Anno Domini 165?
Buccaneer, jossakin Karibialla
Nina tietää olevansa likainen, ja maksaisi kylvystä paljonkin. Ei kuitenkaan niin paljoa mitä paljastuminen kylvyn myötä saattaisi merkitä. Nina pohtii ongelmaa kantaessaan käytettyjä vesiä sanko kerrallaan ulos hytistä ja reelingin yli. Ninan kantaessa vesiä ulos, sir William pukeutuu puhtaisiin vaatteisiin ja huokaa hekumallisesti saatuaan puhtaat vaatteet päällensä. Kapteeni istahtaa pöydän ääreen ja mietiskelee millä konstilla Nina aikoo yrittää säilyttää salaisuutensa. Saatuaan vedet pois, Nina sekoittaa nopeasti itselleen uuden kylpyveden ja esittää kapteenille pyynnön: "Olette todella ystävällinen, kaipaankin kylpyä, mutta sopisiko että käännätte selkänne kun riisuudun. Olen erittäin ujo". Will virnistää kuullessaan pyynnön. "Kuule, tää on niin pieni laiva, että täällä ei oikein oo varaa ujostella, et sun on vaan parasta oppia riisumaan muitten joukossa. Mutta tän kerran mä voin katsoa muualle".
Sir William kääntyy poispäin, mutta huolehtii siitä, että pystyy silmänurkastaan seuraamaan Ninaa koko ajan. Nina puolestaan tuskin uskoo hyvää onneaan ja kuoriutuu pikavauhtia likaisista vaatteistaan ja pulahtaa veteen, joka on onneksi niin syvää, että Nina pystyy jättämään vaan päänsä pinnalle uppoutuessaan tahallaan niin syvälle kuin mahdollista. Kapteeni on seurannut Ninan riisuutumista silmäkulmastaan ja huomaa epäilyksensä osuneen oikeaan. Nainenhan se Neil on.
Saatuaan itsensä kunnolla upotettua veteen, Nina huikkaa kapteenin herrasmiesmäisesti poiskääntyneelle selälle: "Selvä, olen vedessä". Nina ei vielä jaksa surra sitä, kuinka hän saa kuivattua itsensä paljastumatta, veden ihanuus haihduttaa hetkeksi kaikki huolet.
Luvan saatuaan sir William kääntyy ympäri. "Sano sitten kun tarttet selänpesua. Mä hoidan sen sulle nyt tän kerran. Ens kerralla saat olla kannella niinku muutkin", kapteeni lausahtaa huolettomasti vaikka tajuaakin lauseen uhkaavan merkityksen tytön kannalta. Will aikoo leikkiä vielä hetken aikaa tietämätöntä.
Kapteenin lausahdus palauttaa Ninan maanpinnalle. Pari hyvinkasvatetulle neidolle sopimatonta sanaa vilahtaa hänen aivoissaan. "Aa.. ei teidän tarvitse. Voitte rauhassa syventyä tärkeisiin töihinne, vaikka lähteä kannelle jos tarvitsee. Pärjään kyllä, olen tottunut pesemään itse itseni, ujouteni, ymmärrättehän".
"Höpö höpö", sir William vastaa pikaisesti, tarttuu pöydänkulmalla olevaan harjaan ja astuu paljun viereen Ninan selän taa. "No, ei meillä oo koko päivää aikaa tähän pelleilyyn", Will jatkaa haastavalla äänellä odottaessaan että tyttö nojautuisi eteenpäin ja päästäisi kapteenin pesemään selkänsä.
Lopulta Nina tajuaa, ettei paljoa ole tehtävissä ja kohouttautuu hieman ja nojautuu eteenpäin. "Onneksi mies on selkäpuolella", välähtää pikainen ajatus Ninan jännittyneissä aivoissa. Ninan nojauduttua eteenpäin William alkaa voimakkaasti ja määrätietoisesti pestä Ninan selkää. Ensin hartiat, ja sitten lapaluiden ohitse yhä alemmas. Will hoitaa pesemisen tarkoituksellisen hitaasti nähdäkseen aikooko Nina reagoida jotenkin vai yrittääkö tyttö edelleen säilyttää valeasunsa.
Harjauksen Ninalle aiheuttama nautinnollinen tunne sekoittuu ikävästi kasvavaan kauhuun siitä, että kapteenin tarvitsee vain astua askel johonkin suuntaan niin Nina paljastuu. Sitäpaitsi Ninan mieleen on painunut sir Williamin hymy ennen kuurauksen aloitusta. "Siinä oli jotain... Voisiko se merkitä, että tiedät mikä olen ja kidutat minua tahallasi... Ei kai sentään, olethan herrasmies... kai... ehkä..." Nina pohtii tilannettaan kuumeisesti. Lopulta Nina ei kestä enää ja kääntyy kapteenin suuntaan kädet rintoja peittäen. "Hyvä herra, sir, olen pahoillani valheestani, mutta minun on nyt paljastettava, että olen sir Thomasin tytär, en poika. Nimeni on Nina".
Leveä hymy valtaa sir Williamin kasvot. "Arvasinhan mä". Will tarttuu kiinni tytön hartioista ja nostaa tämän paljuun alasti seisomaan. "Kaikki muu oli siis totta paitsi sun nimi?", kapteeni kysyy niin ankaralla äänellä kuin pystyy huvituksensa keskeltä tuottamaan. Nina peittelee itseään käsillään, vaikka ne eivät oikein riitäkään joka puolelle. "Oli totta", Nina sopertaa ja jatkaa: "Varsinaisia bisneksiänne asia ei muuta. Isäni on aivan yhtä halukas maksamaan ainoan lapsensa pelastajalle. Ja minä voin edelleen esittää poikaa ja toimia palvelijananne", Nina saa sanottua vaikka alasti seisominen vieraan miehen edessä ei olekaan hänelle kovin tuttua puuhaa.
Kapteeni katsoo Ninaa päästä jalkoihin mahdollisimman irstaasti. Rinnoista näkyy osa, ja jalkoväliinkin Williamin katse ennätti ennen kuin Nina ehti sen peittää. "Tämä muuttaa kyllä asioita aika lailla. Nainen laivassa tietää onnettomuutta, mutta toisaalta sulle on kyllä muitakin käyttötapoja kuin pojalle ois ollu...", Will jättää lauseen roikkumaan ilmaan. Sir Williamin ote Ninan olkapäistä estää tyttöä laskeutumasta veden suojaan, mutta Ninan huomatessa miehen katseen kiertävän ympäri vartaloaan, hän ei enää haluakaan upota. Nina raivostuu riittävästi suoristautuakseen ylpeästi. "Hyvä herra, ette kai voi tarkoittaa että käyttäisitte hyväksenne toista englantilaista. Pelkkä ajatuskin alentaa teidät niiden espanjalaisten sikojen tasolle, joiden takia alunperin naamioiduin. Mikäli tarkoititte ompelu- ja ruoanlaittotaitojani, pyydän anteeksi epäilyksiäni". Nina etsii purkauksensa aikana katsekontaktia selvittääkseen asian. "Olinko ymmärtänyt väärin ja syyttänyt kapteeniparkaa perusteettomasti, vai olisiko hän naisenpuutteessaan valmis vaikka pakottamaan maanmiehensä... Tai vielä pahempaa, antamaan minut miehistönsä käyttöön..." kauhistuttava ajatus alkaa heikottaa, "voi ei, ei voi olla", Nina on yhtäkkiä lähellä pyörtyä silkasta kauhusta.
"Jos miehistöltä kysyttäis, että mihin työhöm sut pitäisi laittaa, niin varmaankin kaikki kannattaisi erästä hyvinkin naisellista tehtävää johon ei liity silmäneula eikä soppakauha", sir William toteaa uhkaavasti ja jättää ajatuksen leijumaan hetkeksi ilmaan. "Mutta sun onneksesi niiltä ei kysytä. Ellet sitten anna aihetta miehistön konsultoimiseen. Eli kaikkinainen valehtelu ja muu venkoilu loppuu nyt, tuliko selväksi?", kapteeni kovistelee Ninaa, vaikka sisimmässään ei olekaan varma pystyisikö koskaan toteuttamaan uhkaustaan.
"Kyllä, sir", Nina saa sanottua, "En enää valehtele ja teen kaiken minkä sanotte. Teidän ei tarvitse olla niin julma".
"No hyvä että me ymmärrämme toisiamme. Mä en mitenkään haluaisi satuttaa mitään noin kaunista, mutta tämän aluksen kapteenina minun pitää huolehtia sen turvallisuudesta. Ja siihen ei valehtelu ja muu venkoilu sovi", sir William selittää rahoittavasti ja irrottaa otteensa Ninan olkapäistä. William marssii hytin ovelle ja avaa sen ja huuta lähimpänä ollutta miestä tuomaan eräästä aikaisemmasta laivasta saaliiksi saadun arkun.
Ajatus hyttiin ryntäävästä miehestä saa Ninan sukeltamaan vauhdilla veden suojaan. Siitä huolimatta Nina on kuitenkin kiitollinen siitä, että pelättyä pahoinpitelyä ei ehkä olekaan tulossa. Pian mies saapuu arkkua raahaten ja asettaa sen keskelle hytin lattiaa. Miehen poistuttua sir William astelee hytin seinustalla olevalle kaapille, josta hän ottaa pyyhkeen ja avaimen. Will kävelee paljun viereen, levittää pyyhkeen auki ja kääntää katseensa pois. Tällä kertaa kapteeni sulkee myös silmänsä kuten herrasmiehen tuleekin. "Nouse pois sieltä", William tokaisee jo huomattavasti ystävällisemmällä äänellä.
Nina nousee pois paljusta ja kuivaa itsensä jo huomattavasti rauhoittuneena. Sitten hän kääriytyy pyyhkeeseen ja odottaa mitä tuleman pitää. Ninan kuivattua itsensä kapteeni kumartuu arkun luokse avain kädessään ja avaa arkun kannen. "Tää on yhdestä ranskalaisesta aluksesta. Täynnä naisten hepeniä suoraan Pariisista. lastiluettelossa puhuttiin sellasten tyyppien kuin Dior, Chanel ja Gucci tekeleistä, jos ne sulle mitään sanoo. Muita naisten vaatteita meillä ei ole. Koita etsiä sieltä jotain ompeluun ja keittiöön sopivaa vaatetta", sir William selittää ennen kuin kääntää selkänsä Ninalle.
Arkussa on todella kauniita vaatteita, osa jopa Ninan kokoa. Tytön ei tarvitse penkoa kovin kauaa kun hän löytää mielestään asiallisen turkoosin puvun jonka hihat eivät estä liikkeitä ja jonka helma ei viistä kantta. Kaula-aukko on tosin aika antava, mutta kaikkeahan ei voi saada. Ilmeisesti ranskalaiset eivät ole kuulleet siveästä pukeutumisesta, mitä muuta voi fransmanneilta odottaakaan. Arkussa on jopa alusvaatteita... ihania silkkisiä, joita Nina hamstraa heti useampia ja vetää yhdet jalkaansa ja asettelee puvun paikoilleen. Takana olevat napit jäävät tosin sulkematta. "Kapteeni hyvä, voisitteko auttaa näiden nappien kanssa?", Nina kysäisee ja peruuttaa samalla miehen luo. Peruuttaessaan Nina haroo hiuksiaan ojennukseen, "Kunhan ne kuivuvat, täytyy etsiä jostain kampa", Nina tuumii.
"No mutta tottakai kultaseni" kapteeni vastaa rakastettavasti ja sulkee asiantuntevasti napit. William katsoo hetken Ninaa ennen kuin hakee sängyn vieressä olevalta pöydältä harjan ja ojentaa sen Ninalle: "Sä tarviit näköjään tätä".
"Kiitoksia", Nina sanoo ottaessaan harjan vastaan, "kaikesta", tyttö jatkaa harjatessaan hiuksiaan, jotka ovat luonnonkiharuutensa takia menneet aivan sykkyrälle heti puhdistuttuaan suoristavasta liasta. Nina vilkaisee peilistä kuvaansa hiuksia harjatessaan. Hiukset ovat surkean lyhyet, mutta harjattuina kohtuullisen siistit. "Ja turkoosi puku on paitsi käytännöllisin arkun puvuista, myös juuri oikeaa väriä minulle... hiukset ja ihonväri saavat siitä eloa... vaikka sillä miltä näytän ei tietenkään ole väliä... parempi jos oisin löytänyt oikein ruman puvun, ties mitä miehistö nytkin tekee", Nina pohdiskelee peilatessaan.
Sir William katselee Ninaa tämän harjatessa hiuksiaan ja alkaa samalla pohtia käytännön asioita. "Mä järjestän sulle nukkumapaikan tänne, muita hyttejähän täällä ei ole. Jos joku miehistöstä käpälöi tai ehdottelee sopimattomia, tuut heti kertomaan mulle. Saat huolehtia mun vaatteista ja vaikka vähän siivotakkin täällä, ja sitten auttelet kapyysissa tarpeen mukaan. Sitten kun oot valmis, niin mä esittelen sut pojille".
Nina on nyykähtää kiitollisuudesta kapteenin puheet kuullessaan. Hän oli juuri miettinyt miten voisi nukkua miehistön keskellä ilman vaaraa irstaista katseista ja mahdollisesti kosketuksistakin. Nyt se asia on kunnossa. Rommihuurujen viipyillessä vielä Ninan päässä, hän on ehkä tavallista impulsiivisempi ja niinpä tyttö kapsahtaa sir Williamin kaulaan kuten olisi tehnyt isälleen saatuaan häneltä hienon lahjan: "Kiitos, olette todella herrasmies ja hieno ihminen". Kuin vahingossa Nina suikauttaa suukon kapteenin poskelle.
Sir William yllättyy suukosta, mutta on vain mielissään Ninan reaktiosta. Kapteeni tarjoaa tytölle kätensä kuten herrasmiehen kuuluukin, ja johdattaa tämän ulos hytistä kannelle ruorikorokkeelle. Matkalle korokkeelle Will kysyy vielä yhden kysymyksen: "Kuinka vanha sä oikeasti olet?".
"18", Nina vastaa, "sen takia isä laittoikin mut matkalle Lontooseen. Tädin pitäisi järkätä mulle aviomies sieltä. Isä ei halua että jään vanhaksi piiaksi, varsinkin kun oon ainut lapsi. Vaikka kyllä mulle kelpais joku kotopuolestakin. Isä se vaan on niin tarkka säädystään".
"No, Lontoo saa nyt kyllä vielä hetken odottaa", sir William toteaa heidän saapuessaan korokkeelle. William käskee perämiehen koota miehistö yhteen. Kun miehet ovat koolla, kapteeni aloittaa selitykset voimakkaalla äänellä: "Tämä nuori neiti tässä on Lady Nina Sweetiepie" William jyrisee osoittaen Ninaa, "kuten näette, hän on tämän laivan ylivoimaisesti arvokkain saalis. Ja juuri siksi, että hän on niin arvokas, tulee minun, Sir William Hookin, huolehtia siitä, että hänen arvonsa myös säilyy. Siispä se mies joka tähän nuoreen neitoon koskee, tai ehdottelee hänelle asioita jotka ovat nuorten neitojen korville sopimattomia, löytää itsensä tutkimasta Buccaneerin köliä ulkopuolelta. Ja jos joku menee sopimattomuuksissaan vieläkin pidemmälle, tekee hän puolestaan tuttavuutta märssytangon ja hirttoköyden kanssa".
Puhe tuntui takaavan Ninalle turvallisen liikkumisen laivalla, mistä tämä oli kiitollinen. "Sopiiko, että hoidan nyt ne vaatteenne ja opettajaltani lainassa olleet, vai onko teillä muita työtehtäviä minulle?", Nina kysyy kapteenilta heidän laskeutuessaan korokkeelta. "Se sopii oikein hyvin. Minulla itsellänikin on erinäisiä tehtäviä hoidettavana. Iltaan mennessä olen järjestänyt teille makuupaikan, ja hoidan teille myöskin illallisen hyttiin", kapteeni vastaa pikaisen käsisuudelman saattelemana ja poistuu toiseen suuntaan.
Nina palaa hyttiin. Hänestä tuntuu oudolta kulkea niin tukevasta ovesta koputtamatta, vaikka tietääkin että kapteeni ei ole sisällä. Nina kerää vaatteet koriin ja lähtee kohti kapyysia. Hän arvelee Seanin auttavan neuvomalla mistä löytyy pyykkipalju ja muuta tarpeellista. Näin elämä on asettumassa uomiinsa.
Lyhyehkö pikainen jatko, kun sitä oikein vittuuntuneena toivottiin =) Vakuutan ja vannon että uomiin asettuvaan elämään kuuluu sitten se seksikin. Toivon mukaan jo ensi kerralla on mukana sitä ihteään. Jos nyt kukaan enää näihin mun lupauksiin luottaa...
