Omassa vanhassa ladyssä, joka on nimeltä mainitsematon IOR-upotukki 70-luvulta (lue: aikansa huippu avomeriraaseri), ovat sekä ylä-, että alabarduunat melko lailla kiharaa aikansa elänyttä teräsvaijeria. Nyt ajatuksena on uusia kyseiset osat rikistä.
Kysymys kuuluu: onko mitään hyötyä, ei kisakäytössä, laittaa kyseiset vaijerit dyneemasta. Ja samma på svenska, onko mitään haittaa korvata teräsvaijeribarskat dyneemalla.
Ja, vaikka ei olekaan agendalla, niin laitetaan saman nippuun, entäpä takastaagi, pitäisikö sekin laittaa ihmeaineesta dyneemasta?
Kyselee urpo.
Antakaa mulle ja - kommentiti ja mielipiteet, otan kaikki kiitollisuudella vastaan.
Kysymys kuuluu: onko mitään hyötyä, ei kisakäytössä, laittaa kyseiset vaijerit dyneemasta. Ja samma på svenska, onko mitään haittaa korvata teräsvaijeribarskat dyneemalla.
Ja, vaikka ei olekaan agendalla, niin laitetaan saman nippuun, entäpä takastaagi, pitäisikö sekin laittaa ihmeaineesta dyneemasta?
Kyselee urpo.
Antakaa mulle ja - kommentiti ja mielipiteet, otan kaikki kiitollisuudella vastaan.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Dyneemabarskat kuluttaa paljon vähemmän isoa ja on muutenkin mukavammat kevyempinä. Ne kannattaa ilman muuta vaihtaa dyneemaan, kun vaihdon aika on.
Jos 70-luvun raaserissa on ylä- ja alabarskat, se on ilmeisesti 70-luvun lopulta ja osarikinen. Kyllä sekin dyneemana mukavampi on. Ainoa haitta dyneemassa on se, että se lähtee silloin tällöin soimaan tuulessa kireällä ollessaan.
Dynaone tai millä nimellä se nyt eri valmistajilla meneekään, on kaikkein helpoin pleissattava. Se on onnistuu köpelökouraisemmaltakin vähin työkaluin.
Siis takastaagiin liittyen toi toinen kappale...
tekisin niin että laittaisin barskat dyneemasta koska eivät hankaa purjetta. Takastaakin eli hekin laittaisin uudesta vaijerista koska hankausongelmaa ei ole ja vaijerin kulutuskestävyys parempi.
Tuo voisi olla hyvä perustelu hekin vaijerille, jos jokin sitä kuluttaisi. Ohi lipsahteleva ahvenselkäkään ei sanottavasti kuluta.
Kun kerran kutsut venettäsi vanhaksi ladyksi, suosittelen sen pitämistä alkuperäisenä, eli uutta vaijeria rikiin. Jos parempaa haluaa, vaihda koko vene.
Kiitoksen kommentista. Kaipaisin kuitenkin lähinnä käytännön vinkkejä, tyylikysymykset ovat aina hyvin henkilökohtaisia asioita. Ja tämä on viimeinen veneeni, eli tätä ei vaihdeta... koska parempia ei ole olemassa, eli "ei se pojat vaihtamalla parane".
Lähinnä itseäni huolettaa dyneeman kulutuskestävyys, barduunoilla kun on taipumus ajoittain takellella puomiin. Pelkona siis, että dyneeman ohuita säikeitä alkaa rispaantua. Onko huoleni aiheeton?
Entä mitoitus, jos barduunat ovat 4 ja 5mm (tai 5 ja 6 mm, en muista tähän hätään), niin minkäpaksuista dynemaa laitetaan? Paksuus 1:1 vai vetolujuuden mukaan?
Kuorellisella dyneemalla ei liene rispaantumisen ongelmaa niin kuin kuoritulla. Eli kestää kyllä.
Laita 1:1. Vetolujuuden tai venymien mukaan mitoitettu menee turhan ohueksi ja siten araksi niille katkenneille säikeille. Puolitonnarin mittojen luulisin olevan 5 ja 6 mm. Alabarskoissa voit ehkä vaikka tinkiäkin mitoituksesta, mutta ei siinä paljoa säästä ja turhan ohuen pleissaus menee pikkuisen nyhertämiseksi.
Yleisesti ottaen huolesi on aiheeton. Kevyemmät ja notkeammat dyneemat eivät paljoa takeltele. Ensi vuonna mulla vaihtuu barskat dyneemaan toisesta veneestä saadun positiivisen käyttökokemuksen perusteella, vaikka nykyisissä ei varsinaista vikaa olekaan. Barskat ja purjeet vaihtuu, vene ei mullakaan enää.
Minäkin suosittelisin 1;1 paksuutta jo kerrotusta syystä. Tekee vaan mieli huomauttaa tuosta "viimeisestä veneestä", "jota ei koskaan vaihdeta". Mulla on jo kolmas "viimeinen vene", vaikka olen ollut sitä hankkiessani yhtä varma kuin sinäkin nyt tunnut olevan. Niinpä en nytkään voi olla varma, onko nykyinen paattinen sittenkään se vihoviimeinen. Käsitykset tuppaavat muuttumaan niinkuin elämän tilanteetkin!
27 ja museovirasto konsultoimaan, ettet vaan modernisoisi purjevenettäsi. Tarvitsetko pumpulipurjeet. Voisin löytää varastostani yhdet tarpeeksi vanhat ja sopivasti pikkuhomeessa. Luultavasti vm 1938.
Itsellä on ollut hekki ja barduunat kuoretonta Gleinsteinin Dynaonea nyt vissiin 8 vuotta, enkä ole vielä havainnut minkäänlaisia rispaantumisen merkkejä. Tuota on todella helppo pleissata ja esim. Blatic Riggingiltä saa mastoon sopivat helat barduunan päähän.
Oikeastaan ainoa häiritsevä asia noissa on tuo jo mainittu ääni ja resonointi. Eli tiukalle kiristetty barduuna alkaa pitämään pirullista metakkaa. Pitäisi kokeilla kiertää barduunan ympärille jotain ohuempaa narua kierteelle ikään kuin teräksisten savupiippujen tyyliin.
Vielä aiheeseen liittyen, nimittäin barduunoiden mitoituksesta. Vanhat yläbarduunat olivat 1:3 välityksellä, ja aikomus on uusia niinikään plokit vaijereiden tapaan, välitys on tarkoitus laittaa 1:2, jolloin saa sen 33 % köyttä pois sitlootasta. Vanhat alabarskat ovat 1:2 plokeilla.
Olen miettinyt uusia plokeja, ja ymmärtänyt, että mitoitus menee vaijerin/dyneeman lujuuden mukaan. Eli 4 ja 5 mm vaijerit tarkoittaa 1430 ja 2250 kg murtulujuuden plokeja systeemiin.
Yläbarduunaan löytyy sopivia plokeja esim Harkenin ESP 75 mm (halvimmasta päästä), mutta alabarduunaan ei löydy mistään pieniä ja lujia plokeja, lukolla varustettuna. Kuinka olette ratkaisset vastavan ongelman alabarduunoiden osalta, vai onko mitoitusfilosofia "overkill".
Kuinka kireällä barduunat oikeasti ovat purjehduksen aikana, vinssin koko 34 ja välitys taljassa 1:2 (ennen 1:3 välitys), oman laskuopin mukaan jos jaksan vetää sen 20 kg kammesta, niin vaijerissa olisi 1360 kg ilman kitkoja. Entäs alabarduuna?
Laita yläbarduunaan Karverin ploki, se on ainakin toimivaksi todettu. Niitä on rinnakksiversiot pienemmälle ja suuremmalle kuormalle. Ihan samannäköisiä, joten pitää kaupassa katsoa tarkkaan, että ottaa oikeat. Pleissi tulee plokin läpi, joten siitä tulee kaiken varalle varmistus. Kampeen saa kyllä enemmän kuin 20 kg voimaa, mutta tuskin kitkojen jälkeen barskaan tuskin yli 1,5 t silti tulee.
Alabarskoihin ei tule suurtakaan vetoa, niissä olen vastaavissa rikeissä nähnyt aikalailla jollaluokan kamaa. Valitse siis jotkut kätevimmän oloiset.