Nimimerkki Ammattikasvattajalle

Mutta eiväthän nämä lapset sinua tunnu kiinnostavan. Lapset ja vanhemmat ovat todella täysin vailla oikeusturvaa tämän järjestelmän kourissa. Jos joku viranomainen saa vuosien jälkeen huomautuksen valitusviranomaiselta, että "näin ei olisi pitänyt menetellä", niin mitä se sitä lasta enää auttaa siinä vaiheessa, tuho on tapahtunut jo.

Ja tekstilainauksen jälkimmäinen osa on jotain järkyttävintä, mitä aikoihin on kuultu!

Jos otetaan kärjistetty esimerkki väitteestäsi, niin olet sitä mieltä, että jos lapsella ei ole mitään muita vaihtoehtoja kuin
a) huono koti tai
b) huono s-perhe, mutta joka jostain syystä on mielestäsi vähemmän huono kuin koti, niin mielestäsi on "valittava pienempi paha, valitettavasti."

Kyllä nyt olet menettänyt kaiken kohtuuden arvioinneissasi!
Jos todella olisi valittava vain huonon kodin tai huonon sijaisperheen välillä - eikä MITÄÄN muita vaihtoehtoja olisi - niin silloin lapsen olisi jäätävä kotiinsa.

Luin kerran erään ministerin ja kuntapoliitikon keskustelua jollain blogi-sivulla ja olin erittäin ilahtanut siitä kannasta, joka heillä molemmilla oli eli se, että MINIMIVAATIMUS joka huostaanotolle olisi oltava on se, että huostaanotto ei järkytä lasta kokonaisuudessaan enempää kuin ovat ne olosuhteet, joista häntä ollaan pelastavinaan.

Tämä on unohdettu suomalaisessa ls-keskustelussa täysin ja niin näytät unohtaneen sinäkin kaikessa huostaanottomyönteisyydessäsi. Jos et ole sitä, niin et sinä ainakaan paasaa muuta kuin niistä lapsista, jotka perinteisen stereotypian mukaan ovat ls-toimien tarpeessa.

Eerikan tapaus on ls:a tuntevalle vain yksi lisätodiste siitä, että sellaista se touhu on, ilmiselviä todisteita silmien edessä jokaiselle, joka vain haluaa myöntää niiden olemassa olon. Ilmeisesti sinä et halua myöntää, koska hyssyttelet sitäkin tapausta ja uhittelet, että "kertokaa, jos täällä joku on, joka tuntee perheen." Et sinäkään niitä perheitä perin juurin tunne, joista laveasti selittelet lähes joka kirjoituksessasi.

Lisäksi esitit niin pöyristyttävän lausahduksen, että sinä suorastaan tympäisee puhe aiheettomista huostaanotoista, kun itse näet jotain muuta. Siinäpä se taitaa ollakin, että sinä näet näistä asioista vain sen mitä haluat. Onko se niin mahdottoman vaikea käsittää, että meitä on täällä paljon, jotka olemme nähneet jotain aivan muuta? Eikä suinkaan ole kyse vanhemmista, jotka eivät tajuaisi omia virheitään, tai haluaisi myöntää niitä, jos niitä on olemassa.

Meidän lapsemme ovat kohtaloineen vaiettuja lapsia tässä yhteiskunnassa. Heistä ei saa puhua julkisuudessa, heidän olemassa oloaan ei edes myönnetä virallisesti. Heillä ei ole mitään ääntä omasta asiastaan, jopa meidät vanhemmat vaiennetaan, jos yritämme puhua heidän puolestaan. Se tapahtuu ihan konkreettisesti vaikka siten, miten toisessa ketjussa kerrottiin tapahtuneen lastenoikeuksien päivänä. Toimittajilta on kuultu sen sijaan sekin, miten jo vuosia sitten Perhehoitoliitto ohjeisti heitä, että huonoista sijaisperheistä ei saa tehdä juttuja, ettei hyvien maine kärsi.

Miksi ihmeessä sinua ärsyttää tästä puhuminen? Eikö lasten kärsimyksistä saa puhua muuta kuin silloin kun kärsimyksen aiheuttajana on oma vanhempi?

Näet sinä nyt sitten omassa elämässäsi ihan mitä tahansa, niin en malta olla vielä kysymättä, mitä hyötyä luulet lapselle olevan siitä, että hänet otetaan:

1) huonosta kodista todella huonoon sijaispaikkaan?

Tai miten luulet lapseen vaikuttavan sen, että hänet viedään

2) hyvästä kodista huonoon sijaishuollon yksikköön?

Mieti varsinkin jälkimmäistä, mitä luulet sen hänelle aiheuttavan.

Että näin. Yölläkö tuli mieleesi, että minulle on laitettava luu kurkkuun? No, hyvä että sait purkaa mieltäsi.

Ei minulla ole lääkettä perheiden pahoinvointiin. Elämme siinä maailmassa, missä elämme. Politiikan kautta määritellään sitä, mihin suuntaan yhteiskuntamme kehittyy. Sen lisäksi myös suuryritysten ja pääoman painoarvo on lisääntynyt. Monia ilmiselviä ongelmia on näkyvillä, mutta ei niihin ainakaan tällä koulutuksella ja vaikutusvallalla ratkaisua löydetä.

Perheet oireilevat. Minun näkökulkmani on tietysti vain minun. Tosin moni muukin opettaja ja muidenkin ammattien edustaja jakaa näkemykseni. Ei ihan kaikkea voi aina vain työtää toisten tai yhteiskunnan syyksi. Jokaisella ihmisellä on ongelmista huolimatta myös oma vastuu siitä, mitä tekee tai jättää tekemättä. Kuten yhdessä ketjussa sanoin, olen kotoisin vähävaraisesta taustasta - luultavasti huonommista oloista kuin yksikään kirjoittaja täällä. Yksinhuoltajaäitini kasvatti kansakoulupohjalta minut hyvin, vaikka 200 neliön taloa tai ulkomaan matkoja ei ollutkaan. Minulla oli rajat ja niitä piti noudattaa. Koulu piti hoitaa.

Olo oli opettajankoulutuksessa kieltämättä ajoittain hieman omituinen, kun käytännössä useimmilla muilla oli akateeminen perhe taustallaan. Koulutus on lähellä sydäntäni. On surullista nähdä, että tausta näyttää yhä useammin määrittelevän lasten tulevaisuutta. Siitä olen huolissani.

Sitäkin olen koettanut sanoa, että lasten huostaaotto on tragedia jo itsessään. Jokainen huostaanotto on turha. Perheitä pitäisi pystyä tukemaan muuten. Ilmeisesti minunkin pitäisi tuomita "tuhannet" väärin perustein suoritetut toimet? No, en sitä tee, koska minulle ei ole osoitettu asioiden niin olevan. Oman kokemukseni mukaan - se on tietenkin rajallinen - sosiaalipuolen ihmisetkin tekevät vain työtään ja helpolla he eivät pääse. Miten paljon enemmän meistä kukin olisi valmis veroja maksamaan, jotta sos.puolen palkkoja nostettaisiin ja saataisiin siis siten ehkä "parempia" työntekijöitä alalle?

Jatkuu...

...Jatkuu.

Lammisen ja Rantasen opinnäytetyön näkökulma EI ole sijaisperheitä tuomitseva, vaikka niin annat ymmärtää. Luitko työtä ollenkaan? Työssä (ammattikoulun opinnäytetyö) pikemminkin pohditaan, miten tukea sijaisperheitä.

Vaihtoehdot EIVÄT useimmiten ole "hyvä" koti ja "huono" sijaiskoti. Vääristelet totuutta ja minun sanomisiani. Hyvyys ja huonous ovat suhteellisia. Huono juttuhan se aina on, jos kodista joutuu pois. Jääminen vain voi tuottaa ongelmia vielä enemmän, joko lyhyellä tai pitemmällä tähtäimellä.

"Miksi ihmeessä sinua ärsyttää tästä puhuminen? Eikö lasten kärsimyksistä saa puhua muuta kuin silloin kun kärsimyksen aiheuttajana on oma vanhempi?"!

Siksi, että kaikki ei ole aina sitä miltä näyttää. Ei täällä juuri julista kuin muutama yhden totuuden ihminen. Siksihän minutkin kai pitäisi saada hiljenemään? Siihen totuuteen, joka täällä on, ei näytä mahtuvan muuta kuin yksipuolinen julistus: KAIKKI huostaanotot ovat vääriä! KAIKKI sijoituskodit ovat huonoja! KAIKKI virkamiehet haluavat pahaa perheille ja lapset pois!

JOS todellisuudessa olisi PERUSTELLISTA tutkimusta aiheesta, todellisuus ehkä paljastuisi. Totuushan EI löydy blogistien yksipuolisista ja tavoitehakuisista kirjoituksista eikä myöskään tämän tyyppisistä keskusteluista. Yritän epätoivoisesti kertoa asioista omasta näkökulmastani, mutta se on näköjään vastenmielistä. Tänne ei mahdu kuin yksi totuus.

Mitä enemmän perustelen, sen julmempaa kommentointi on. Sama juttu aina, kun joku jumalallisen tiedon ja AInoan Oikean Totuuden julistaja tuleekin kyseenalaistetuksi.

En jaksa lukea sepustuksiasi, mutta silmiin osui tämä:

"KAIKKI huostaanotot ovat vääriä! KAIKKI sijoituskodit ovat huonoja! KAIKKI virkamiehet haluavat pahaa perheille ja lapset pois!"

Älä valehtele! Kultapieni, miksi sinä valehtelet?

Ja mitähän tarkoitushakuista lienee minunkaan kirjoituksissani.
Lapseni on ollut lyhyen, laittoman huostaanoton jälkeen kotona nyt jo kohta 7 vuotta. Huostaanottoihin sisältyvät laittomuudet eivät ole olleet minulle mitenkään henkilökohtaisia siis vuosikausiin, vaikka sinulle nämä jostain syystä näyttävät olevan hyvin henkilökohtaisia asioita.

Ei sinulta ainakaan mitään järkiperusteluja tunnu löytyvän ärsyyntymisellesi, koska turvaudut valheisiin. Saat hakea suurennuslasilla, mutta täällä ei varmasti ikinä kukaan ole leimannut kaikkia huostaanottoja turhiksi ja väärin perustein tehdyiksi. Älä siis valehtele toisten kirjoituksista!

Onhan se tietysti ikävää, että sinun AINUT TOTUUTESI täällä kyseenalaistetaan. Sinunkin kapea-alaisilla näkemyksilläsi on aina toinen puolensa, jota sinä et näköjään missään tapauksessa haluaisi julkisuuteen. Miksi?

Jos olet avaaja, toivon sinun ehtineen nukkua riittävästi. Liian vähäinen uni ei ole hyväksi.

Huostaanotot eivät ole minun henkilökohtainen ongemani muuta kuin työni kautta. Täällä keskustelu on nyt parisen viikkoa ollut pienoinen harrastus, kun ylimääräistä aikaa on ollut.

Mielenkiintoista on nähdä, että käytännössä jokaisesta osiosta löytyy ihmisiä, jotka käyttäytyvät samoin. Heidän tarkoituksensa ei ole keskustella vaan julistaa omaa totuuttaan ainoana oikeana. Heiltä saa aina osakseen samanlaista kohtelua.

Tähänkin piti perustaa oikein oma ketju, jotta minun pahoja sanojani saisi arvostella. Vastasin omilla kommenteillani ja se siitä.

Suosittelen, että asiattomat kirjoitukseni ilmoitetaan asiattomiksi. Se kai lienee kaikkien etu? Ylläpitävä taho määrittelee sitten sen, missä määrin syyllistyn huonoihin tapoihin.

"Heidän tarkoituksensa ei ole keskustella vaan julistaa omaa totuuttaan ainoana oikeana. "

Juuri niinhän sinä itse teet.

Julistat omaa totuuttasi ja muuta mieltä olevat ärsyttävät sinua omien sanojesi mukaan.

Kun joku on eri mieltä tai kertoo sinulle epämieluisaa totuutta hermostut ja alat syyttää toista valehtelijaksi. Esität kysymyksiä kuin suurikin tuomari ja vaadit vastauksia, joiden perusteella arvioit, pitääkö kertomus paikkansa vai ei. Millä oikeudella suhtaudut noin toisiin ihmisiin?

Millä ihmeen perusteella sinun "näkemisesi", kokemuksesi ja mielipiteesi ovat ehdottoman oikeita ja toisten vääriä? Miksi sinun kirjoituksiasi ei tarvitse todistella mitenkään oikeiksi?
Syytät toisia valehtelijoiksi, mutta miten se todistetaan, että et itse valehtele?

Tämä sinun "pienoinen harrastuksesi" voi olla hyvinkin loukkaavaa niille ihmisille, jotka ovat nähneet lapsensa tulleen viranomaisten taholta väärin kohdelluksi. Mille luulet vanhemmista tuntuvan, kun joutuvat seuraamaan vierestä lapselle aiheutettua suurtakin tuskaa ja ahdistusta tai että hänen koulunkäyntiään vaikeutetaan? Lisäksi oikeutta hänelle on turha tästä maasta hakea. Ja sitten tänne ilmaantu joku pienenä harrastuksenaan ivailemaan, tölvimään ja epäilemään valehtelijaksi. Olet siis saanut samanlaista kohtelua muillakin palstoilla, mitä en tavallaan yhtään ihmettele.

Jos et ole töissä ls-laitoksessa, eikä sinulla ole mitään omistajuussuhteita yhteenkään laitokseen, käytöksesi täällä voidaan laittaa silkan tietämättömyyden ja ymmärtämättömyyden piikkiin.

Kun hyökkäsit täällä myös ei-huostavanhempaa kohtaan toisessa ketjussa, kun hän julkesi arvostella koulua, ts. kertoa, miten epäoikeudenmukaisesti kuntien laittomuuksiin menneet säästöt perheitä - ja myös opettajia - kohtelevat. Luulit häntä "tarkoitushakuiseksi huostavanhemmaksi" ja asenteesi oli sen mukainen. Ja mitähän sinä kuvittelet sen tarkoitushakuisuuden olevan? Riittääkö vastauksesi, että viranomaisrikoksia on pidettävä esillä, muuten sama tahti jatkuu ls:ssa ikuisesti.

Vai onko sinulla jotain sitä vastaan, että kaikkia lapsia kohdeltaisiin lakeja ja heidän oikeuksiaan kunnioittaen jopa suomalaisessa lastensuojelussa? Jos vastustat tätä, niin miksi?

Jos kaikki epäkohdat aina hukutetaan selityksiin lasten likaisista ja rikkinäisistä vaatteista ja hirveistä vanhemmista, jotka eivät huolehdi arkirutiineista ja läksyistä, niin asioiden toinen puoli ei tule ikinä ihmisten tietoon, eikä epäkohtia ja väärinkäytöksiä ikinä korjata, koska niiden olemassa olosta ei edes tiedetä.

Jos kirjoittaja kertoo tarinoista vain pikkuriikkisiä osasia, totuuspohjaa on mahdoton arvioida. Esim. lause "Sossut hakivat tänään laittomasti lapseni!" ei kerro mistään mitään. Ihmiset tuppaavat helposti ihan kasvokkain keskusteltaessakin asioista pois kaikki itsensä kannalta kiusalliset osaset. Luuletko todellakin, että kaikki on totta, mikä täällä kerrotaan?

Eikö tämä ole KESKUSTELUA varten? Ihmiset tuovat tänne asioita pohdittaviksi. He esittävät oman versionsa totuudesta ja on sitten kunkin oma asia, uskooko siihen vaiko ei. Minä EN usko jokaista väitettä sokeasti; en varsinkaan, jos huomaan, että SAMA ihminen eri nikeillä tuottaa yhä uusia kertomuksia asioista, joita on hänelle tapahtunut.

Minä haluaisin lopettaa tämän itsestäni keskustelun ja puhua ASIOISTA. Se ei onnistu, jos persoonaani koko ajan jostakin syystä kommentoidaan ja näkemykseni yritetään mitätöidä suorilla loukkauksilla. Minä käytän esim. lauseita "Joillakin perheillä..." Minua sen sijaan saa arvostella miten tahansa. Kun sitten hieman takaisinkin annoiin, yksi kirjoittaja (sama multinikki?) naureskeli sitä, miten helppoa minua oli ärsyttää ja miten lapselliseksi se minut tekee.

Niin. Minä olen lapsellinen, jos hermostun suorasta kettuilusta, mutta muut vain "loukkaantuvat" rumasta kielenkäytöstäni ja mielipiteistäni. Jep.

Juuri samaa logiikkaa näkee alakoulussa, tosin vain lähinnä pienillä oppilailla. Eri mieltä oleminen on kiusaamista.

Jännä juttu on se, että täällä on esim. kirjoittaja, joka päivät pääksytysten suoltaa tänne linkkejä,milloin mistäkin. Hänelle ei kommentteja tule. Vai onko hänkin vain se yksi ja sama multinikki? Sinä?

Kai kenkkuilustakin tyydytyksen saa.

Jatkossa keskustelen asioista. Jos haluat keskustella minusta, vastauksia ei enää tule. Ilmoitan asiattomiksi kaikki itseeni kohdistuvat haukut, lapsellista tai ei.

Epäkohdat on käsiteltävä, mutta asioiden yksipuolinen julistaminen ei reaalimaailmassa mihinkään riitä. Täällä keskustelu ei mitään asioita korjaa. Kukaan ei näitä juttuja sillä mielellä lue, että alkaisi asioita muuttamaan. Kansanedustajat eivät täällä pyöri.

Minä sinuna hakisin huoltajuutta itselleni. Nythän teillä huoltajuus oli isällä vain vanhempien keskinäisestä sopimuksesta. Kyllä siihen voi hakea muutosta.

Jos lapsi on puhuttu vastustamaan ehdottomasti luoksesi muuttamista, sitten perhekoti.

Mutta tuossa pitäisi kyllä kuulla nyt lastakin, siis ihan oikeasti otettava huomioon hänen mielipiteensä.