Buccaneer, jossakin Karibialla
Nina tietää olevansa likainen, ja maksaisi kylvystä paljonkin. Ei kuitenkaan niin paljoa mitä paljastuminen kylvyn myötä saattaisi merkitä. Nina pohtii ongelmaa kantaessaan käytettyjä vesiä sanko kerrallaan ulos hytistä ja reelingin yli. Ninan kantaessa vesiä ulos, sir William pukeutuu puhtaisiin vaatteisiin ja huokaa hekumallisesti saatuaan puhtaat vaatteet päällensä. Kapteeni istahtaa pöydän ääreen ja mietiskelee millä konstilla Nina aikoo yrittää säilyttää salaisuutensa. Saatuaan vedet pois, Nina sekoittaa nopeasti itselleen uuden kylpyveden ja esittää kapteenille pyynnön: "Olette todella ystävällinen, kaipaankin kylpyä, mutta sopisiko että käännätte selkänne kun riisuudun. Olen erittäin ujo". Will virnistää kuullessaan pyynnön. "Kuule, tää on niin pieni laiva, että täällä ei oikein oo varaa ujostella, et sun on vaan parasta oppia riisumaan muitten joukossa. Mutta tän kerran mä voin katsoa muualle".
Sir William kääntyy poispäin, mutta huolehtii siitä, että pystyy silmänurkastaan seuraamaan Ninaa koko ajan. Nina puolestaan tuskin uskoo hyvää onneaan ja kuoriutuu pikavauhtia likaisista vaatteistaan ja pulahtaa veteen, joka on onneksi niin syvää, että Nina pystyy jättämään vaan päänsä pinnalle uppoutuessaan tahallaan niin syvälle kuin mahdollista. Kapteeni on seurannut Ninan riisuutumista silmäkulmastaan ja huomaa epäilyksensä osuneen oikeaan. Nainenhan se Neil on.
Saatuaan itsensä kunnolla upotettua veteen, Nina huikkaa kapteenin herrasmiesmäisesti poiskääntyneelle selälle: "Selvä, olen vedessä". Nina ei vielä jaksa surra sitä, kuinka hän saa kuivattua itsensä paljastumatta, veden ihanuus haihduttaa hetkeksi kaikki huolet.
Luvan saatuaan sir William kääntyy ympäri. "Sano sitten kun tarttet selänpesua. Mä hoidan sen sulle nyt tän kerran. Ens kerralla saat olla kannella niinku muutkin", kapteeni lausahtaa huolettomasti vaikka tajuaakin lauseen uhkaavan merkityksen tytön kannalta. Will aikoo leikkiä vielä hetken aikaa tietämätöntä.
Kapteenin lausahdus palauttaa Ninan maanpinnalle. Pari hyvinkasvatetulle neidolle sopimatonta sanaa vilahtaa hänen aivoissaan. "Aa.. ei teidän tarvitse. Voitte rauhassa syventyä tärkeisiin töihinne, vaikka lähteä kannelle jos tarvitsee. Pärjään kyllä, olen tottunut pesemään itse itseni, ujouteni, ymmärrättehän".
"Höpö höpö", sir William vastaa pikaisesti, tarttuu pöydänkulmalla olevaan harjaan ja astuu paljun viereen Ninan selän taa. "No, ei meillä oo koko päivää aikaa tähän pelleilyyn", Will jatkaa haastavalla äänellä odottaessaan että tyttö nojautuisi eteenpäin ja päästäisi kapteenin pesemään selkänsä.
Lopulta Nina tajuaa, ettei paljoa ole tehtävissä ja kohouttautuu hieman ja nojautuu eteenpäin. "Onneksi mies on selkäpuolella", välähtää pikainen ajatus Ninan jännittyneissä aivoissa. Ninan nojauduttua eteenpäin William alkaa voimakkaasti ja määrätietoisesti pestä Ninan selkää. Ensin hartiat, ja sitten lapaluiden ohitse yhä alemmas. Will hoitaa pesemisen tarkoituksellisen hitaasti nähdäkseen aikooko Nina reagoida jotenkin vai yrittääkö tyttö edelleen säilyttää valeasunsa.
Harjauksen Ninalle aiheuttama nautinnollinen tunne sekoittuu ikävästi kasvavaan kauhuun siitä, että kapteenin tarvitsee vain astua askel johonkin suuntaan niin Nina paljastuu. Sitäpaitsi Ninan mieleen on painunut sir Williamin hymy ennen kuurauksen aloitusta. "Siinä oli jotain... Voisiko se merkitä, että tiedät mikä olen ja kidutat minua tahallasi... Ei kai sentään, olethan herrasmies... kai... ehkä..." Nina pohtii tilannettaan kuumeisesti. Lopulta Nina ei kestä enää ja kääntyy kapteenin suuntaan kädet rintoja peittäen. "Hyvä herra, sir, olen pahoillani valheestani, mutta minun on nyt paljastettava, että olen sir Thomasin tytär, en poika. Nimeni on Nina".
Leveä hymy valtaa sir Williamin kasvot. "Arvasinhan mä". Will tarttuu kiinni tytön hartioista ja nostaa tämän paljuun alasti seisomaan. "Kaikki muu oli siis totta paitsi sun nimi?", kapteeni kysyy niin ankaralla äänellä kuin pystyy huvituksensa keskeltä tuottamaan. Nina peittelee itseään käsillään, vaikka ne eivät oikein riitäkään joka puolelle. "Oli totta", Nina sopertaa ja jatkaa: "Varsinaisia bisneksiänne asia ei muuta. Isäni on aivan yhtä halukas maksamaan ainoan lapsensa pelastajalle. Ja minä voin edelleen esittää poikaa ja toimia palvelijananne", Nina saa sanottua vaikka alasti seisominen vieraan miehen edessä ei olekaan hänelle kovin tuttua puuhaa.
Kapteeni katsoo Ninaa päästä jalkoihin mahdollisimman irstaasti. Rinnoista näkyy osa, ja jalkoväliinkin Williamin katse ennätti ennen kuin Nina ehti sen peittää. "Tämä muuttaa kyllä asioita aika lailla. Nainen laivassa tietää onnettomuutta, mutta toisaalta sulle on kyllä muitakin käyttötapoja kuin pojalle ois ollu...", Will jättää lauseen roikkumaan ilmaan. Sir Williamin ote Ninan olkapäistä estää tyttöä laskeutumasta veden suojaan, mutta Ninan huomatessa miehen katseen kiertävän ympäri vartaloaan, hän ei enää haluakaan upota. Nina raivostuu riittävästi suoristautuakseen ylpeästi. "Hyvä herra, ette kai voi tarkoittaa että käyttäisitte hyväksenne toista englantilaista. Pelkkä ajatuskin alentaa teidät niiden espanjalaisten sikojen tasolle, joiden takia alunperin naamioiduin. Mikäli tarkoititte ompelu- ja ruoanlaittotaitojani, pyydän anteeksi epäilyksiäni". Nina etsii purkauksensa aikana katsekontaktia selvittääkseen asian. "Olinko ymmärtänyt väärin ja syyttänyt kapteeniparkaa perusteettomasti, vai olisiko hän naisenpuutteessaan valmis vaikka pakottamaan maanmiehensä... Tai vielä pahempaa, antamaan minut miehistönsä käyttöön..." kauhistuttava ajatus alkaa heikottaa, "voi ei, ei voi olla", Nina on yhtäkkiä lähellä pyörtyä silkasta kauhusta.
"Jos miehistöltä kysyttäis, että mihin työhöm sut pitäisi laittaa, niin varmaankin kaikki kannattaisi erästä hyvinkin naisellista tehtävää johon ei liity silmäneula eikä soppakauha", sir William toteaa uhkaavasti ja jättää ajatuksen leijumaan hetkeksi ilmaan. "Mutta sun onneksesi niiltä ei kysytä. Ellet sitten anna aihetta miehistön konsultoimiseen. Eli kaikkinainen valehtelu ja muu venkoilu loppuu nyt, tuliko selväksi?", kapteeni kovistelee Ninaa, vaikka sisimmässään ei olekaan varma pystyisikö koskaan toteuttamaan uhkaustaan.
"Kyllä, sir", Nina saa sanottua, "En enää valehtele ja teen kaiken minkä sanotte. Teidän ei tarvitse olla niin julma".
"No hyvä että me ymmärrämme toisiamme. Mä en mitenkään haluaisi satuttaa mitään noin kaunista, mutta tämän aluksen kapteenina minun pitää huolehtia sen turvallisuudesta. Ja siihen ei valehtelu ja muu venkoilu sovi", sir William selittää rahoittavasti ja irrottaa otteensa Ninan olkapäistä. William marssii hytin ovelle ja avaa sen ja huuta lähimpänä ollutta miestä tuomaan eräästä aikaisemmasta laivasta saaliiksi saadun arkun.
Ajatus hyttiin ryntäävästä miehestä saa Ninan sukeltamaan vauhdilla veden suojaan. Siitä huolimatta Nina on kuitenkin kiitollinen siitä, että pelättyä pahoinpitelyä ei ehkä olekaan tulossa. Pian mies saapuu arkkua raahaten ja asettaa sen keskelle hytin lattiaa. Miehen poistuttua sir William astelee hytin seinustalla olevalle kaapille, josta hän ottaa pyyhkeen ja avaimen. Will kävelee paljun viereen, levittää pyyhkeen auki ja kääntää katseensa pois. Tällä kertaa kapteeni sulkee myös silmänsä kuten herrasmiehen tuleekin. "Nouse pois sieltä", William tokaisee jo huomattavasti ystävällisemmällä äänellä.
Nina nousee pois paljusta ja kuivaa itsensä jo huomattavasti rauhoittuneena. Sitten hän kääriytyy pyyhkeeseen ja odottaa mitä tuleman pitää. Ninan kuivattua itsensä kapteeni kumartuu arkun luokse avain kädessään ja avaa arkun kannen. "Tää on yhdestä ranskalaisesta aluksesta. Täynnä naisten hepeniä suoraan Pariisista. lastiluettelossa puhuttiin sellasten tyyppien kuin Dior, Chanel ja Gucci tekeleistä, jos ne sulle mitään sanoo. Muita naisten vaatteita meillä ei ole. Koita etsiä sieltä jotain ompeluun ja keittiöön sopivaa vaatetta", sir William selittää ennen kuin kääntää selkänsä Ninalle.
Arkussa on todella kauniita vaatteita, osa jopa Ninan kokoa. Tytön ei tarvitse penkoa kovin kauaa kun hän löytää mielestään asiallisen turkoosin puvun jonka hihat eivät estä liikkeitä ja jonka helma ei viistä kantta. Kaula-aukko on tosin aika antava, mutta kaikkeahan ei voi saada. Ilmeisesti ranskalaiset eivät ole kuulleet siveästä pukeutumisesta, mitä muuta voi fransmanneilta odottaakaan. Arkussa on jopa alusvaatteita... ihania silkkisiä, joita Nina hamstraa heti useampia ja vetää yhdet jalkaansa ja asettelee puvun paikoilleen. Takana olevat napit jäävät tosin sulkematta. "Kapteeni hyvä, voisitteko auttaa näiden nappien kanssa?", Nina kysäisee ja peruuttaa samalla miehen luo. Peruuttaessaan Nina haroo hiuksiaan ojennukseen, "Kunhan ne kuivuvat, täytyy etsiä jostain kampa", Nina tuumii.
"No mutta tottakai kultaseni" kapteeni vastaa rakastettavasti ja sulkee asiantuntevasti napit. William katsoo hetken Ninaa ennen kuin hakee sängyn vieressä olevalta pöydältä harjan ja ojentaa sen Ninalle: "Sä tarviit näköjään tätä".
"Kiitoksia", Nina sanoo ottaessaan harjan vastaan, "kaikesta", tyttö jatkaa harjatessaan hiuksiaan, jotka ovat luonnonkiharuutensa takia menneet aivan sykkyrälle heti puhdistuttuaan suoristavasta liasta. Nina vilkaisee peilistä kuvaansa hiuksia harjatessaan. Hiukset ovat surkean lyhyet, mutta harjattuina kohtuullisen siistit. "Ja turkoosi puku on paitsi käytännöllisin arkun puvuista, myös juuri oikeaa väriä minulle... hiukset ja ihonväri saavat siitä eloa... vaikka sillä miltä näytän ei tietenkään ole väliä... parempi jos oisin löytänyt oikein ruman puvun, ties mitä miehistö nytkin tekee", Nina pohdiskelee peilatessaan.
Sir William katselee Ninaa tämän harjatessa hiuksiaan ja alkaa samalla pohtia käytännön asioita. "Mä järjestän sulle nukkumapaikan tänne, muita hyttejähän täällä ei ole. Jos joku miehistöstä käpälöi tai ehdottelee sopimattomia, tuut heti kertomaan mulle. Saat huolehtia mun vaatteista ja vaikka vähän siivotakkin täällä, ja sitten auttelet kapyysissa tarpeen mukaan. Sitten kun oot valmis, niin mä esittelen sut pojille".
Nina on nyykähtää kiitollisuudesta kapteenin puheet kuullessaan. Hän oli juuri miettinyt miten voisi nukkua miehistön keskellä ilman vaaraa irstaista katseista ja mahdollisesti kosketuksistakin. Nyt se asia on kunnossa. Rommihuurujen viipyillessä vielä Ninan päässä, hän on ehkä tavallista impulsiivisempi ja niinpä tyttö kapsahtaa sir Williamin kaulaan kuten olisi tehnyt isälleen saatuaan häneltä hienon lahjan: "Kiitos, olette todella herrasmies ja hieno ihminen". Kuin vahingossa Nina suikauttaa suukon kapteenin poskelle.
Sir William yllättyy suukosta, mutta on vain mielissään Ninan reaktiosta. Kapteeni tarjoaa tytölle kätensä kuten herrasmiehen kuuluukin, ja johdattaa tämän ulos hytistä kannelle ruorikorokkeelle. Matkalle korokkeelle Will kysyy vielä yhden kysymyksen: "Kuinka vanha sä oikeasti olet?".
"18", Nina vastaa, "sen takia isä laittoikin mut matkalle Lontooseen. Tädin pitäisi järkätä mulle aviomies sieltä. Isä ei halua että jään vanhaksi piiaksi, varsinkin kun oon ainut lapsi. Vaikka kyllä mulle kelpais joku kotopuolestakin. Isä se vaan on niin tarkka säädystään".
"No, Lontoo saa nyt kyllä vielä hetken odottaa", sir William toteaa heidän saapuessaan korokkeelle. William käskee perämiehen koota miehistö yhteen. Kun miehet ovat koolla, kapteeni aloittaa selitykset voimakkaalla äänellä: "Tämä nuori neiti tässä on Lady Nina Sweetiepie" William jyrisee osoittaen Ninaa, "kuten näette, hän on tämän laivan ylivoimaisesti arvokkain saalis. Ja juuri siksi, että hän on niin arvokas, tulee minun, Sir William Hookin, huolehtia siitä, että hänen arvonsa myös säilyy. Siispä se mies joka tähän nuoreen neitoon koskee, tai ehdottelee hänelle asioita jotka ovat nuorten neitojen korville sopimattomia, löytää itsensä tutkimasta Buccaneerin köliä ulkopuolelta. Ja jos joku menee sopimattomuuksissaan vieläkin pidemmälle, tekee hän puolestaan tuttavuutta märssytangon ja hirttoköyden kanssa".
Puhe tuntui takaavan Ninalle turvallisen liikkumisen laivalla, mistä tämä oli kiitollinen. "Sopiiko, että hoidan nyt ne vaatteenne ja opettajaltani lainassa olleet, vai onko teillä muita työtehtäviä minulle?", Nina kysyy kapteenilta heidän laskeutuessaan korokkeelta. "Se sopii oikein hyvin. Minulla itsellänikin on erinäisiä tehtäviä hoidettavana. Iltaan mennessä olen järjestänyt teille makuupaikan, ja hoidan teille myöskin illallisen hyttiin", kapteeni vastaa pikaisen käsisuudelman saattelemana ja poistuu toiseen suuntaan.
Nina palaa hyttiin. Hänestä tuntuu oudolta kulkea niin tukevasta ovesta koputtamatta, vaikka tietääkin että kapteeni ei ole sisällä. Nina kerää vaatteet koriin ja lähtee kohti kapyysia. Hän arvelee Seanin auttavan neuvomalla mistä löytyy pyykkipalju ja muuta tarpeellista. Näin elämä on asettumassa uomiinsa.
Lyhyehkö pikainen jatko, kun sitä oikein vittuuntuneena toivottiin =) Vakuutan ja vannon että uomiin asettuvaan elämään kuuluu sitten se seksikin. Toivon mukaan jo ensi kerralla on mukana sitä ihteään. Jos nyt kukaan enää näihin mun lupauksiin luottaa...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jee, olet saanut väsättyä jatkoa tähän sarjaan. Toivottavasti et pidä pilkunväärinkäyttönä jos sanon, että noiden muotitalojen olemassaolo 1600-luvulla on vähän niin ja näin... sinänsä ihan hauska idea. Ja muutenkin .. maltan tuskin odottaa että pääset asiaan. Pian, joohan...
Ehkä sitten jotain joskus tapahtuu tai eihä sitä tiedä vaikka ei tapahtuisi tai sitten kuitenkin, mutta hyvä että
odotellaan!!
.. vaikka vaan tollasenaan, mieluusti sitä itseäänkin mukaan kyllä!!
Eli hyvä on!