teinin ja vanhempien suhde huono!

Olen 12-vuotias poika ja minulla on vanhempieni ja perheen kanssa ongelmia ja pahasti. Vanhempani kohtelevat minua täysin eri tavalla kuin muita perheenjäseniä(isosisko18 isoveli 21 isoveli 14 pikkusisko 7) joku laittaa pommimvarmasti tämän teiniangstan piikkiin, mutta toivon että joku vastaisi järkevästi. Esimerkki yksi voisi olla vaikka tämä: olin voittanut 190 euroa veikkauksessa, iskä otti siitä 20 euroa itselleen, kuulemma "se riittää että hän elättää minut" ja piti rahat itsellään. Lisäksi jos meillä on vanhempien kanssa riitaa, he syyttävät riidasta minua ja "huonoa kaveriseuraa"; käyn usein kaverilla, he pistävät välini kavereihin poikki. Molemmat vanhemmat ryyppää joka ilta ja yrittää salata sen, vaikka eivät siinä onnistu. Lisäksi he kiristävät minut joka tilanteessa urheilemaan että "laihtuisin ja näyttäisin enemmän isoveljeltäni"; isoveljeni on langanlaiha. Itse olen täysin normaalipainoinen, painoindeksi 21,11 ja lihasta on paljon. Lihaskuntoharjoitteluani he eivät arvosta, tosin kyllä silloin jos isoveljeni sitä harrastaa. Rahat eivät mene perheessämme tasan vaan isoveljeni saa yleensä reilusti enemmän rahaa kuin minä. Olen ajatellut että olenkohan vahinkolapsi. Vanhemmileni ei voi puhua mistään asiasta, jos minulla on ongelmia he pitävät minua raukkana ja levittelevät juttua muille perheenjäsenillemme ja nauravat yhdessä. Lisäksi joka kerta kun syön, tulee paskaa niskaan että elämä pyörii syömisen ympärillä. Tulee melkein tippa linssiin kun miettii esimerkiksi naapureitamme. Heillä on onnellisia perheiltoja ja yleensä jopa alkoholittomia iltoja. Toiset isovanhemmat ovat joskus jopa kuunnelleet minua mutta vääristelleet asioita ja laulaneet tietysti isälleni. Ja tuli varmaan selväksi mikä on isäni reaktio. Isä pitää minua pikkukakarana eikä tue minua enää edes musiikissa jossa hän on joskus jopa tukenut. Toinen isoisäni on kuollut ennen syntymääni ja toinen mummoni taas on masentunut ja elää jollain 30-luvulla ja valittaa aina kuinka hirveitä kakaroita olemme äidillemme. Vasta sain loppuviikon kieltoa kavereille menosta kun kuulemma en käynyt lenkillä kaatosateessa yhdeksältä pimeässä syysillassa. Haukkuivat vain lihavaksi ja pakottivat omaan huoneeseen. Minua verrataan isoveljeeni ja luokkatovereihini urheilussa ja isoveljeeni(tarkoitan koko ajan siis sitä 14-vuotiasta)ja isoveljeäni kannustetaan kaikessa mihin hän ryhtyy. Olen todella ahdistunut. Saanko minä olla onnellinen?