Olen viime aikoina kuullut paljon hauskoja ja mielenkiintoisia tarinoita miten koira on päätynyt omistajalleen :)
Kysymykseni siis kuuluu, miten sinun koissusi päätyi sinulle?
Oma tarinani ei ole hirveän hauska tai jännä, vuoden etsintää hyvää kasvattajaa ja odotin pentua puolitoista vuotta. Hassua ehkä oli että annoin kasvattajan valita mun toiveisiini sopivan pennun :))
En ole hetkeäkään sitä katunut, on niin upea koira kaikinpuolin...
Kertokaa teidän tarinanne! :)
Kysymykseni siis kuuluu, miten sinun koissusi päätyi sinulle?
Oma tarinani ei ole hirveän hauska tai jännä, vuoden etsintää hyvää kasvattajaa ja odotin pentua puolitoista vuotta. Hassua ehkä oli että annoin kasvattajan valita mun toiveisiini sopivan pennun :))
En ole hetkeäkään sitä katunut, on niin upea koira kaikinpuolin...
Kertokaa teidän tarinanne! :)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minä en ole katunut yhtään kertaa sitä, että olen vaistomaisesti valinnut jonkun pennun monien joukosta. Viimeksikin katselin vähän aikaa sitä pentulaumaa ja ennen sitä h-hetkeä pyysin kasvattajaa antamaan pennuille ruokaa. Se jos joku on täydellinen katsaus pentujen luonteen laatuun ja se villein koira on paras vaihtoehto aina. Kun ensimmäinen pentu hyökkää ruokakupilleen ja ajaa huonommat kilpakuppaninsa kupilta pois, olen varma että se pentu pärjää myöskin tulevassa elämässään.
Ja niin on aina tapahtunut.
Paras esim. 8:sta pennusta on usein myöskin paras sadoista muista koirista.
Toisen koirani kanssa sain sellaisen yhteenkuuluvuuden tunteen jo kun käsittelin sitä alle viikon vanhana :)
On siis narttuni pentu. Tunne ja kohtalo päättää varmasti usein ;)