koulun alkuun asti ja otat kouluun yhteyttä. Entä tyttäresi koulumenestys, onko ollut ongelmia (lintsaamista, huonoja numeroita, jne.) tai oletko tietoinen niistä? Koulun kautta terveydenhoitaja/kuraattori/tms. voi järjestää asiaa eteenpäin ja alustavasti jutella tyttären kanssa. Sinäkään et ole yksin. Jos haluat ja luulet että sinun oloasi helpottaisi niin sinäkin voit käydä jutustelemassa jonkun kanssa. Ei ole nimittäin helppoa vanhemmilla.
Perheneuvola olisi siinä mielessä hyvä, että sielä saman työntekijän luona voi käydä lapsi ja vanhemmat, joskus olisi yhteisiä 'kokoontumisia'. Jos tilanne on kovin kärjistynyt nyt nyt tai tulevaisuudessa vielä pahemmin, niin ainahan on jonkin sortin 'nuortenkoti' tai muu vastaava, jossa sitä vastuuta joutuu ottamaan itsestään ja sielä on työntekijöitä läsnä. on koko perheelle ja on nuorelle. Paljon on ratkaisuja, mutta missä vaiheessa päästään yhteisymmärrykseen, on asia erikseen.
Ei sinun tarvitse kuitenkaan yksin kestää tuota. Koulun kautta saa apua ihmeen paljon, kun ottaa asian esille. Nosta kissa pöydälle. Se vie voimia, mutta ajan myötä huomaa että se kannatti. Toivottavasti asiat alkaa selkiintymään. Voimia.
...vaa että mitäs ite oot tehny..oot varmasti itsekki haukkunu lastasi...
ja minkälaisia nuoret ovat..juuri tuollaisia..! ihan tiedoksi vaan..
ei ainakaan jatkuvasti haukkuvia ja nimitteleviä.
kyllä jossain mättää, jos lapseltaan ei kuule kuin nimittelyä ja panettelua.
ja joku tapaus tai pitkäaikaisempi paine sen aiheuttaa. Avioero? riita rajoista? erimielisyys kavereista? kyllä tuohon taustansa löytyy, kun kaivamaan pääsee... ei se ihan tyhjästä ala, eikä ilman syytä jatku.
kyllä meilläkin tulee ajoittain pyyhkeitä kunka tyhmä, tylsä idiootti sitä osaa ollakin kun pakottaa ja vaatii, mutta se on kerta luonteista tiettyyn riitaan liittyvää. ja loppuu kun asia on loppuunkäsitelty.
ei jatkuvaa, ei kylille kuuluvaa.
1.rakkautta
2.raippoja
3.rakkautta
eli rakkautta ja kuria sopivassa suhteessa,lapsille on tehtävä selviksi kuka on pomo,ketä totellaan.
etkä ilmeisesti vanhempiakaan.
Ei ole ikinä tullut mieleen että toisissa vanhemmissa (ei toki sinussa Numero Paras) saattaa olla syytä haukkua.
Tai että toiset on luonteeltaan enempi haukkuvia.Kaikki ei ole niin häikäisevän fiksuja kun teikä.
ÄLÄ AINAKAAN VIE TYTTÖÖS PSYKIATRILLE. Se saa tyttäresi nousemaan takajaloilleen! Olen vasta 13 vuotta, mutta mulla ja mun äitillä on ollut ihan sama ongelma... :) Ja kun äiti vei psykiatrille, tilanne vain paheni.
Se saa olon tuntumaan, että sitä on hullu. Tai että äiti pitää hulluna.
Onko omassa itsessäsi kaikki kunnossa? Jos on, ja kun tyttösi seuraavan kerran aloittaa sano vain normaalisti: Mmmm. Mmmm. Ja myötäile vain. Se saa joko tyttäresi hermostumaan tai lannistumaan.
Jos olet asettanut lapsellesi liikaa rajoja, yritä ottaa niitä pois! Älä aseta niitä enempää. Äläkä uhkaile. Yritä kysyä asiaa ja jossei se auta, kerro että olet "kuin hakattu ja sanaton". Itkeä tirauta.
Ainakun äitini alkoi isossakin riidassa itkemään, se sai heti minulla suojeluvaiston päälle.
