Onko väärin nauttia tunteesta?

Mulla on elämäntilanne sellainen, että ei olisi ehkä järkevää ihastua. Mutta en voi itselleni mitään - niin kävi jo. Eikä nyt ole pettämisestä kysymys, kuten ei valehtelusta myöskään. Enkä mä mistään loppuelämäni rakkaustarinasta haaveile. Haluaisin nauttia tästä tunteesta, että ajatus/vilauskin toisesta saa hyvälle mielelle. Onko se väärin?
15220
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 15

Vanhimmat

Ei kai se nyt väärin ole. Vähän vaan ihmetyttää että mikäs se sellainen elämäntilanne on ettei ihastumiselle ole tilaa..

Äänestä
  • Se on sellainen tilanne, jossa niin tunne kuin reaalielämäkin tuntuu tällä hetkellä täydeltä kaaokselta. Kaikenlaisia vaikeiata ratkaisuja takana ja edessä. Jos ajattelen puolueettomasti, niin en voi ainakaan kenellekään suositella ihastumista itseeni. Näin tuskin edes käynyt, mut joo... Mä vaan vähän purkaudun, kun se kerran helpottaa. Älä välitä.

    Äänestä

Tuo on todella väärin. Miksi luulet, että sinulla olisi oikeus ihastua johonkin :((

Äänestä

Onko mulla on sitten huono omatunto? Olla fiiliksissä jostain, vaikka ajatukset pitäisi olla jossain ihan muualla? En mä mitään väärääkään ole tehnyt. Ihan sekaisin ajatukset ja kaikki. Hirvee tarve purkaa tää jotenkin.

Äänestä

Sä voit aina purkautua mulle -sun pitäis se tietää...

Äänestä

Olet sitoutunut toiseeen ja toisesta haaveilet? En tiedä onko se oikein vai väärin, mutta noinhan kävi minullekin.

Äänestä
  • En ole enää virallisesti parisuhteessa, mutta ero on tuore ja suhde pitkä. Kaiken järjen mukaan mun pitäisi istua masentuneena itkemässä, mutta haaveilenkin jostain mistä ei kai yhtään kannattaisi. Tekis vaan mieli heittäytyä siihen tunteeseen ja katsoa mitä tapahtuu, mutta toisaalta sekin jännittää liikaa. Vaikeaa myöskin kun on niin vähän kokemusta tällaisista jutuista... Oma pää voi helposti tehdä tepposet :/

    Äänestä

  • ----- kirjoitti:

    En ole enää virallisesti parisuhteessa, mutta ero on tuore ja suhde pitkä. Kaiken järjen mukaan mun pitäisi istua masentuneena itkemässä, mutta haaveilenkin jostain mistä ei kai yhtään kannattaisi. Tekis vaan mieli heittäytyä siihen tunteeseen ja katsoa mitä tapahtuu, mutta toisaalta sekin jännittää liikaa. Vaikeaa myöskin kun on niin vähän kokemusta tällaisista jutuista... Oma pää voi helposti tehdä tepposet :/

    Mistä haaveilet? Haaveilussa ei ole mitään pahaa...

    Äänestä

  • .... kirjoitti:

    Mistä haaveilet? Haaveilussa ei ole mitään pahaa...

    Ei mulla mitään erityisiä haaveita ole. Koko asia on tapahtunut niin nopeassa tahdissa, että en ole kerennyt kun ihmettelemään. Tällä hetkellä pyörii vaan päässä mitä tyhmää tuli taas viimeksi tehtyä/sanottua... On tää kummallista. Kummallisen kivaa :) Pakko tästä on yrittää vaan nauttia :))

    Äänestä

  • .... kirjoitti:

    Mistä haaveilet? Haaveilussa ei ole mitään pahaa...

    Tai kun tarkemmin ajattelee, niin kyllä mulla yksi haave on. Se liittyy halailuun, eli aika mitättömistä ja viattomista kysymys :)) Hiirellä on hiiren haaveet jne... Oikeasti pitäisi lopettaa tää tännekin haaveilu. Tää nostattaa paineita oman pään sisällä, mikä johtaa vaan pahempaan sekoamiseen. Mut minkäs teet, kun oot niin täpinässä? Mistä sitä sais jonkun ajatusten pakkopaidan, että pysyisi jatkossa edes jotenkin kuosissa?

    Äänestä

Nauti, niin minäkin teen.

Äänestä

Veikkaan et täällä on monta sellaista, kuka kaipaa, ei oo kovin järkevää, haluaa nauttia hyvistä tunteista, miettii onko väärin, potee ehkä tunnontuskia. Tämä on elämää -eikä mitään helppoa aina. Kaikki hyvä pitää ottaa vastaan ja kaikesta hyvästä nauttia. Jaksaa sitten niitä huonojakin hetkiä

Äänestä

Ei kai tunteet voi olla vääriä, tunteet vaan on. Eri asia sitten mitä tekijöitä siellä tunteiden taustalla on.

Äänestä

Etpä vissiin oo valehdellu. :) ...... Niin, siis luuletko, että jotain kiinnostaa olla sun lohtupala? :D

Äänestä
  • En oo valehdellut. Enkä oikein tiiä tosta lohtupalasta... On aika namu sellaiseksi palaksi :) Ja tää mun ihastuksen kohde tuskin edes vielä tietää erostani. En ole siitä paljon toitotellut ympärilleni. Mutta olen useasti aiemmin hänelle maininnut seurustelevani (silloin kun siis vielä elin parisuhteessa). Jooh, että tällainen tilanne. Älkää nyt jaksako tuomita kun oon ihan titityy muutenkin... :/

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


----- kirjoitti:

Mulla on elämäntilanne sellainen, että ei olisi ehkä järkevää ihastua. Mutta en voi itselleni mitään - niin kävi jo. Eikä nyt ole pettämisestä kysymys, kuten ei valehtelusta myöskään. Enkä mä mistään loppuelämäni rakkaustarinasta haaveile. Haluaisin nauttia tästä tunteesta, että ajatus/vilauskin toisesta saa hyvälle mielelle. Onko se väärin?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu