MInulla on iso ongelma.

Moi !
Minä kävin purkamassa vihani ja katkeruuteni psykologilla, turvallisesti.
En ois uskonut kuinka suuri apu siitä oli.
Työstän asioita silti edelleen puhumalla ja treeneillä, ei tarvitse käyttää nyrkkejä eikä loukkaavia sanoja lähimmille enää.
Suosittelen.

Samaa minäkin olen ajatellut. Niinkö ajattelet, että kannattaa?

Itse uskon vakaasti että katkeruudesta voi päästä eroon. Itse painin asian kanssa parhaillaan. Olen ymmärtänyt etten tee hallaa sillä kuin itselleni...

Toki asioita joista ihminen katkeroituu on erilaisia, kuka ex-puolison pettämisestä, kuka koulussa kiusaamisesta, kuka sairaudesta tms. mutta asiat pitää vaan koittaa suhteuttaa ja yrittää kääntää positiivisiksi.

Puhuminen, puhuminen ja puhuminen... paras lääke. Eikä sen tarvitse välttämättä olla psykologi, kunhan on puolueeton ja luotettava.

Kyllä me onnistutaan kun vaan halutaan, uskon niin :) Onnea!!

Aivvoja voi treenata kuin mitä tahaansa muuta lihasta. Sinä vOIT oppia ajattelemaan positiivisesti, sinä VOIT pyyhkiä vihamielisest tunteet ja ajatukset pois mielestäsi.

Se vaatii vaivaa, treenausta ja itsekuria mutta on sen arvoista.

Muista aina ettei kukaan muu kuin sinä itse kärsi tuosta vihantunteesta. Sinä olet arvokas ihminen siinä missä muutkin ja sinun ei todellakaan tarvitse antaa tuon vihamielisyyden viedä energiaasi. Treenaa se parempaan ja kehittävämpään.

Tarkista lainastosi varastot, aivan varmasti loydät sieltä kirjoja jotka opettavat alkuun.

Kyllä niitä voi yrittää purkaa pois, omaa oloaan helpottaakseen. Vaatii työtä ja irrottamista.

Sisäkkäni?

Voisin vaikka kertoa oman juttuni, on tämä vähän terapeuttista itsellenikin.

Olin ja olen edelleen toisinaan hirveän katkera minua loukanneita ihmisiä kohtaan.
Välillä kantanut niin hirveää vihaa sisälläni että olen ajatellut välien poikki laittamista esim.perheeseeni.
Erityisesti siskoni ja isäni on sanonut minulle paljon sellaista, mikä on loukkanut ja mikä on pitkään vaikuttanut elämääni.

Olen sairastellut masennusta, paniikkihäiriötä, tyrinyt asioitani ja muutenkin ollut todella huono ihminen monella tapaa. Muut eivät vain näe mitään syy-seuraus suhdetta sairasteluuni tai vaikka omiin puheisiinsa ja tekoihinsa minua kohti.
Yllättäen syitä ja virheitä nähdään vain minussa. Totta, minähän se loppujen lopuksi ne päätökset olen tehnyt. Mutta vaikka kuinka olen yrittänyt selittää, niin ymmärrystä en tunnu saavan monen asian suhteen.

En vaadi anteeksiantoa mitään hirveitä virheitä kohtaan. En esimerkiksi ole väkivaltainen, en ole huijannut tai varastanut.
Olen ollut liian herkkä, kiltti, hyväksikäytettävissä, minua on kohdeltu väärin, tuomittu ja sitä kautta sitten oma käyttäytyminen on muuttunut muita kohtaan todella inhottavaksi.
En vaan enää jaksanut välittää millainen ihminen olen, sontaa tuli koko ajan niskaan olin millainen tahansa.

Aiemman vihanpidon sijaan yritän ymmärtää. Anteeksi ei kaikkea voi saada ja antaa. Mutta itsestä tuntuu että kun pohdin jonkun minua loukanneen ihmisen elämää, niin näen siellä paljon sellasta, mikä on loppujen lopuksi aiheuttanut sen käytöksen minua kohtaan.
Hassuinta on ollut huomata miten joihinkin ihmisiin on välit huonontuneet sen jälkeen kun olen alkanut pitää puoliani. Kun ihan yksinkertaisesti olen vain alkanut sanoa vastaan esim.v*ttuiluun.
Se että joku on loukkannut minua, kun ei ole ollut perillä minun asioista, se se vasta tyhmyyttä on. Tulla arvostelemaan asiaa, josta ei tiedä yhtään mitään.

Olen vielä hirveän katkera mutta yritän itse opetella ymmärtämään toisten käytöstä. Toki voisin vielä lisätä tähän sen että kaikkea käytöstä ei edes tarvitse ymmärtää. Eikä kaikkia tekoja tarvitse antaa anteeksi. Riittää että itse pystyt käsittelemään ne ja voit jatkaa elämääsi.