Tänne on helppo purkaa tätä ikävää, kun tiedän ettet sä käy täällä lukemassa, ethän sä ketään ikävöi koskaan. Mieluiten mä tietysti kasvotusten puhuisin näistä asioista sun kaa, mutta viime ajat on osoittaneet sen mahdottomaksi. Ikävä on ja pysyy (muiden tekstejä lukiessa huomaan etten ole ainoa), mutta silti on vaan jatkettava eteen päin vaikka olisinkin toivonut, että meistä olisi tullut jotain. Pakko mennä eteen päin, niinhän säkin olet tehnyt. Naisia sulla riittää varmasti joka illalle.
Jatkuvaa haaveilua, odottelua, turhia lupauksia.... Oon vaan niin kyllästynyt ja turhautunut. Ei auta vaikka kuinka toivoisi edes yhtä viestiä kesken päivää piristämään ja tajuamaan, että ehkä mä sittenkin merkitsin sulle jotain.
Mä viihdyin sun kanssa ja kaipuu on suuri. Meidän juttu (vai oliko meillä edes mitään juttua?) ainakin opetti sen, että ensi kerralla oon varovaisempi.
Jatkuvaa haaveilua, odottelua, turhia lupauksia.... Oon vaan niin kyllästynyt ja turhautunut. Ei auta vaikka kuinka toivoisi edes yhtä viestiä kesken päivää piristämään ja tajuamaan, että ehkä mä sittenkin merkitsin sulle jotain.
Mä viihdyin sun kanssa ja kaipuu on suuri. Meidän juttu (vai oliko meillä edes mitään juttua?) ainakin opetti sen, että ensi kerralla oon varovaisempi.
Vastaukset 1
Vanhimmat
mikset sitten mene eteenpäin?. ei ole eka eikä toka kertakaan kun sä tota samaa kirjoittelet