Tapasin muutama vuosi sitten miehen, joka oli eronnut jo hyvän aikaa ennen tapaamistamme. Hänellä on kaksi lasta ja näin ollen myös ex-vaimo, joka on halunnut itse aikoinaan erota löydettyään uuden miehen. Lapset jäivät asumaan isän luokse. Arkielämässämme asiat sujuvat mutkattomasti ja tulemme enemmän kuin hyvin toimeen keskenämme niin kauan kunnes lasten äiti päättää ottautua jälleen asioihin, tämä ottautuminen on vaihtelevaa.
Hän on raivostunut suunnattomasti siitä, että olen lasten kanssa (ilman mieheni läsnäoloa) viettänyt aikaa tai, että olen mm. lapsen sairastuttua lapsesta huolehtinut. Hän puhuu minusta pahaa eikä voi sietää, että heidän ystävistään on tullut mieheni kautta myös minun ystäviäni. Hän on ottanut pariin kertaan myös oikeuden järjestää juhlia entisessä kodissaan asiasta sen kummemmin keskustelematta. Hän ei tervehdi kun lapsia noudetaan tai hän heitä kotiin tuo. Lapset ovat aikaisemmin joutuneet salaamaan ja osittain uskon heidän salaavan äidiltään vieläkin sen, että tulemme hyvin toimeen...luulen, että tämä on toisinaan raskasta myös lapsille.
Mieheni haluaa miellyttää kaikkia osapuolia ja selvästi pelkää ex-vaimonsa suuttuvan eikä sen vuoksi uskalla tilanteisiin puuttua. Ex-vaimolla on kaikki oikeudet päättää tapaamisista, tuloista ja menoista välittämättä uusperheemme suunnitelmista. Muutaman kerran mieheni on ilmeisesti pyytänyt ex-vaimoaan käyttäytymään hieman paremmin, mutta sillä ei ole sanottavaa tulosta tullut. Myös ex-vaimon sukulaiset käyttäytyvät kuten ex-vaimo haluaa eivätkä hekään voi tervehtiä minua tai keskustella kanssani. Ex-vaimo pidetään myös sosiaalisissa medioissa kaverina, ettei hän suutu. Hänelle täytyy myös raportoida välittömästi kaikki poikkeamat mitä arkielämässämme tapahtuu (mm. päänsäryt ja jälki-istunnot). Yleensä kaikki käytös hyväksytään, koska hän on kuitenkin lasten äiti. Hän oli myös loukkaantunut siitä, ettei mieheni kertonut hänelle meidän seurustelustamme.
Kärsin tilanteesta, sillä en ole halunnut mitään pahaa kenellekään. Ymmärrän, että hän tulee aina olemaan osa lasten elämää, mutta en voi hyväksyä sitä, että hän utelee elämästämme lapsilta ja kyttää sitä, mitä meillä tapahtuu. Minusta tuntuu, ettei mieheni ymmärrä mistä on kyse ja ihmettelee miksi minä en vahvana ihmisenä ole välittämättä. Joskus ajattelen itsekin, ettei tuollaisen ihmisen kannata antaa itseään heilauttaa, mutta toisinaan tunnen todella pahaa mieltä asiasta. Toisinaan säälin häntä ja toisinaan tunnen suunnatonta vihaa.
Onko muilla vastaavia kokemuksia ja kuinka olette tilanteesta selvinneet? Mielelläni kuulisin myös ns. etävanhempien mielipiteitä siitä, miksi ex-puolison uusi puoliso niin suuresti voi ärsyttää ja kuinka minun tulisi toimia, jotta joskus toimisin oikein vai onko nämä nykyajan uusioperheet aina tuhoon tuomittuja vaikka mitä tekisi?
Hän on raivostunut suunnattomasti siitä, että olen lasten kanssa (ilman mieheni läsnäoloa) viettänyt aikaa tai, että olen mm. lapsen sairastuttua lapsesta huolehtinut. Hän puhuu minusta pahaa eikä voi sietää, että heidän ystävistään on tullut mieheni kautta myös minun ystäviäni. Hän on ottanut pariin kertaan myös oikeuden järjestää juhlia entisessä kodissaan asiasta sen kummemmin keskustelematta. Hän ei tervehdi kun lapsia noudetaan tai hän heitä kotiin tuo. Lapset ovat aikaisemmin joutuneet salaamaan ja osittain uskon heidän salaavan äidiltään vieläkin sen, että tulemme hyvin toimeen...luulen, että tämä on toisinaan raskasta myös lapsille.
