Nyt tuntuu

sentään ...

Hyvä ! Kyllä se siitä iloksi muuttuu, mullakin muuttui, hitaasti, mutta varmasti;)

hjuumoria nää.

näköjään löytänyt omasi.

käytöstä on, kun ihminen heittelee koukkuja veteen ja katsoo mikä tärppää.

pakko mennä elämässä eteenpäin, ettei sitten vanhana kaduta, että jäi elämä elämättä..ikinä tiedä, kuka siellä nurkan takana odottaa.

Ikävä-palstalta taka-alalle, voidaan todeta: hei se yks lähti täältä. Se selätti ikävänsä.

mä en vaan ymmärrä näitä "kummallakin on tunteet, kumpikin tietää sen mut hei ei puhuta mitään!"-tyyppejä. mä voin kertoa , et se puhuminen kannattaa AINA - vaikka pakit tulee niin saapahan mielenrauhan ja helpompi jatkaa eteen päin :)

mulla kävi nimittäin yhen miehen kanssa niin, et välteltiin toisiamme ja kumpikin oli koko ajan ihastuneita toisiinsa. kummatkin kuvitteli omiaan ja mielikuvitus lensi. mulla oli koko ajan sellanen tunne, et miestä ei kiinnosta. lopulta rohkenin, nostin kissan pöydälle ja puhuttiin ja huomattiin et kumpikin on ollut hölmöjä :) yhdessä ollaan nykyään

eli puhukaa, ette häviä siinä mitään!

Kiva että sun ikävä jää taka-alalle mutta mun ei siltikään

Aloittajako sai sitten irl pakit?

minäkin olen jo alkanut katselemaan muuta.
Tai toimimaan jo.
Ei voi ikuisuuksia odotella.
Varsinkaan, jos toinen ei ole ollut edes rehellinen.

Mitä sä toivot et toinen tekis?

Vinkki sit vielä -Kenen toivot tekevän jotain...

jos tunne on vahva ja molemminpuolinen, niin ei mikään, koskaan estä yhteenpäätymistä. Turhaa jeesustella mistään uskaltamisesta, ei ole este vain hidaste.

Ikäväähän sellainen ikävä onkin.

Varmasti löydän onneni, se ei löydy varatuista, ei seksisuhteesta, ei salasuhteesta, ei mistään missä pelataa epärehellistä peliä. Olen yhden miehen nainen, haluan sellaisen miehen, jolla on puhdas sielu ja mieli, kuten minullakin.

Enkä minä.

Minä en haaveile enää mistään muusta, kuin uusista huonekaluista olohuoneeseen ja koiralle olen myös katsellut kaveria.