Vuoroviikkohuoltajuutta aloittelemassa, alakouluikäisten lasten kanssa.
Hieman hirvittää että miten lähtee toimimaan, lapset sitä mieltä että paras vaihtoehto olisi ja me vanhemmat ajattelimme tarkkailla hetken aikaa tilannetta ennen kuin muodostamme mielipidettä asiasta.
Exän kanssa hyvät välit, keskustelu-yms. yhteydet toimivat ja molemmilta kouluun lyhyt matka, kuten kotienkin välillä.
Eli mielelläni kuulisin kokemuksia, miten kouluikäisten lasten kanssa on saatu asia pyörimään, onko ollut ongelmia käytännön järjestelyissä tai vastaavaa.
Ja en halua kuulla mielipiteitä "lasten parhaasta", vaan ainoastaan kokemuksia kyseisestä tilanteesta.
Lapset ovat itse sitä mieltä, että näin olisi parasta, viikonloppuvierailut eivät ole sama asia kuin arki.
Mieli voi muuttua,mutta parhaalta vaihtoehdolta tämä kuullostaa.
Hieman hirvittää että miten lähtee toimimaan, lapset sitä mieltä että paras vaihtoehto olisi ja me vanhemmat ajattelimme tarkkailla hetken aikaa tilannetta ennen kuin muodostamme mielipidettä asiasta.
Exän kanssa hyvät välit, keskustelu-yms. yhteydet toimivat ja molemmilta kouluun lyhyt matka, kuten kotienkin välillä.
Eli mielelläni kuulisin kokemuksia, miten kouluikäisten lasten kanssa on saatu asia pyörimään, onko ollut ongelmia käytännön järjestelyissä tai vastaavaa.
Ja en halua kuulla mielipiteitä "lasten parhaasta", vaan ainoastaan kokemuksia kyseisestä tilanteesta.
Lapset ovat itse sitä mieltä, että näin olisi parasta, viikonloppuvierailut eivät ole sama asia kuin arki.
Mieli voi muuttua,mutta parhaalta vaihtoehdolta tämä kuullostaa.
Vastaukset 74
Vanhimmat
Hyvin toimii! Ja miksei toimisi kun vanhemmilla hyvät välit, asioista keskustellaan ja joustoa löytyy puolin ja toisin. Itse mietin sitä, mitä sitten jos tulee uusia ihmissuhteita. Vieläköhän sittenkin toimii. Olemme kyllä puhuneet, että kukaan uusi ihminen ei sotke tätä systeemiä eli vaikka uusia ihmissuhteita tulisikin, niin lapsen asiat hoitaa vanhemmat. Mutta sen toimivuus jää nähtäväksi. Nyt menee hyvin.
Mukava kuulla että hyvin toimii.Paljon asiasta on peloteltu,lapset ovat ilman kotia ja muuta vastaavaa...Toisaalta myös paljon positiivista olen kuullut,kunhan vaan aikuiset osaavaat käyttäytyä niinkuin aikuisten pitääkin.
Meillä ainakin muksut ovat kyllästyneet viikonloppuisyyteen (niinkuin minäkin) ja haluaisivat yhtälailla viettää aikaa molempien vanhempien kanssa.Vaikka kohtalaisen nuoria vielä ovatkin,niin mielestämme myös heidän mielipiteensä pitää ottaa huomioon.
Onnekseni ex-vaimo on erittäin fiksu ja mukava nainen,joten luulisin että kaikki sujuu jatkossakin loistavasti.Lasten ehdoillahan näissä asioissa pitää aika pitkälle mennään,eivät he ole syypäitä vanhempien erimielisyyksiin.
Meillä lapsilla on kaksi kotia, joissa siis ovat vuoroviikoin mutta myös "äitiviikolla" voivat käydä isän luona ja toisinpäin. Se millä "pelotellaan" on se, että lapset kokee olonsa kodittomiksi ja kehtotetaan kokeilemaan miltä vanhemmista tuntuisi muuttaa viikon välein. No meillä ei "muuteta" laukkujen kans vaan molemmis kodeis on kaikki tarvittava. Ei puhuta isän tai äidin luokse menemisestä vaan toiseen kotiin menemisestä. Näin lapsi kokee, että molemmat ovat HÄNEN kotejaan myös, eikä isän tai äidin koti.
Voisi toisaalta kysyä miltä lapsilta tuntuisi "menettää" toinen vanhempi jos näkisi tätä vaan esim joka toinen vko. Siinä ei useinkaan voi lapsi-vanhempisuhde kehittyä kovinkaan vahvaksi, eikä sitä arkea eletä vaan tapaamiset on tietyllä tavalla erikoistilanteita.
Mutta mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle. Ja vanhemmat tuntee lapsensa parhaiten.
Huonosti toimii jos vain lapset laitetaan muuttamaan ja aikuiset saa olla samassa paikassa. Miksi laitat lapset maksamaan erostanne? Siitä on puhuttu, että moinen muuttamisrumba aiheuttaa keksittymiskykyä koulussa, ylivilkkautta, mielenmuutoksia ja pelkoa mihin kuulua.
En suosittele, naapurin lapsi on kärsinyt moistesta vuosikaudet, eikä vanemmat ymmärrä sitä, vaan antavt jatkua vaikka lapsi on aivan hajalla.
Höpö höpö..kaikkien tutkimusten mukaan lapsi voi kaikista parhaiten siten että näkee tasapuolisesti molempia vanhempiaan. Ja ihan omakohtaisesta kokemuksesta voin sanoa, että hyvin toimii, vaikkakin ex-mieheni kanssa välit on hyvin kylmät. Mutta lapset rakastaa isäänsä paljon, joten menevät sinne hyvin miellellään.
Sinä "ei toimi":
Millainen sinun oma henkilökohtainen kokemuksesi on lasten vuoroviikkoasumisesta? Kauanko se on ollut teillä toiminnassa? Naapurin asioistahan sinulla ei voi olla kokonaista kuvaa etkä voi tietää heidän asioistaan, etkä varsinkaan esittää niitä omina kokemuksina.
Se, mitä puhutaan, ei aina vastaa todellisuutta. Ja tapauksia on monenlaisia. Eivätkä tutkimuksetkaan aina päde yleismaailmallisesti.
Mistä tiedät, että se naapurin lapsi on aivan hajalla? Konkreettisia esimerkkejä?
Onko hän itse sanonut sinulle olevansa hajalla?
Kaikissa tapaamis- ja asumismuodoissa on hyvät ja huonot puolensa. Ja kyllä tässä vuoroviikkoasumisessa ehdoton plussa on se, että lapsella säilyy läheinen suhde molempiin vanhempiin, ja hän saa elää normaalia arkea molempien kanssa. Ja vanhemmuussuhteen säilyminen on pitkälläkin tähtäimellä se kaikkein tärkein asia.
Eräs psykologi sanoi jossain haastattelussa, että pahin mahdollinen mitä voi pienelle laspelle tehdä, on istuttaa häneen tapa asua kahdessa kodissa, ja vaihtaa viikottain. Lapsi joka ei puhu ei voi kertoa miltä se tuntuu ja haluaako, vanhemmat vaan päättää että lapsi haluaa ja sopeutuu. 1-2 vuotias on liian pieni ymmärtämään siksi aikuiset päättävät hänen puolestaan että lapsi haluaa ja on onnellinen.... niipä.
Kertoi myös että paras olisi että vanhemmat vaihtaisivat kotia viikottain. Kaksi asuntoa johon aikuiset muuttavat ja lapsi saa olla omassa kotona.
Täysin samaa mieltä.
ViDDU että sä oot VAJUKKI!!!!
Kerro ihmeessä miten tollanen niinkuin käytännössä onnistuis et lapsi yhdessä himassa ja vanhemmat hyppäis kahden yhteisen asunnon välillä?
(sulla viiraa yhtä paljon kuin tolla "psykologilla"!!!!!)
Laitas ny linkki ton "erään psykologin" höpinöihin, jooks?
Nimenomaan!! Silloin ei tarvita kahta perheasuntoa, vaan yksi perheasunto ja sitten yksiö aina "etävuorossa" olevaa vanhempaa varten.
Siis oikeesti...että exän kanssa asua samaa kämppää/kämppiä vuosikausia. Muutaman kuukauden jaksoi, kun oli "harkinta-aika", tuolla tavoin, että vanhemmat vaihdettiin kotia. Älytön ajatus. Meillä lapsilla ollut kaksi oikeaa kotia ja lapset asuneet hyvin joustavasti ilman mitään määräviikko tms. suunnitelmia isällä ja äidillä, Olen jotenkin ajatellut niin, että laapsilla on koti, jossa on kaksi keittiötä, saunaa jne. Eivät vaan ole samassa rakennuksessa ja pihapiirissi.
No onneksi ei ole ihan 1-2vuotiaista kyse.Kouluikäisiä jo eli osaavat kyllä ilmoittaa oman mielipiteensä, välillä turhankin kuuluvasti :)
Tuo "ei toimi"-kommentti oli taas omaa luokkaansa,mutta näitä hieman odotinkin.
Hauska kuulla positiivisia kommentteja, en itsekään pahemmin välitä psygologien tai naapurien mielipiteestä.
Muistakaa huomioida mahdolliset uudet puolisot. Kun sääntöjä ja tapoja voi olla kahdessa kodissa todella erilaisia. Uusilta puolisoilta ei voi odottaa,että toimivat vain vanhan ydinperheen sääntöjen mukaisesti vaan jokainen uusi perhe laatii omansa. Toki unelma tilanne olisi,että kaikki kahden kodin väki sopisivat yhteisistä säännöistä yhdessä.
Itse elänyt 4 vuotta perheessä jossa lapset sekaisin...heidän toisessa kodissaan ei sääntöjä ja meidän luonamme taas on.... Ikäväkseni olen huomannut asian,että toisessa kodissa ei lasten vanhempi halua muita aikuisia vaikuttamaan ja se on karhun palvelus ollut lapsille.
Pelkästään isän ja äidin hyvät välit ei riitä...on isäpuolet ja äitipuolet....
Ja taas näitä äiti on huono ja paha ihminen... ei voi olla tota!!
" perheessä jossa lapset sekaisin...heidän toisessa kodissaan ei sääntöjä ja meidän luonamme taas on...."
On se vaan niin kumma, että uusikot aiva vaan jaksaa haukkua lapsen omaa kotia. Mikä mättää, mikä on niin epätoivoista, että pitää arvostella aina sitä lasten omaa kotia ja äidin toimintaa???
Tuokin lause oli niin halveeravaa että ihan säälitää uusioiden puolesta niin kapea kantsanto.
Tähän uusien puolisoiden kuvioihin tulemiseen viittasinkin ensimmäisessä viestissäni. Se voi tuoda haasteita tullessaan. Mielestäni uusilta puolisoilta voidaan odottaa, että esim hyväksyvät ja ymmärtävät sen, että lasten vanhemmat huolehtivat lapsistaan, sopivat asioista kuten HE parhaaksi näkevät. Toki jokainen perhe laatii omia suunnitelmia ja sääntöjä mutta vanhemmat ovat velvollisia hoitamaan lapsensa. Ja mieluiten tietysti yhdessä sopien ja hyvässä hengessä. Ikävä kyllä näkee niitäkin, jotka rakastuessaan "unohtavat" lastensa parhaan. Parhaimmillaan uudet puolisot vaikuttavat lasten elämään positiivisesti.
Niinhän se on,että ei lapsella koskaan liikaa ole turvallisia aikuisia elämässään.
Ja olen aivan samaa mieltä "eronnutäiti" kanssa siitä,että on vanhempien tehtävä sopia lastensa asioista ilman että uudet puolisot siihen sotkeutuvat.
Jos uusia tuttavuuksia tulee,niin ainakin minun kohdallani joutuu sopeutumaan minun ja lasten elämään,eikä toisinpäin.Monesti vaan aikuiset unohtavat tärkeimmän...
Tuttavapiiristäkin löytyy esimerkki,jossa lapsilla (nyt jo täysikäisiä ja muuttaneet pois kotoa) on ollut kaksi kotia ja periaatteessa 4 vanhempaa.Heidän mielestään, siis lasten, vuoroviikot oli paras tyyli vaikka muitakin alkuun kokeiltiin.
Pääasia on varmaan, että vanhemmilta löytyy halua ja taitoa joustaa tarvittaessa.
Nyt alkaa olla luottavainen olo asiaan,kiitos positiivisistä viesteistä!
Kyllä voi olla liikaa! Niin sanotaan että " mitä useampi kokki sen huonopi soppa". Pitää paikkansa myös tässä.
Jokaisella aikuisella on erilaiset käsitykset asioista. Ajatelkaa vaikka 3- 4 v lasta joka joutuu matkustamaan kahden kodin väliä joka viikko, molemmissa eri aikuiset eri säännöt, eri tavat, sitten kotona erilaiset, mummolassa merilaiset, kavaereilla erilaise... miten luulette alle kouluikäisen selviytyvän siitä? Eihän ne aikuisetkaan selviydy vaikka asuvat vain kotona??????
Kyllä lapsille on laitettu liian kovat vaatimukset jo kapaloiästä asti.
Jos tuommoista meininkiä pitää pakosti olla lapsen elämässä, soisi sentään että sopisitte että joka paikassa toimitaan samalla tavalla kun lapsi on talossa!!
Sitten ihmetellään kun lapsi on sekaisin kuin seinäkello, ja syyhän on tietysti lapsen.
Vaikutat fiksulta ihmiseltä, joka ajattelee lastensa parasta. Luota itseesi vanhempana; sinä tunnet lapsesi ja teet varmasti oikeat päätökset ja ratkaisut. Mielipiteitä riittää ja ulkopuolisen on niin helppo olla asioista jotain mieltä, vaikkeivat todellisesta tilanteesta mitään tietäisikään. Toki jokaisella on oikeus mielipiteisiinsä, ja niitähän täällä vaihdetaankin =). Ja ainahan tilanteita joutuu välillä miettimään ja sopimaan ehkä uusiksin mikäli homma ei toimi. Hyvää syksyä!
Samaa mieltä. Ei lapsen tarvi omaksua satojen ihmisten juttuja.
Te ette nyt taida ymmärtää, että jokainen meistä on lapsuudessaan joutunut sopeutumaan ja tottumaan uusiin ja erilaisiin asioihin. Mummolassa on varmasti vähän erilaiset säännöt kuin kotona, samoin päiväkodissa, koulussa jne. Eiköhän se muutoksiin sopeutuminenkin ole yksi asia, joka kuuluu jokaisen ihmisen henkiseen kehitykseen. Me vain joudumme omaksumaan satojen ihmisten juttuja niin lapsina kuin aikuisina ja suurin osa meistä kykenee siihen ilman sekoamista. Eiköhän se ihmisen sekoaminen ole kiinni ihan muista asioista.
heipä hei syyhän ei tietystikkään ole lasten vaan äidin joka raahaa lapsia paikasta toiseen omalla hoitoviikollaan . lapset eivät saa olla kotona edes hetken vertaa jos ei heitetä linjurilla tädin luo niin sitten isoäidin luo maalle tai vain yhden päivän tutun luo kerrostaloon jotta äiti pääsee telttailemaan ja myös bilettämään on joka ilta hinku ja tämä on tosi tarina lapset on 5vuotias poika ja vajaa 2 vuotias tyttö. nyt ovat lastensuojelun alaisina äidin törttöilyjen vuoksi . helpotus tuli mutta liian myöhään pojalla vaikeuksia johon nyt saa apua ennen koulua . kyllä kesti kauan tämä rumpa näiden lasten riepottelussa ja joka toinen viikon loppu kun lapset olivat äidillään niin oli vahinkoja lapsissa huulet halki ja hampaat irti ja aina oli eri versioita tapahtuneesta miten oli muka kaatunut ja toinen versio hetken päästä että tyttö löi päänsä pöytään ja hanpaat irtosi . en kerro nyt enempää ettei tule ilmi asioita vielä . eli asiaa ei äiti ole aina se parempi hoitaja kuin luullaan ÄIDITKIN VOIVAT OLLA TOSI PETOJA OMILLE LAPSILLEEN .
On aivan eri asia koulussa ym harrastuksissa kuin katkerat isän naikkoset, heillä on pääsy kielletty meidän elämään, ja onneksi mies pitää heidät poissa meidän elämästä, on aina pitänyt. Semmoiset perheenrikkojaet ei kuulu meidän elämään.
"Ja olen aivan samaa mieltä "eronnutäiti" kanssa siitä,että on vanhempien tehtävä sopia lastensa asioista ilman että uudet puolisot siihen sotkeutuvat.
Jos uusia tuttavuuksia tulee,niin ainakin minun kohdallani joutuu sopeutumaan minun ja lasten elämään,eikä toisinpäin."
Tämän takia pysyn kaukana uusperhekuvioista. TIEDOKSI teille kaikille uusperheilijöille tuolla nettideitissä, jotka käytte koko ajan vinkumassa "mutt kun mun lapset on niin ihania", vaikka olen selvästi merkinnyt, että vain lapseton kelpaa. Tykkään omasta elämästäni, en halua vaihtaa sitä teidän sanelemaan elämään. Parhaimmillaan vielä vaaditaan, että pitää hoitaa toisen lapsia kaiken vapaa-aikansa, MUTTA ei saa mitenkään vaikuttaa mihinkään asiaa koko taloudessa. Treffailkaa muita uusperheellisiä ja hakatkaa niiden kanssa päätä seinään, kun kumpikin vaatii toista sopeutumaan yksinänsä. Sitten lopuksi teillä on perheessä sinun, minun ja meidän lasten säännöt, se se mahtaa olla helppoa.
Tietenkin ideaalitilanne olisi se, että koko perhe asuisi saman katon alla ja jne. Lapsen edunmukaista on ehdottomasti se, että näkee molempia vanhempia säännöllisesti, katsokaa vaikka Ruotsissa tehtyä tutkimusta, jossa asiaan perehdyttiin hyvin syvälle. Lapsi on hyvin sopeutuvainen, ja lapselle tärkeintä on se, että saa olla molempien vanhempien luona. Tätä yh-äitien hössötystä..lapsi kärsii ja jne..antakaa lapsi sitten kokonaan isälle..
Juuri näin... Miksi yh-äidit sotii sitä vastaan, että isä ei kelpaa kasvattajaksi eron jälkeen omille lapsilleen? Onhan se kelvannut heille (äideille) myös aviossa ollessa? En ymmärrä... Katkeruutta sanon mä... Jaa ketä kohtaan? En tiedä, kukaan ei ymmärrä... Ei ole ainakaan lapsen edun mukaista. Katkerat ex- vaimot katsokoon peiliin. Ja koittakaa ymmärtää se, että käytöksellänne teette vain hallaa omille lapsillenne. Kyllä nekin kasvaa aikuisiksi jä ymmärtävät kuka vedättää ja ketä.
Kuinkahan moni äiti ja lapsi on mielissään siitä, että joutuu pakosti menemään isän luokse katsomaan niitä katkeria uusia naisystäviä? Pikemminkin siitä on kyse.
Kukaan ei kysy lapselta mitä hän haluaa, vaan kaikki aikuiset tekee niinkuin itse haluaa.
Lapsen edusta tässä ei ole kyse, että lapsi matkustaa joka viikonloppu eikä vakituista paikkaa ja lepopaikkaa ole missään. On vain alativaihtuva asunto, vieraita ihmisiä ja rahuahttomuutta. Koti on lapsen paras paikka. Miksi toisten isät ei tule lapsen kotiin lasta katsoo?
Siksi eivät tule äidin luo lasta katsomaan, ettei tarvitse kuunnella yh ruikutusta ja katsella norsunvitulla olevaa läskistä entisen akan naamaa! Tai kuunnella uusio ukon vit tuilua ja katsoa sen pentuja omien kimpussa.
Miksi pitäisi tulla entiseen kotiin katsomaan kaikkea sitä minkä on joutunut taakseen jättämään, kun äiti löysi uuden munan itselleen ja laitoi oikean isän ulkoruokintaaan?
Miksi juuri isän pitää hyppiä äidin pillin mukaan? Joutas tuo äitikin hyppimään joskus isän pillin mukaan.
Kaupunkien pitäsi varmaan järjestää ns. viikonloppukoteja, jossa etävanhempi saa tavata lapsiaan ilman, että siinä on kukaan ex tai nyx välissä sotkemassa. (tarkoittaa niin isiä kuin äitejä)
Ei ole kelpaamisesta kiinni, vaan miehet ie halua. Sitten ne haluu kun lapsi on 15 v kun ei tarvi hoitaa eikä hakea eikä viedä, vaan lapsi on omatoiminen, sitten lasten seura kelpaa.
Meillä vastaus oli aina kun soitin otatko lapset.....
.. mulla on töitä... lupasin mennä sinne ja tänne.. ein ehi... ensiviikolla voin tunniks ottaa...
nyt kun lapset on 18 ja yli, seura kelpaa... kumma kyllä, kun ei enää tarvi isää samoin kuin pienenä.
Jopa on katkeraa tekstiä.
(Miksi teit lapsia läskinaamaisen akan kanssa?)
Arvasin, että jossain vaiheessa mielestäni asiallinen aloitus muuttuu katkerien ihmisten perseilyksi ja eronneiden temmellyskentäksi kun pitää päästä exää haukkumaan...Mutta onneksi ehti ihan fiksujakin vastauksia tulla.
Jopa Suomi24:ltä voi löytyä normaaleja, ajattelevia ihmisiä.
meinasin kirjoittaa samaa...
Meillä lapset ovat joka toinen pidennetty vkonloppu isällään ja tämä on nyt toiminut hyvin. Meillä lapset ovat niin kiinni minussa että viikko erossa oli heille liian pitkä aika joten päädyimme tähän ratkaisuun. Tosin lapset ovat vielä alle kouluikäisiä..
Meillä lapset kyllä reagoivat aina kun ovat isällään, kinaavat minulle paljon kun ovat tulleet.. välillä tulee miettineeksi että pitäisikö aika olla vieläkin lyhyempi mutta en tiedä miten isä ja lapset saisivat luotua ja pidettyä suhdettaan yllä jos näkisivät vähemmän.. Meillä asutaan kylläkin eri paikkakunnilla ja satunniaset tapaamisetkaan viikolla eivät onnistu pitkän välimatkan takia..
Niinpä, jatkuvasta muuttamiseta ei hyvää kyllä lapsille seuraa. Teilläkin jo oireet näkyvät.
Mutta aikuiset pakottaa vaikka näkee että lapset kärsii.
HALOO PAHVI SINUN JUTUSTASI PASITOI LÄPI ETTÄ SINÄ PÄÄTÄT KUINKA LAPSET OVAT ISÄLLÄÄN NIINKÖ SE ON YHTEISHUOLTAJUUDESSA PAHVI PÄÄ
varmaan tuo vuoroviikkohomma toimii ja on hyvä jos vanhemmilla on hyvät välit ja lapset ei reagoi negatiivisesti.
Sitten on sellaisia tapauksia joissa ei toimi edes ajatustasolla kun vanhemmat eivät pysty kommunikoimaan edes paperilla, kiusantekoa käydään jatkuvalla syötöllä ja jopa lasten kautta.
Tämmöisissä tilanteissa lapsi olisi jo heittelejätetty, henkisesti liian raskasta.
Niin se on että jos jokin yhdellä toimii niin toiselle se voi olla pahin painajainen.
Meillä toimi hyvin. Vanhempani erosivat kun olin 15 ja veljeni oli 13. Heillä oli noin 3-4km eroa asuntojen välillä eli meillä oli lyhyt matka kulkea. Me lapset saatiin päättää, miten haluamme olla vanhemmilla. Molemmissa paikoissa oli huoneet meille. Minä asuin äidilläni ja veli oli vuoroviikoin isällä ja äidillä. Kävin isällä syömässä ja elokuvissa hänen kanssa, mutta murrosikäisenä tappelin hänen kanssaan paljon. Kaikkein toimivin ratkaisu on mielestäni, että lapset itse saavat päättää ja se, että vanhemmat eivät ala valittamaan, jos lapsi viettää esim. isäviikolla iltapäivän tai illan äidin luona. Nyt olen tosi hyvissä väleissä molempien vanhempieni kanssa, olen 18.
Niin ja meillä isä oli uudessa parisuhteessa melkein heti ja äiti vasta nyt. Ei ollut suurempia ongelmia. Isäni ei maksanut elatusmaksuja kummastakaan meistä vaan molemmat vanhemmat laittoivat saman summan rahaa yhteiselle lasten tilille, mistä äiti otti rahaa ja kirjoitti sinne, minkä vuoksi on ottanut (maksoi yleensä meidän koulukirjat lukiossa muita vaatejuttuja) ja isä maksoi veljelleni kai hieman enemmän jotain, koska asuin äidillä ja äiti maksoi ruokakustannukseni enemmän kuin isä.. Vanhemmat ovat molemmat hyvätuloisia.
Tämä ei toimi kuin aikuisten mielestä, jotta heillä on elämä järjestyksessä, viis lapsista.
Lasta voi heitellä paikasta toiseen, kunhan itse saa olla paikallaan.
Lapsi sopeutuu, kun aikuiset niin päättää, eikä kuuntele lasta.
Jos ei sopeudu, lapsi on häiriintynyt ja hankala.
Jos lapselle tulee psyykkisiä onglemia, syy on lapsen, ei sen että aikuiset vaativat pieneltä lapselta liikaa, kun eivät itse kerran viitsi eikä jaksa.
Lapsen etu tarkoittaa aikusen etua!
Perheitä on erilaisia, lapsia on erilaisia. En usko, että on olemassa mitään yhtä totuutta. Vanhemmat tuntevat lapsensa ja tilanteensa parhaiten ja JOS silloin tekee päätökset lasten etua ajatellen, on se oikea päätös! Oli se mikä hyvänsä. On toki tärkeää muistaa, että myös vanhempien pitää voida hyvin, että voi olla hyvä vanhempi.
Murrosikäinen voi vaikuttaa jo melko paljon asioihin mielipiteillään ja päättääkin asioita. Kouluikäisen mielipide tulee ottaa huomioon mutta ei vastuuttaa päättämään mitään. Alle kouluikäisen mielipidettä voi kysyä mutta ei missään nimessä antaa mitenkään sellaista vaikutelmaa lapselle, että hänen pitäisi jotain päättää. Lapsi on lojaali molemmille vanhemmille ja voi kokea tosi kovaa syyllisyyttä päätöksistään. Siksi vanhemmat päättää eikä näin aseta pientä lasta ikävään tilanteeseen. Meillä ainakin isommat lapset ovat sanoneet, että luottivat aina siihen että vanhemmat tekevät oikeat päätökset.
no kysympä minäkin.
onko kellään käynyt niin että isä haluaa vaan ja ainoastaan uudet järjestelyt rahan eli tässä tapauksessa viikko viikko systeemin sen takia että elatusmaksu jää pois.
meillä ilmiselvä tapaus ja näyttää siltä että taistelut tulee.
yli kolme vuotta olen toiminut yksinhuoltajana ja joka toinen v.loppu lapsi isällään.
nyt haluaa muutoksen. tähän asti ei ole ollut missään asioissa mukana (lapsen kanssa psykologin luona käynnit, ei yhtään ylimääräistä aikaa lapsen kanssa ja lomien suhteen ja sovittujen pyhien kanssa ihan hällä väliä meininki). siis ilmiselvä rahallinen tavoite.
mulla on vahva tunne tästä koska puoltaa niin moni tekijä tätä muutosta mutta silti ahdistaa ja mietityttää miksei toinen voi sitä ymmärtää vaan miksi pitää alkaa muuttelemaan. lapsen mielipiteen osaan melkein sanoa (6V) koska meillä on luonnollisestikin hyvin kiinteä suhde lapsen kanssa ja äiti on varmasti tärkeä. mistään tapaamisasioista emme riitele vaan ihan koska vaan saa tyttöä luokseen mutta tosiaan niitä ylimääräisiä vierailuja ei ole halunnut.
kertokaahan kokemuksia.ja jaksamista samoissa tilanteissa oleville.
Vai että rahan takia. No, äkkiäpä huomaa, ettei se elarin poisjääminen rikastuta koska enemmänhän sitten menee ruokaan ym. Meillä vuoroviikkosysteemi ja KAIKKI maksetaan puoliksi; vaatteet, harrastukset, hoitomaksut, vakuutukset, puhelinmaksut jne jne. Toivottavasti isällä on nämä faktat tiedossa. Meillä tosin maksetaan pientä elatusmaksua vaikka on viikko-viikkosysteemi koska tuloerot ovat tosi isot.
tiedän ettei tässä ole käytännön onnistumista ajateltu ollenkaan kun ei ole muutenkaan paljoa kiinnostanut asiat.
niin ja eikös nää vaikuta paljonkin kun kulkeminen esikouluun ja kouluun hankaloituu ja en tiedä miten 3 vuorotyönsä kanssa järjestelisi kuljettamisen (40km).
Ymmärrän sen että jos lapsi kun on vanhempi niin haluaa ja ilmoittaa haluavansa muuttaa isänsä kanssa niin eihän silloin ole mitään mulla sanomista siihen mutta tää ottaa päähän jos raha on se joka tässä ratkaisee.
mustaa on valkoisella lapsen tämän hetkisestä tilanteesta onneksi ja tosiaan lapsella on ongelmia keskittymisen kanssa nyt jo niin tuskin mikään taho päättää että asumiskuviot nyt muutettaisiin. tai sitten on päättäjissä isosti vikaa.
elatusmaksu on tässä isoin asia sille toiselle osapuolelle ..
On erittäin surullisen surullista lukea näitä surullisia asioita lasten muuttamisesta ja muuttamisesta vuositolkulla viikottain ja taas viikottain...
Minusta ei olisi moiseen muuttamiseen, en vaan jaksaisi. Tulisin hulluksim oisesta ravaamisesta...vaikka oon aikuinen, niin en jaksaisi muuttaa. Jo tuttavienmökille kerran kesässä meneminen viikolopuksi on rasittavaa, ärskyttävää, saatikka et joutuisi joka viikko monia vuosia muuttamaan!
Omia lapsiakaan emme ole ikinä pakottaneet moiseen typerään touhuun. Okinä eivät ole muuttaneet tuolla systeemillä.
Olisi ollut tosi surullista, jos olisivat joutuneet kärsimään ja olisimme omien lasten terveyden vaarantaneet moisella järjestelyllä. Niin henkisesti kuin psyykkisesti. Siihen emme lapsiamme ikinä uhranneet.
Mietein että mitähän semmoisista lapsita tulee kun eivät kuulu mihinkään, ja lapsia pompotellaan kuin kumipalloa ees taas??
Osittan tulokset jo näkyy. Milloinkaan ennen ei ole näin paljon ollut lapsia jotka tekee jo pienestä pitäen pahaa. Taannoin luimme kun 10 v lapsi mukiloi kaksi opettajaa...huh huh..paha olo on raaistunut jo hyvin nuorilla lapsilla. Me aikuiset tuossa iässä leikimme vielä nukeilla ja autoilla, kun nykylapsilla on hurjemmat teot arkipäivää.
Tulokset näkyy..ja vastauksena on se, että äidit omivat lapsia liikaa ja lapsille ei anneta mahdollisuutta isän läsnäoloon..arkeen.
"Taannoin luimme kun 10 v lapsi mukiloi kaksi opettajaa...huh huh..paha olo on raaistunut jo hyvin nuorilla lapsilla. "
Missään ei ole ollut minkäänlaista mainintaa, että kyseinen 10 vuotias poika olisi uusperheestä tai edes eroperheestä, tai että hän asuisi vuoroviikoin isänsä ja äitinsä luona. On mainittu vain, että kyseessä on erityisluokan oppilas.
Älä yhdistä lukemiasi uutisia asiayhteyksiin, joihin ei ole minkäänlaista kytköstä. Lasten ja nuorten paha olo ei ole liitoksissa uusperheyteen, vaan sitä on kaikissa perhemuodoissa. Ja jos aletaan saivartelemaan, niin eniten nykypäivien uutisoinnissa on otettu esille ihan tavallisten ydinperheiden pahoinvointi.
Koska kaikista isistä ei ole isäksi. Eivät he oiekestiniitä lapsia halua eron jälkeen itselleen ottaa, kun helpommallakin pääsee. Kyllä se vaan on säälin kerjuuta, kun aletaan äitiä haukkumaan ettei anna lapsia isälle.
Se on miehestä kiinni ihan itsestään, onko lasten kanssa vai ei.
Minulla on vuoroviikkoasumisesta kokemusta sillä tavoin, että miehen 2 lasta ovat asuneet meillä joka toisen viikon jo vuosien ajan. Lapset olivat alle kouluikäisiä kun vanhempansa erosivat, jonkin aikaa oli käytössä systeemi, että lapset olivat isän luona joka toinen viikko pidennetyn viikonlopun, jonka jälkeen vanhempien yhteispäätöksestä siirryttiin sitten tähän vuoroviikko-systeemiin.
Lapset ovat nyt ala-asteikäisiä, oikein mukavia, rauhallisia, fiksuja ja ahkeria koululaisia. Heillä on paljon kunnollisia kavereita, kokeista tulee hyviä numeroita, kotiintuloaikoja noudattavat jne. Mitään häiriökäyttäytymistä ei ole ollut. Kaikin puolin vuoroviikkoasuminen ei ole näyttänyt vaikuttavan heihin mitenkään vahingollisesti.
Mutta kyllä minua varsinkin alussa säälittivät nämä lapset, varsinkin kun olivat vielä aika pieniä...Kaikki tavarat heillä on aina ollut molemmissa kodeissa, joten mistään tavaroiden kuljettamisesta ja muuttamisesta ei ole ollut kyse, mutta kyllä se aika rankalta ainakin minusta tuntui. Nuorempi kaipasi äitiään pienempänä meillä ollessaan, ja isäänsä äidillä ollessaan, minusta 7 päivää on aika pitkä aika olla erossa. Toisaalta harvemminhan he isäänsä näkisivät jos kyseessä olisi vain joka toinen viikonloppu, joten mikään ratkaisu ei ole 100% hyvä tai huono, kaikissa on plussat ja miinukset.
Miehelläni ja minulla on nyt myös 2 yhteistä taaperoikäistä lasta. Toinen heistä on samanikäinen kuin toinen miehen lapsista vuoroviikkosysteemin alkaessa, ja minä en kyllä suoraan sanottuna suostuisi sellaiseen noin pienen lapsen kohdalla. Kyllä taapero tarvitsee jatkuvuutta ja pysyvyyttä elämäänsä, kyllä se tuntuu aika rankalta että noin pieni viettää eri kodissa joka toisen viikon. Mieluummin ainakin aluksi niin, että isä vaikka kävisi lasta katsomassa useampana päivänä viikossa (tai äiti kävisi lapsen kanssa yhdessä isän luona) ja ottaisi yöksi silloin tällöin.
Kouluikäiset lapset ovat sitten tietenkin asia erikseen. Tänä päivänä vuoroviikkoasumiskäytäntö on asettunut uomiinsa, lapset kasvaneet, omistavat kännykät, joten yhteydenpito itsenäisestikin onnistuu. Mielestäni tuon ikäisiltä lapsilta voisi jo mielipiteitäkin kysellä. Veikkaan, että monet lapset haluavat nähdä isäänsä useammin kuin joka toinen viikonloppu.
Onneksi omat lapseni ei ole joutuneet tuommosen kohteesksi. Heillä on ollut hyvä isä ja äiti jotka ajatteli lapsia siinä suhteessa, ettei laittaneet lapsia matkustusalalle liian varhain. Matkustaminen rassaa aikuisia ja stressaa, niin miksi ei lapsiakin.
Lapset ovat saaneet kasvaa yhdessä paikassa rauhassa, eikä heitä kukaan ole käskenyt pakolla pakkaamaan reppuja ja muuttamaan vieraaseen paikkaan, vaikka isä onkin.
Luojan lykky, että olemme ex miehen kanssa puhaltaneet yhteen hiileen monissa asioissa. Olenhan kuitenkin se päähuoltaja, ja minun sanani ja tieto painaa lapsia koskevissa asioissa. Aina.
Meillä lapset ovat onnekkaita, ovat saaneet isän lähdöstä huolimatta elää omaa lasten elämää vailla ikäviä isän naisten kiusaamisia ym katkerien naisten omien ongelmia sysäämistä meidän niskaan.
Meillä eletty vuoroviikkosysteemissä yli kolme vuotta ja toimii kuin "junan vessa". Kertakaan kumpikaan lapsi ei ole valittanut esim. haluavansa asua vain toisen luona. Elämme molemmissa kodeissa uusperheissä (eli molemmat olemme tahollamme menneet uudestaan naimisiin) ja lapsilla on siltikin turvallinen ja hyvä olla, uudet puolisot ottaneet lapset hyvin vastaan. Asumme lähekkäin joten lapsilla molemmista kodeista lyhyt matka kouluun (molemmat alakoululaisia), sama kaveripiiri jne.
Vuoroviikoin me vanhemmat roudaamme lasten vaatteet ja harrastevälineet (lasten ei itse niitä tarvitse roudata) ja se ei ole tuottanut ongelmaa. Kaikki lapsiin liittyvät hankinnat (vaatteet ja harrastukset) menevät puoliksi lapsilisiä myöten, mistään ei tarvitse riidellä. Molemmissa kodeissa on omat lelut ja niitä ei siirrellä. Lapsille tämä ei ole mitään muuttamista sillä heillä on kaksi turvallista kotia ja vanhempaa, mitään ongelmia tämä ei ole todellakaan tuottanut!
Meillä vanhemmilla on hyvät välit keskenämme ja keskustelemme kaikista lapsiin liittyvistä asioista viikottain. Meille tämä on ehdottomasti paras ratkaisu, näin lapset saavat viettää hyvää ja laadukasta arkea (sekä juhlaa) molemmissa kodeissa :)
meillä ei tominut, siitä ne riidat sitten alkoikin. Lapset olivat väsyneitä ainaiseen muuttoon, vaattet olis iellä täällä, eikä koskaan siellä missä olisi pitänyt, ruoka oli mitä oli, lapset söivät mitä saivat.. kukaan ei oikeesti tehnyt ruokaa.. kun joku sairastui, kukaan ei tiennyt missä sairastetaan, kuka ostaa lääkkeet, ja kuka on töistä pois. Kaverit olivat hukassa kännykkä laskut oli karmean suuret,kun soitettiin ja sovittiin ja vaihdetiin ym... kyllä siinä aikuisten ja lasten välit kiristyivtä, joten oli pakko lopettaa ennenkuin joku pimahtaa!
Nytl apset asuvat ja ovat yhdessä paikassa, kamat on kaikki samassa paikassa, lasten elämä on normaalia lapsen elämää. Tapaamiset hoituu lasten ehdoilla, kun he itse haluavat niin asia järjestetään heidän toivomalla tavalla.
"Tapaamiset hoituu lasten ehdoilla, kun he itse haluavat niin asia järjestetään heidän toivomalla tavalla. "
"Nytl apset asuvat ja ovat yhdessä paikassa, kamat on kaikki samassa paikassa, lasten elämä on normaalia lapsen elämää. "
Voi kauhea, kylläpäs on raskas taakka nostettu pienten harteille...
Ei ole lapsen tehtävä päättää miten vanhempien huolto- ja tapaamisasiat järjestetään avioeron jälkeen! Kyllä tässä on nyt annettu liian suuri vastuu liian pienille, ei yhdenkään lapsen pitäisi joutua miettimään tuollaisia asioita.
Ja se ei nimenomaan ole silloin normaalia lapsen elämää. Normaalia lapsen elämää on sellainen elämä, että lapsi saa olla lapsi, myös eron jälkeen: leikkiä, nukkua ja asua turvallisessa kodissa, olla molempien vanhempiensa kanssa, käydä tarhassa/koulussa jne. eikä kantaa harteillaan suurta taakkaa: MINUN pitää päättää koska olen isän/äidin kanssa, MINUN pitää päättää miten se järjestetään, enpä halua päättää mitään, ahdistaa, taidan olla sitten vain äidin kanssa...
Kyllä vanhempien tehtävä on tehdä noin suuret päätökset lastensa puolesta. Ei eron taakkaa voi laskea lapsen harteille. Vanhempien on yhdessä, tarvittaessa ja mielellään sosiaaliviranomaisen läsnäollessa, sovittava tapaamis- ja huoltajuusasioista.
Ja täytyy kyllä lopuksi mainita: kyllä tämä haiskahtaa vähän provolta, vastalauseelta edelliselle positiiviselle vuoroviikkokokemukselle... Ei lapsi joudu muuttamaan, jos hän asuu vuoroviikoin kahdessa kodissa. Ja tuo "ruoka oli mitä oli"... Miten niin?
Samaa ieltä, että vuoroviikko asuminen on lasten harteille liian iso, eihän aikuisetkaan muuta joka viikko. Ei jaksa, siksi laittavat lapset asialle.
Minusta tuo käytäntö pitäisi kieltää ihan kokonaan. Onneksi ei omat ole joutuneet moiseen oravanpyörään.
Onkohan sinulla luetunymmärtämisessä jotain pahasti vialla...?
Minä en kirjoittanut missään vaiheessa, että vuoroviikkoasuminen on lasten harteille liian iso. Kirjoitin näin: "Voi kauhea, kylläpäs on raskas taakka nostettu pienten harteille... Ei ole lapsen tehtävä päättää miten vanhempien huolto- ja tapaamisasiat järjestetään avioeron jälkeen!"
Ja minäpäs "suomennan" tämän sinulle: tarkoitin sitä, että on liian raskas taakka antaa lapsen päättää, milloin, miten ja missä hän vanhempiaan tapaa. Vuoroviikkoasuminen voi olla yksi ihan hyvä vaihtoehto, mutta ei ole lapsen tehtävä PÄÄTTÄÄ, otetaanko se käyttöön vai ei.
Kannattaisikohan sinun harkita vaikka kansalaisopiston kieliopin preppauskurssia? Olen huomannut, että sinulla on usein hieman puutteita sisälukutaidossasi. Yleensä nämä väärinymmärtämäsi tekstit ovat aivan ymmärrettävissä, ainakin meille, joilla luetunymmärtäminen pelaa.
Vai ymmärrätkö tahallaan väärin?
Tottakai vanhemmat sopivat näin että vuoroviikoin, saavathan he itse vapaanviikon kun toinen huoltaa. Ja hyvä laittaa lapset reissunpäälle, kun itse ei tarvi ahteriaan liikuttaa, lapset maksaa vanhempien eron.
Minusta erittäin sairasta.
Sinulla on vaikeuksia ymmärtää lasten paras, kun laitat lapset maksamaan omat mokasi, kannattaisin sulle kansalaisopiston lastenhotokurssia, kun sysäät ongelmasi lasten päälle. Kyllä he paikkaavat sen minkä sinä rikoit.
"" Tottakai vanhemmat sopivat näin että vuoroviikoin, saavathan he itse vapaanviikon kun toinen huoltaa. Ja hyvä laittaa lapset reissunpäälle, kun itse ei tarvi ahteriaan liikuttaa, lapset maksaa vanhempien eron.
Minusta erittäin sairasta. ""
Miten niin "tottakai vanhemmat sopivat että vuoroviikoin"? Eivät kaikki varmaankaan sovi, mutta ne jotka sopivat, niin se on mielestäni heidän oma asiansa, joka ei minulle tai muille kuulu. Kaikki tekevät itse omaa ja perheensä elämää koskevat päätökset, ja melko varmasti erotilanteissa vanhemmat punnitsevat tarkoin kaikkia tapaamisvaihtoehtoja.
Minusta on myös käsittämätöntä tuo tapasi kirjoittaa aina, että vanhemmat tahtovat vuoroviikkosysteemiä saadakseen vapaaviikon lapsista. Tilanne on aika usein niin, että molemmat vanhemmat, sekä isä että äiti, haluavat nähdä lapsiaan mahdollisimman paljon erosta huolimatta ja elää tavallista arkea heidän kanssaan. Siskoni lapset ovat isällään joka toisen viikon, ja nämä viikot siskoni on lähes kokonaan töissä, painaa duunia monta vuoroa putkeen. Sanoo ikävöivänsä lapsia niin paljon, että töitä tekemällä hän saa viikon kulumaan nopeasti.
Ja miten niin lapset ovat vuoroviikkosysteemissä "reissun päällä"? Voisitko hieman tarkentaa, mitä tällä tarkoitat? Esimerkiksi edellä mainittu siskoni asuu parin kilometrin päässä ex-miehestään. Vuoroviikkosysteemi tarkoittaa käytännössä sitä, että oltuaan viikon äidin luona, lapset maanantaina pyöräilevätkin koulusta suoraan isän luokse, eivätkä äidin luokse. Sama toistuu taas seuraavana maanantaina: lapset pyöräilevät suoraan koulusta äitinsä luokse. Koulumatka on saman pituinen, he pyöräilisivät sen joka tapauksessa, ihan sama kumman luokse olisivat menossa. Ainoa tavara, joka liikkuu näiden kahden kodin välillä (pyörän lisäksi), on koulureppu, ja koulureppuahan kantavat kaikki koululaiset koulun ja kodin välillä. Lapsilla on molempien vanhempiensa luona omat huoneensa omine vaatteineen ja tavaroineen, harrastusvälineet ovat kokoajan siellä paikassa säilössä missä treenitkin ovat.
Millä tavoin lapset siis ovat "reissun päällä"? Onko se "reissun päällä" olemista, kun koulusta pyöräilläänkin vähän eri suuntaan kuin yleensä, vaikka koulumatka on suunnilleen saman mittainen??
""Sinulla on vaikeuksia ymmärtää lasten paras, kun laitat lapset maksamaan omat mokasi, kannattaisin sulle kansalaisopiston lastenhotokurssia, kun sysäät ongelmasi lasten päälle. Kyllä he paikkaavat sen minkä sinä rikoit. ""
Aika huvittava on tämä henkilökohtainen hyökkäyksesi minua vastaan, kun en ole missään vaiheessa edes kirjoittanut mitään omasta tilanteestani ja elämästäni :)
Eli toisin sanoen, sinä et tiedä minusta tai minun elämästäni MITÄÄN, ja silti olet sitä mieltä, että minä "laitan lapseni maksamaan omat mokani", "sysään ongelmani lasten päälle" ja "lapset paikkaavat sen minkä minä rikoin". Olet myös sitä mieltä, että kaipaisin lastenhoitokurssia. Ja edelleenkään et tiedä minusta, siviilisäädystäni tai perhesuhteistani MITÄÄN.
Etkä sinä minun, silti olet heittämäsä mua jollee kurssille!!!!!!!!! Jotenkun et tiedä älä arvostele mua!
No, minä tiedän sinusta enemmän sinä minusta. Olet aika monta vuotta omista asioistasi tänne kirjoitellut :)
Koska et enää tiennyt mitä järkevää vastata, heitit sitten vain tällaisen kommentin :)
Pääsit ohittamaan kysymykseni, joihin et keksi kuollaksesikaan mitään järkevää vastausta.
Arvailet vaan ja teet omia olettamuksia. Totuutta niisä ei ole pätkääkään. Jokainen voi sanoa mitä tahansa kenestä tahansa, eriasia mikä pitää paikkansa. Näin. Kvaak kvaak!!!
Mitä kysyit, en lue moisia epistoleita, turhaa teksitä liian paljon.
Ei minun tarvitse arvailla, aivan avoimesti sinä täällä vuodesta toiseen kirjoittelet miehestäsi joka lähti naikkosten matkaan. Jokainen tätä palstaa lukeva tietää sinun surkuhupaisan tarinasi.
Ja noilla tötöröö ja kvaak kvaak-jutuillasi annat itsestäsi kerta toisensa jälkeen oikein osuvan, "kypsän" kuvan.
Ja ymmärrän erittäin hyvin, jos 7 kappaleen tekstin lukeminen tuottaa sinulle suuria vaikeuksia, ei ole helppoa yrittää ymmärtää lukemaansa kun lauseita on yli 10 kappaletta jos sisälukutaito ei ole hallussa :)
Joten kirjoitteleppa lyhyempiä juttuja, katsos lyhyestä virsi kaunis. Lyhyt asia on parempi kuin turhat sanat.
Sinusta jokaisen tarvina voi olla surkuhupaisa, se on sun asia, mutta minua et pysty sillä loukkamaan. Mä vähät välitän mitä sinä katkerana kerrot tai sanot, pääasia että meillä on asiat hyvin, nääs nääs....siksi onkin hauksa kertoa että toisinkin voi tehdä ja meillä onni on juuri siinä ettei mies ole tuonut katkeria naisiaan meille enempää rikkomaan asioitamme. Lapsetkin olivat kauhuissaan miten isä voi hylätä heidät ja vaihtaa naikkosiin tosta noin vain. Mutta kaikkia ei ole tarkoitettu isiksi eikä elämään lastensa kanssa, ja jos joku rikkoo perheen niin minkä sille voi. Huonon isän voi antaakin mennä.
Ei minusta jokaisen tarina ole surkuhupaisa, vain sinun. Ja sekin nimenomaan sen vuoksi, että vielä vuosienkin päästä ex-miehesi naikkosineen hallitsee sinun ajatuksiasi ja elämääsi, vaikka he tuskin tuhlaavat sinuun ajatustakaan.
Sinä julistat tätä isättömyys-evankeliumiasi täällä vuodesta toiseen, mutta on naiivia väittää tekevänsä sitä antaakseen ihmisille muita vaihtoehtoja. Loppujen lopuksi se on yks p-askan hailee, mitä sinä olet tehnyt tai et ole tehnyt lastesi eteen, ja se ei kuulu sinulle pätkän vertaa, miten muut omat tapaamis- ja huoltamisasiansa eron jälkeen järjestävät. Mielipiteensä voi kertoa, mutta sinun mielipiteen kertomisesi on yhtä kuin muiden mielipiteiden lyttääminen. Sinun ainoa tarkoitusperäsi on vain tehdä maailmalle tiettäväksi, että isät ovat p-askoja ja "uusikot" ovat p-askoja ja äidit ovat aina oikeassa, tekivätpä he mitä tahansa.
Ex-miehesi naikkosineen on tällä tavoin läsnä sinun elämässäsi 24/7, sinä elät ja hengität heitä paasaamalla heistä vuodesta toiseen. Ei millään pahalla, mutta normaali ihminen päästäisi jo irti haamuistaan, olisi päästänyt aikaa sitten.
""Mä vähät välitän mitä sinä katkerana kerrot tai sanot, pääasia että meillä on asiat hyvin, nääs nääs....""
Ja sanot minua katkeraksi, vaikka itse tukehdut siihen :) Minun elämässäni ei ole tapahtunut mitään, mikä olisi aiheuttanut minussa katkeruutta.
Näyttää olevan, kun mollaat toisten juttuja ja yrität niellä omat virheesi ja ongelmasi. Korostat muiden asiita, mutt itse olet olevinasi niin viiisasta ja selviytyjää.
Kuitenkinn äkee että kohottamlla muiden asiat ja mollaamalla heitä, piilotat omat ongelmat ja vähättelet niitä. Mutta ylläri ylläri, siellä ne ovat ja palaavat kun vähiten sitä odotat. Kannattaa selvittää ne eikä arvostella muita! Käytä sekin energia omien solmujesi avaamiseen.
Minä en ole mollannut kenenkään juttuja. Eikä minun tarvitse yrittää niellä omia virheitäni ja ongelmiani. Omat virheeni ovat omiani, omat ongelmani omiani, kyllä minä käsittelen omat asiani ihan itse, ei minun tarvitse levittää niitä nettiin vuodesta toiseen toisten töllisteltäviksi, kuten sinä teet.
En ole myöskään kohottanut muiden asioita ja mollannut ketään, olen vain kommentoinut keskusteluketjua. Sinä tuttuun tapaasi teet kärpäsestä härkäsen. Enkä myöskään piilottele omia ongelmiani ja vähättele niitä, ne eivät ole olleet olennaisia tähän ketjuun osallistuessani, koska minun ongelmani eivät liity vuoroviikkoasumiseen tai tapaamisasioihin millään tavoin. Kokemusta minulla on asiassa sivustaseuraajana, joka sekin on enemmän kuin sinulla.
Enkä ole arvostellut ketään muuta kuin sinua. Ja arvostellut nimenomaan sinun tapaasi arvostella muita, joten paraskin puhuja! Sinun kommenttisi aiemmin oli, että vuoroviikkoasuminen on sairasta. Etkö siis itse ole arvostellut? Etkä ole silloin arvostellut minua vaan satoja, jos et tuhansia suomalaisia.
Kvaak kvaak sinulle myös, ja hyvää päivänjatkoa :)
Toivon, että sinäkin avaat ne omat solmusi, ja päätät vuosien jälkeen ottaa itseäsi niskasta kiinni ja keskittyä elämään, jota eivät minihameiset katkerat epätoivoiset kamalat katalat naikkoset hallitse.
Kiitos kiitos, meidän solmut on avattu mutta ei unohdettu. Ex miehelle ja ex isälle ei anteeksi anneta, takasin ei ole ikinä tulemista. Kun kerran lähti perheenrikkojan mukaan saa ollakin, vaikk akuin katuisi. Likaista miestä emme halua takasin.
Emme ole koskaan hyväksyneet katkeria epätoivoisia naisia perheeseemme, ja onneksi mies kunnioittaa meitä niin paljon, ettei ole väkisin tuonut perheenrikkojia meille eikä varsinkaan lasten eteen, ymmärtää hyivn ettei siitä ole kuin pahaa mieltä ja huonoja vaiutteita.
Yajusi itsekin että hän on tehnyt suuren virheen hylkäämällä lapsensa ja vaihtanut lapsettomiin naisiin, mutta hyuomasi myöhässä, meidän perheestä ei lähdetä lomalle, vaan siinä pysytään, jos lähdetään lähdetään lopullisesti.
Olen tiukka äiti siinä suhteeessa, ja mikään ei ole saanut satuttaa lapsia, ei varsinkaan miehen kateelliset naikkoset, ne ei kuulu meidän elämään. Olisi ollut järkyttävää jos semmoiset olisi tulleet meille haukkumaan ja rikkomaan enempi meidäna sioita, emme mekään mene heille sotkemaan ja haukkumaan.
Meille on parasta ollut aina se, että emme ole olleet missään tekemisissä naikkosten kanssa, vain niin on pehreemme pärjännyt ja asiat ovat hyvin.
"Ydinperhe tarkoittaa perhettä, jossa asuu yhdessä vain vanhemmat ja heidän yhteiset lapsensa. Ydinperheessä vanhemmat ovat eri sukupuolta ja naimisissa keskenään eikä heillä ole lapsia muista avioliitoista."
Yllä ydinperheen virallinen määritelmä. Oletko siis sittenkin ottanut miehesi takaisin, jos kerran elät "onnen ydinperheessä"?
Vai onko sinulla uusi mies, joka ei ole lastesi isä? Tällöin olet uusperheellinen.
En ota ex miestä ja ex lasten isää takasin, emme huoli moista miestä. Ihan saa yksinään surkutella omaa mokaansa.
Meillä on ydinperhe, ei siinä ex miestä tarvi.
Uusioperhettä ei oo olemasakaan, se on vaan keksitty nitys yhteisölle,j ossa on näitä onnenonikijoita ja heidän saaliitaan. Perheenrikkojat on sen keksineet.
"En ota ex miestä ja ex lasten isää takasin, emme huoli moista miestä. Ihan saa yksinään surkutella omaa mokaansa."
Mistä sinä tiedät hänen surkuttelevan? Ja mikä moka? Sekö oli hänen mokansa että hankkiutui sinusta eroon? Onpa itsekäs ajattelutapa sinulla: "hän teki elämänsä suurimman mokan kun minut jätti..." Uskonpa, että hän on hyvinkin tyytyväinen elämäänsä nyt, ja tuskinpa on hetkeäkään halunnut palata takaisin lähtönsä jälkeen.
"Meillä on ydinperhe, ei siinä ex miestä tarvi."
Ei, teillä ei ole ydinperhettä. Siihen juuri nimenomaan tarvitaan sitä miestä. Sinä päivänä kun mies lähti, perheenne muuttui ydinperheestä yksinhuoltajaperheestä. Samoin olisi jos sinä olisit jättänyt miehesi. Ydinperheessä molemmat vanhemmat ASUVAT YHDESSÄ JA OVAT PARISUHTEESSA. Te ette miehenne kanssa enää ole, eli ydinperheenne on hajonnut.
"Uusioperhettä ei oo olemasakaan, se on vaan keksitty nitys yhteisölle,j ossa on näitä onnenonikijoita ja heidän saaliitaan. Perheenrikkojat on sen keksineet."
Olet oikeassa, uusiperhettä ei ole olemassa, mutta UUSperheitä kyllä on. Niitä on Suomessa rekisteröitynä n. 53 000 ja rekisteröimättömiä varmasti lähes yhtä paljon. Ja sinun pitäisi pikkuhiljaa oppia sisäistämään se, että yleensä uusperhe rakennetaan eronneiden ihmisten kesken. Kukaan ei tällöin ole perheenrikkoja. Kenenkään ihmisen ei tarvitse elää loppuelämäänsä ilman kumppania eron vuoksi.
On myös hassua, kuinka puhut noista "onnenonkijoista" ja "saaliista". Sinulla on kummalliset ennakkoluulot. Kyllä nämä onnenonkijat todennäköisimmin iskisivät kyntensä lapsettomiin, rikkaisiin poikamiehiin kuin yh-iseihin.
Miten sinä voit olla täynnä niin suurta vihaa kaikkia uusperheellisiä kohtaan? Mitä uusperheelliset ovat sinulle tehneet? Kuinka monta tunnet henkilökohtaisesti ja mitä pahaa he ovat sinulle tehneet?
Kyllä me olemme surullisia ja vihaisia perheenrikkojille, jotka rikkoi meidän perheen ex mies lähti mukaan vaihtamalla lapsensa näihin naikkosiin! Sitä me emme käsitä, mutta eihän meidän tarvikkaan, se on miehen oma moka hylätä olmat laspet kunhan sai vain vähän kannustusta ja tukea naikkosilta. Itse häne i olisi keksinyt hylkää omia lapsiaan.
Emme me halua tuntea yhtään uusioperhettä, kun semmoisia ei edes ole. On vain eronneita ja rikottuja perheitä jotka ovat menneet yhteen kustannusten tähden. Rakkaudesta siinä ei voi olla kyse, en usko että monikaan mies hylkää omat lapset ja pystyisi rakastumaan.
Perheenrikkojat ei kuulu meidän perheeseen eikä sukuun, lapset ei i kinä ole halunneet nähdä isän vaihtareita, ja tuntevat syvää vihaa, että jäivät toiseksi isänsä elämässä.
Mutta onneksi mies nyt tajuu mitä on mokannu, kun lapsetkaan ei välitä enää hänestä. Siinähän viettää vanhuuden yksin, kun minä nautin lapsistani ja lapsenlapsistani! Kyllä elämä on sentään ihanaa...
"Mutta onneksi mies nyt tajuu mitä on mokannu, kun lapsetkaan ei välitä enää hänestä. Siinähän viettää vanhuuden yksin, kun minä nautin lapsistani ja lapsenlapsistani! "
No mutta eihän se miehesi ole yksin, hänellähän on uusi naisensa.
Vitsit että tulee niin ristiriitasta juttua...Sä et pysy enää itsekään kärryillä...
Lissun ex-miehellä on kokonainen haaremi naikkosia. Eiku ei olekkaan, mies joutuu elämään yksin ja katumaan että jätti Lissun.
Lissun ex-mies ei enää halua nähdä lapsiaan. Eiku haluaa sittenkin, mutta naikkoset ei anna. Eiku antaa ne sittenkin, ne yrittää itsekkin tunkea väkisin sisään Lissun kotiin ovista ja ikkunoista.
Lissun ex-miehen naikkoset haukkuu ja kiusaa Lissun lapsia. Eiku ei ne kiusaakkaan, ei ne ole koskaan edes nähneet koko naikkosta. Mutta haukkuu ne kuitenki, ja yrittää varastaa Lissun arvoesineet ja maksattaa velkansa Lissun lapsilla.
Lissun ex-mies on ihan kelvoton mies ja isä. Eiku ei se olekkaan oikeasti, ne perheenrikkojanaikkoset pakotti. Oikeasti Lissun ex-mies kunnioittaa Lissua ja lapsia eikä tuo naikkosia Lissun kotiin syömään makaroonilaatikkoa ja juomaan kahvia. Siis kunnioittaa, vaikka toisaalta sitten panee näitä naisia kotonaan. Mutta ei se haittaa, pääasia ettei tuo naikkosia Lissun kotiin.
Lissun ex-miehen naikkoset ovat katalia ja katkeria ja epätoivoisia ja heillä on huono menneisyys. Eiku siis ei, eiku siis joo, tai no Lissun mielestä näin on, vaikkei se ole koskaan edes nähnyt naikkosia, mutta silti tietää KAIKEN heidän menneisyydestään. On se Lissu aikamoinen noita!
Lissu on myös kirjoittanut Suomen sanakirjat uusiksi je tehnyt uusia määritelmiä. Ydinperhe on nykyään Onnenydinpehre. Ja tähän onnenydinpehreeseen kuuluu äiti ja lapset, jotka mies on jättänyt naikkosten vuoksi. Lisäksi uusperhe on nykyään Uusioperhe, ja sen määritelmä on: "ei sitä ole olemassakaan".
Jopas tuli katkeraa tekstiä!!
KVAAK KVAAK.
Lissun lempisanahan se sieltä tuli: KATKERA.
Niin onkin!;)) Oot katkera.
Niin ootkin. Kvaak kvaak.
Meillä on toiminut viikko-viikko hyvin (tosin vaihtelee tilanteiden mukaan, onko puoli- vai kaksiviikkoa vai viikon ja muksut saattaa haluta yöpyä toisen luona kesken tapaamisviikon). Alussa oli minulla vain joka toinen viikonloppu ja joskus arkena, ei toiminut, oltiin hukassa kaikki. Lopulta Ex kyllästyi ja ehdotti viikko-viikkoa ja alku kangerteluiden jälkeen lähti toimimaan paljon paremmin. Tosin hiottu ollaan järjestelmää kokoajan.
Mitä tulee erilaisiin sääntöihin kotona, niin meillä oli ne jo kun Exän kanssa yhdessä asuttiin (ja ne toivat eniten riitaa, kun ollaan niin erilaisia luonteiltaan). Muksut tietävät tasan, kuinka kummassakin kodissa toimitaan (eli äiti on hövelimpi ja 100 kertaa sotkusempi kuin isi) ja varsinkin sen miten isin luona toimitaan silloin kun mummu on paikalla (sitte vasta onkin kivat säännöt! Koska mummu tottakai hemmottelee, kuten mummujen kuuluu).
Tulevaisuudessa voi olla, että viikko-viikko muuttuu, jos ex muuttaa lasten kanssa kauemmaksi. Koulun osalta saattaa muuttua liian rankaksi, mutta se selvinneen sitten, kun muuttaa ja jos muuttaa ja muuttaako molempien kanssa vai jääkö vanhin minulle (kun kaverit on täällä, joten ei välttämättä halua muuttaa mihinkään).
Mutta ollaan kokeiltu ja kokeillaankin eri tapoja, niin että muksujen on hyvä olla ja palaute on ollut sen mukaista, että viikko-viikko paras (2.lk poika ja 6.lk tyttö).