Mieheni haluaa miellyttää kaikkia osapuolia ja selvästi pelkää ex-vaimonsa suuttuvan eikä sen vuoksi uskalla tilanteisiin puuttua. Ex-vaimolla on kaikki oikeudet päättää tapaamisista, tuloista ja menoista välittämättä uusperheemme suunnitelmista. Muutaman kerran mieheni on ilmeisesti pyytänyt ex-vaimoaan käyttäytymään hieman paremmin, mutta sillä ei ole sanottavaa tulosta tullut. Myös ex-vaimon sukulaiset käyttäytyvät kuten ex-vaimo haluaa eivätkä hekään voi tervehtiä minua tai keskustella kanssani. Ex-vaimo pidetään myös sosiaalisissa medioissa kaverina, ettei hän suutu. Hänelle täytyy myös raportoida välittömästi kaikki poikkeamat mitä arkielämässämme tapahtuu (mm. päänsäryt ja jälki-istunnot). Yleensä kaikki käytös hyväksytään, koska hän on kuitenkin lasten äiti. Hän oli myös loukkaantunut siitä, ettei mieheni kertonut hänelle meidän seurustelustamme.
Kärsin tilanteesta, sillä en ole halunnut mitään pahaa kenellekään. Ymmärrän, että hän tulee aina olemaan osa lasten elämää, mutta en voi hyväksyä sitä, että hän utelee elämästämme lapsilta ja kyttää sitä, mitä meillä tapahtuu. Minusta tuntuu, ettei mieheni ymmärrä mistä on kyse ja ihmettelee miksi minä en vahvana ihmisenä ole välittämättä. Joskus ajattelen itsekin, ettei tuollaisen ihmisen kannata antaa itseään heilauttaa, mutta toisinaan tunnen todella pahaa mieltä asiasta. Toisinaan säälin häntä ja toisinaan tunnen suunnatonta vihaa.
Onko muilla vastaavia kokemuksia ja kuinka olette tilanteesta selvinneet? Mielelläni kuulisin myös ns. etävanhempien mielipiteitä siitä, miksi ex-puolison uusi puoliso niin suuresti voi ärsyttää ja kuinka minun tulisi toimia, jotta joskus toimisin oikein vai onko nämä nykyajan uusioperheet aina tuhoon tuomittuja vaikka mitä tekisi?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Niin se vaan menee että kun toiseen suuntaan kumartaa niin toisessa suunnassa näkyy takapuoli. Mies ei millään pysty kaikkia miellyttämään vaan pitää tehdä valintoja. Meidän uusperheessä etä-äiti tapaa lapsia sopimuksella sovittujen aikojen puitteissa, soittaa sovittujen aikojen puitteissa ja nykyään tervehditään ja ollaan kuin normaalit ihmiset. Paljon tehtiin työtä ennen sitä ja lapsikin joutui terapiaan ja jäi luokalle, melkein mentiin oikeuteenkin asti, mutta nainen perui viime hetkellä.
Kyllä miehesi pitää vaatia sinulle asiallista kohtelua, ex vaimo on lasten äiti, mutta ei osa teidän uusperhettänne, siihen kuuluvat vain mies, sinä ja lapset. Kehotan ottamaan oman tilan ja taistelemaan siitä että saatte olla ja ennen kaikkea lapset saavat olla rauhassa.
Kyllä lasten äitiä tietysti pitää kunnioittaa ja pitää hänet perillä tietyistä asioista, mutta enempää ei voi kukaan vaatia, pitää omakin elämä olla.
Kiitokset mielipiteestäsi...kyllä täälläkin tuntuu toisinaan näkyvän varjopuolet asioista turhankin selvästi.
Lapsiinhan tämä varmasti kostautuu aina jotakin kautta eniten, mutta sitähän lasten äidin ei tarvitse ajatella, koska ei itse arkea lasten kanssa elä...on kiva ottaa vaan parhaat palat päältä, arvostella / kytätä elämäämme ja yrittää kiusata aina sopivan hetken tullen. Siitä olen aivan varma, että kaikki ilkeilyt vielä joku päivä häneen omaan nilkkaansa napsahtaa.
Täytynee ottaa hetki kerrallaan ja katsoa päivä kerrallaan mitä tästä tulee. Vielä on sekin mahdollisuus, että elämme omaa elämäämme kahdessa kodissa niin kauan, että lapset muuttavat kotoa ja aloitamme yhteisen elämän sitten - ilman ex-vaimoa.
Näin ainakin minun mieheni ex-kanttura luulee. Milloin soittaa suutaan mistäkin. Rahaa on aina vailla. Välillä puhuu ihan asiaa lapsiin liittyen, välillä rakastaa miestäni yli kaiken ja haluaa tämä vielä takaisin. On soittanut ja tarjonut seksiä kanssaan ja vannonnut ikuista rakkautta aina vaan minun miehelleni. Pyytänyt eroamaan minusta ja halunnut palata yhteen. NIIN NOLOA!!!!!!
Sä et vain kestä että miehellä on exä. Ja mies ei ole vielä sujut eron kanssa. Roolit on sekaisin. Lapset vaistoavat sinun vihamielisyytesi. Jossain vaiheessa siitä tulee teille ikuinen riidan aihe. Te eroatte.
Sillä sipuli.
Ikimutsi
Sulle kait toi on toiveajattelua... ei sitte ex-ukkos takasin ottanu vai?
Kyllä se kuule niin on, että existä on erottu jonkun tietyn syyn takia, joten miksi ne ottais teidät takaisin?
Ollaan hyvin pitkälti samassa tilanteessa. Tosin meillä on yhteisiäkin lapsia joten voin ajatella että mennään vain meidän perheen ehdoilla. sekin auttaa kun ajattelee että olet ensisijaisesti miehellesi vastuussa kotona tapahtuvista asioista. Hänhän kuitenkin on päähuoltaja? Meillä mies on päähuoltaja lapselleen joten hänellä on myös päävastuu. Mies valitsee lapsen vaatteet yhdessä lapsen kanssa ja laittaa tällä hetkellä kouluunkin. Vetää aamupalat, iltapalat ja välipalat. Minä en voi valita vaatteita kun kuulemma osaa ( lapsen äidin mielipide:D) On ihanaa kun saa vetäytyä välillä vastuusta kun kyseessä ei ole oma tenava. Mutta välillä harmittaa kun ei saa elää sitä ydinperheunelmaa. Joskus mietin kuinka ihanaa olisi vain adoptoida tuo lapsi mutta kun miettii lapsen parasta niin sanotaan että on vaan hyväksi kun lapsella on paljon välittäviä aikuisia lähellä. Vaikka se tekisikin lapsille hallaa. (viikonlopun vaatteiden pöllimiset, riidat ja haukkumiset, sopeutumisvaikeudet ja mitä näitä nyt on..)
Olet vaan kateellinen, kun ex puolisoilla on hyvät välit. Haluat rikkoa sen idyllin, vaikka varsin hyvin tiedät mutta leikit tyhmää.
Itse aikanaan samassa tilanteessa.. pitkien mutkien kautta ja loputtoman exän häiriön takia miehelläni (lasten isä, lähivanhempi) on tällä hetkellä salainen numero. Lapset asuvat meillä ja ovat äitillään vaan joka toinen vkonloppu. Sain paskaa niskaan, alusta alkaen. Jopa tappouhkauksia. Tällä hetkellä exä ei uskalla pukahtaakaan suuntaan tai toiseen, koska poliisit ovat olleet yhteydessä häneen häiriköinnin takia. KAikki lasten asiat hoituvat reissuvihon avulla. Näin toimii meillä hommat.
ON KAIKKEEN, MIKÄ LIITTYY HÄNEN LAPSEEN JA HYVINVOINTIIN, KOHTELUUN YM.
Hänellä on myös oikeus ex miehen kanssa keskusteluun, vaikka se ottaa sinulle koville, hyvin koville..
Kyllä, hänellä on aina etuoikeus, hän on aina se tärkein, lapsen äiti.
Kumma että se lapsen hyvinvointi alkaa kiinnostaa sitten kun lähi-isä löytää oikean rakkauden? Sitä ennen äiti on omalla huoraamisella, juhlimisella ja moraalittomalla käytöksellä aiheuttanut perheeseensä eron. Nyt kun lähi-isä on rakastunut, niin äitiä korpeaa niin paljon että, yrittää tuhota toistenkin onnen.
Vai sellaista olet tehnyt että liittosi loppu kuinkanan lento. Voih...
Voi että on IHANAA kun ymmärrät lukemasi tekstin sisällön oikein ja tulet vielä jakamaan tietosi meille! Kiitos!!!
Meillä oli myös hankalaa vaikka mieheni oli eronnut alkoholisti-avokistaan 2 vuotta aikaisemmin. Ennen minua ei ollut suurempia ongelmia lapsen asioiden hoidosta. Toisinaan tuli riitaa, kun mieheni ei suostunut antamaan tyttöä viikonlopuksi äidilleen selkeän humalatilan takia. Sitten kun aloimme seurustelemaan kaikki olikin minun syytä ja he olisivat muka jopa palanneet yhteen jos en olisi tullut väliin. Huomautan tässä nyt, että ex tuli raskaaksi melkein heti kun alkoivat tapailla ja jos ei olisi tullut, he olisivat eronneet kun mieheni huomasi hänen olevan alkoholisiti. Raskausaika meni ok, mutta ryyppääminen jatkui 2 viikkoa synnytyksen jälkeen. Äiti oli pitkiä aikoja poissa kotoa ja mieheni kävi töissä ja hoiti vauvaa oman äitinsä kanssa. Onneksi mieheni äiti oli jo eläkkeellä, niin sai hommat tehtyä. Ex lähti sitten lopulta toisen juopon matkaan ja he sopivat yhteishuoltajuudesta niin, että lapsi asuu isänsä kanssa. Äiti selitti kaikille asumisjärjestelyn johtuvan koulun läheisyydestä. Valehteli, että lapsi on puolet kuukaudesta hänen luonaan ja kaikki lomat. En tiedä miksi. Ehkä se vaan otti koville, kun oli huono äiti. Lapsi oli äidillään kuitenkin sen joka toisen viikonlopunkin vain jos äiti oletettavasti oli jotenkuten kunnossa. Kännissähän se aina kuitenkin iltaa kohden oli. Kun aloimme seurustelemaan, hän soitteli kännipäissään tyttärelleen ja uhkaili tappavansa itsensä jos minä muutan heidän luokseen yms. Ensin "se" haukkui vain miestäni: "Kyllä sekin sut jättää. Ei sua kukaan jaksa kauaa katsella". Sitten puhelut muuttuivat: "Mä rakastan sua vieläkin. Mä tiedän et säkin rakastat mua". Tän vaiheen jälkeen puhelut oli vaan mun haukkumista. En saanut komentaa lasta, tehdä sille ruokaa, pestä pyykkejä tai olla kahdestaan kotona. Ihan naurettavaa. Tämä nainen oli saanut lapsen sen toisen juopon kanssa, mutta he erosivat jo ennenkuin lapsi syntyi. Lapsi otettiin huostaan vähän alle 2 vuotiaana. Tällä lapsella on FAS johtuen äidin juomisesta raskausaikana, minkä hän tietysti kiistää.
Kuten jo aloituksessa mainitsin, meillä oli juuri tälläistä. Kiusaamista ja solvaamista esim.facebookissa, missä hänellä oli kavereina ihmisiä jotka eivät edes oikeasti olleet nähneet tätä naista kuin pari kertaa, eli uskoivat kaiken mitä kirjoitteli ja olivat ihan hämmästyneitä kun lapsi otettiin "väärin" huostaan. Tämä "äiti" teki viimevuonna itsarin, kuten oli jo 10 vuotta lupaillut. Täysin odotettu tapahtuma. Lapsikin voi nyt muuten paremmin kun ei tarvitse pelätä omaa äitiä.
Eihän se hyvältä tunnus jos uusi nainen hoitaisi yksin lapsiani esim näkisin kaupassa lapsieni kanssa yksin. MUTTA tuo kuulostaa jo sairaalta. Miehen täytyy vetää rajat johonkin ja arvostaa sinua ja teidän perhettä johon ex ja lapset väkisinkin tavallaan kuuluvat. Ehkä hän ei ole päässyt eteenpäin elämässään. Miehen vapaaehtoinen velvollisuus on noudattaa tapaamissopimuksen ehtoja ja kaikki muu on v...ittuilua ex puolelta. Vaadi rajojen laittamista. Jos ei mies suostu, heitä ulos koko luuseri.
On tiytty koska hän on mihesi lasten äiti.Hänellä on oikeus ykkös naisena.
mikä v..tun ykkös nainen? Jos olis edes ihminen niin mies ilmeisesti eläisi hänen kanssaan vai mitä?
Miten on mahdollista, että lapset asuivat/asuvat isänsä luona miehen tavatessasi ja lasten äiti nyt yht`äkkiä päättääkin kaikista lapsiaan koskevista asioista? Mitä lastenvalvojan luona on aikoinaan sovittu? Mikä oli syy, että lapset aikoinaan jäivät isälleen? Onko yksin/yhteishuoltajuus? Kaikesta täytyy olla mustaa valkoisella, jotta jälkeenpäin ilmaantuvat epäselvyydet ovat oikaistavissa.