ÄLÄ VÄLITÄ, me ollaan koettu ihan sama! :)
Paras tapa saada tuollainen oikutteleva lapsi ruotuun on antaa hänelle kunnon selkäsauna. Toimii varmasti.
Sillä on jotakin vakavaa mielenpäällä... Jos et itse pysty sen kanssa juttelemaan, niin ehkä voit edes yrittää sanoa että voi jutella, jos se haluaa puhua... Sitten ehkä yhteyttä kouluun ym.
Mutta yksi juttu vielä: tuossa yhdessä viestissä kehoitettiin antamaan selkäsauna. SITÄ ÄLÄ MISSÄÄN NIMESSÄ TEE!
Jos tytöllä on jotakin mielen päällä ja se ei osaa vaikeuksiaan purkaa, muuten kuin haukkumalla, niin mitenkä luulet käyvän jos pieksät sen? Pysyy kyllä vaiti, mutta voit olla varma ettei näytä ongelmiaan enää koskaa millään tavoin ja mihinkäs sitä sitten joudutaan...?
voin itekkin kertoo että mun murrosikäni oli myös ihan kauhee.. olin saman ikänen kun tyttös ja samanlainenkin... Toi on ihan normaalia, enkä usko että psykiatria tarvitaan koska ton ikänen tyttö on just nyt niin herkässä tilassa että voisin väittää että enemmän se tekee asian pahemmaks kuin että se auttais asiaa.. ajan kanssa mulla meni se ohi, eikä tollanen riehumis jakso kestäny mulla kauheen kauaa.. koitat vaan jaksaa ja annat sen sun lapsen olla vähän aikaa ihan rauhassa.. jos se alkaa riehuun niin ummistat korvas jja silmäs ja annat sen vaan huutaa ja sit ku se lopettaa niin lähet vaan pois..
minulla kans tyttö neljätoista.tosi vaikee tapaus oon aina tyhmä ,vanhan aikainen, saa hävetä, kellään muulla ei ole tämmöstä äitiä. vaikka kaikkeni yritän,ei tuon ikäselle anneta enää selkä saunaa .odotan vain että milloinka tämä loppuu,että hän henkisesti kasvais ja tajuais että hänellä on ihan kiva äiti.sitä ootan.
..itselläni on kohta 17 vuotta täyttävä tytär ja on kummasti rauhoittunut, seestynyt ja ottaa vastuuta. Vaikka oli meilläkin aika kovia yhteenottoja yms. joka tuntui vievän voimat. Mutta itse olen luonteeltani tempperamenttistä sorttia, jotta kait tuo tyttärenikin on osan siitä perinyt, jaksamista vain, ei se murkkuikä päälle jää..
moro!
mä olen itse 16vee tyttö ja ollu tällänen kauhukakara jo pari vuotta, nyt alkaa hellittää!! onneksi! olin samanlainen kun sun tyttös eli haukuin äitiä aivan järkyttävän kamalilla sanoilla ja kaikke haukuin mikä häneen liittyi. oli pakko alkaa miettiä, miksi huudan juuri omalle rakkaalle äiskälleni enkä kamuille, faijalle tai siskoille... sitten tajusin että äiskä on mun rakkain ihminen maailmassa, ja puran sen siihen joka eniten minustakin välittää, jotta saisin huomiota siltä keneltä tahdon sitä saada... meillä menee nyt jo melko hyvin.. aina kun aloin huutaa äitille, sain lisää voimia siitä jos hän huusi minulle.. mutta jos hän alkoi itkeä, minulle tuli kamala olo, ja hetken päästä itkin minäkin, pyysin anteeksi ja halasin... kyllä se siitä!! tsemppiä teille molemmille!!
vaikka valetta
Siis toi on ihan normaalii...
Oon ite 14 ja haukun mun vanhempia varsinki äitiä aika paljon.. Tai en mä enää joskus 12-13 vuotiaana haukuin tosi kovasti en mä enää niin paljoo...
No toihan on ihan normaalia 14-vuotiaalta tytöltä! kyllä minäkin haukuin äitiäni kun olin tuon ikäinen.nyt olen 17-vuotias. koita kestää! ja jutelkaa joskus tyttösi kanssa oikeen kunnolla asioista! varmasti tepsii!(: