Minulla on
uskolliset seuraajani,
varjoni:
yksi auringosta ja
sitten tämä eräskin
paikoin takkuuntunut,
kapinen kulkukoira,
joka luuraa selkäni takana
yötä päivää,
nuuhkii ja tunnustelee
jättämiäni jalanjälkiä -
ja joutuu nuolemaan
kutisevista pälvistään
tihkuvan oman mätänsä;
Joskus sen on nimittäin
jättäydyttävä jälkeen,
nakkauduttava takalistolleen
pölisevälle pientareelle
ja kapsutettava vimmatusti
itseään -
vingahdeltava kivusta,
haukahdeltava harmista,
koska se ei ylety
aivan joka paikkaan.
Ja tehdäkseen
olemassaolonsa tiettäväksi.
Jätin taas kotioveni taakse
kaluttaviksi soppaluita,
se kun ei voi hyökätä kiinni
sääriluuhuni.
Se ei vain voi -
eikä lukea huuliltani.
uskolliset seuraajani,
varjoni:
yksi auringosta ja
sitten tämä eräskin
paikoin takkuuntunut,
kapinen kulkukoira,
joka luuraa selkäni takana
yötä päivää,
nuuhkii ja tunnustelee
jättämiäni jalanjälkiä -
ja joutuu nuolemaan
kutisevista pälvistään
tihkuvan oman mätänsä;
Joskus sen on nimittäin
jättäydyttävä jälkeen,
nakkauduttava takalistolleen
pölisevälle pientareelle
ja kapsutettava vimmatusti
itseään -
vingahdeltava kivusta,
haukahdeltava harmista,
koska se ei ylety
aivan joka paikkaan.
Ja tehdäkseen
olemassaolonsa tiettäväksi.
Jätin taas kotioveni taakse
kaluttaviksi soppaluita,
se kun ei voi hyökätä kiinni
sääriluuhuni.
Se ei vain voi -
eikä lukea huuliltani.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Koirarukan vuoksi
olen avannut kylmäkaapin oven -
siellä kuuluu kolahtavan
kerran, toisenkin:
yönpimeydessä ovat
luurangot jälleen aloittaneet
hitaan tanssinsa
ketkutellen onttoina
kolisevia lanteitaan,
tahtoisivat astua ulos
elävien maailmaan:
- Lihat luiden ympäriltä muiden!
- Juhlat jälleen alkakoon, ne biennaalit!
Siihen joku niistä hätäisesti sähähtää:
- Se minun oikea käteni on, se säästä!
Sille murahdetaan hämärästä:
- Ja sinä siinä, kallostani irti päästä!
Ääni kalmainen jo viides
kuuluu taustalta:
- Valmiiks kaluttu minutkin jo on!
Siks en ketään säästä!
Nälkä hirveä mun yhä vielä on!
Joku sentään osaa jo itselleenkin naurahtaa:
- Lopeta sinäkin jo hiides!
Hieman myöhäistä kai lienee meidän
metsälle enää tähdätä?
Kaapin kätköihin taas
rauha laskeutuu,
kun salpaan oven.
Yhteisymmärrys on sanaton
ja tuo liikkumattomuus:
Yön koirat luistansa vain älähtivät.
Vielä kuuluvat
poveni suojasta
verevän sydämeni lyönnit.
Uusi Suomi ja muuta seurattavaa, esimerkiksi:
Mammuttimaisia ajatusvirheitä
http://kuinkakarlmarxtavataan.puheenvuoro.uusisuomi.fi/117980-mammuttimaisia-ajatusvirheita
Hirvijahti alkaa lauantaina:
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012092816132769_uu.shtml
Ai että: Mm. metsästämisestä olikin jo, oi ja voi, kirjoittanut mm. muuan Anna-Liisa Hämäläinenkin, jonka yksi olemuspuoli on Aller Median Koti ja Keittiö-julkaisun päätoimittajuuden sopivaksi lisäksi Julkisen Sanan Neuvoston varajäsenyys:
"7:13 a.m. - 1 lokakuu 12 · Tiedot
28. syyskuuta AnnaLiisa Hämäläinen @AnskiH
Uudet asiat inspiroivat ja herättävät saman metsästysvietin kuin hyvän jutun jahtaaminen - siis journalistisessa kontekstissa. "
Mutta ylläpidon Elinannan noin sanoin: Suomi24:hän tekeekin vain ei-journalismia.
Mariko Vaara on edelleen ymmällään, kun on muistavinaan, että johonkin tuli kirjoittaneeksi ylös Suomen runoilevan kansan muistettavaksi myös pyhät Kymmenen käskyä, miten tuleman ihmisen noudattaa. Muuten voi joutua jokin poistumaan maisemista.
Poistuisiko pahuus Suomi24:n palstoilta, jos kaikki ihmiset kuuliaisesti noudattaisivat itse J:n käskyjä?
http://www.slideshare.net/JarnoAlastalo/yritys-ja-yhteist
Lyhennys J ei siis tässä tapauksessa sittenkään tarkoittanut itse Jumalaa, vaan Jarna Alastaloa, kuten linkistäkin tosin Mariko Vaaraa viisaamman lukijat jo saattoivatkin oivaltaa totuuden eli mitkä ovat siis Merkityksellisen keskustelun kymmenen käskyä.
Mariko Vaarakin löysi taas varsinaisen runon!:)
Monessakin mielessä kerrassaan ja hyvin kuvaavaa.:) Aivan kuin Mariko Vaaran tilauksesta, paitsi että Mariko Vaarako tilaisi Länsi-Savoa. Ei mitään sinne päinkään.
http://www.lansi-savo.fi/Uutiset/12703120.jpg
Muuta seurattavaa:
Matti Kalkamo/Sculptor
http://www.kalkamo.fi/