viimeinkin. Meistä ei koskaan tule paria. Liian kauan kesti, ennenkuin tämän ymmärsin, ehdin päästää itseni henkisesti rapakuntoon. Toipumisesta tulee pitkä, ja kivikkoinen, mutta ensimmäiset, haparoivat askeleet on jo otettu. (m)
Tunnustin itselleni
tosiasiat
21412
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
tosiasiat löysit tueksesi?
Tosiasia oli se, ettei mikään loppujen lopuksi johtanut mihinkään todelliseen. Aloin lopulta ymmärtämään, että kaikki olikin suurimmalta osin oman mielikuvitukseni aikaansaamaa harhaa.
Kun sen pystyin itselleni myöntämään, tuli heti helpompi olo. Ensimmäisenä jäi alkot kaupan hyllyyn, seuraavaksi lenkkareiden ostoon.;)
jos oikeasti olit harhainen....Anteeksi, jos vaivasin sinua. Toivottavasti on hyvät lenkkimaastot ja-kelit siellä.
Hyvä juttu. Jos et ollut valmis tekemään mitään minkään eteen niin niin on parempi. Toivottavasti löydät jonkun mukavan naisen itsellesi jota rakastaa sydämestäsi ja annat hänelle hellän rakkautesi.
kontitaan
Joskus toinen ihminen koskettaa ennenkokemattomalla, unohtumattomalla tavalla, niin kävi minulle.
Aikani haihateltuani olen onneksi päässyt ihastumisvaiheen yli, mutta nyt mietin, voisiko minusta ja hänestä tulla jotain muuta kuin pari... Siis jonkin sortin kavereita tai jopa ystäviä -tosin kaikki aina sanovat, etteivät nainen ja mies voi olla koskaan ystäviä, varsinkaan sillä taustalla, että ollaan ensin oltu ihastuneita.
Samantapaisia mietteitä täällä, kysymyksiä itselleen, eikö voitaisi olla ystäviä ihmisen kanssa, jota ei saa mielestään. Mutta kohdallani ei taida onnistua, tosiasiat kun puolestani itselleni tunnustan, niin tiedän että minuun sattuisi jos hän on uudessa suhteessa, vaikka hyvää hänelle toivonkin.
ja sitten lenkille menoks! voit ottaa vaikka maratonin tavoitteeksi, kyllä siinä ikävä ja yksipuliset tunteet unohtuvat.
Onhan se hyvä alku tuokin, kunpa vielä olisit rehellisempi itsellesi.
Osaan kyllä olla rehellinen itselleni. Jo pelkästään se, etten enää ole edes löytävinäni täältä itselleni suunnattuja viestejä. Jos palstaharhaan lähtee mukaan, ja alkaa uskottelemaan joidenkin viestien täällä olevan itsellesuunnattuja, se saastuttaa vain pahemmin jo ennestäänkin epävakaassa tilassa olevan mielen.
Sinällään tämä on kylläkin itseterapian kannalta aivan hyvä paikka, kun vaan pitää sen sellaisena, kuin se on, tuntemattomien ihmisten kohtauspaikkana.
Useimmat luulevat olevansa rehellisiä, mutta on niin paljon sellaista mitä emme itse aina huomaa itsessämme.
En enää usko tuohon mies ja nainen kavereita juttuun. Itse pystyisin siihen,
mutta miehet ovat aina ihastuneet muhun. Joten mulla ei ole enää miehiä kavereina. Viihdyn kyllä yleensä paremmin miesten seurassa, koska mua ei
kiinnosta puhua meikeistä, hiusväreistä, vaatekaupoista tai lapsista.
Vaikeaa löytää tarpeeksi syvällistä, luonnollista, mutta ei liian tosikkoa ystävää.
Tässä olisi yksi tuollainen kuvailemasi unelma mies.
Mihin voin ottaa yhteyttä tavoittaakseni etsimäni. Etsitkö seuraa tosi mielellä.
Olen tyyppiä, joka ei koskaan ihastu naisiin. En taatusti puhu ikinä kyseisistä aiheista, jotka mainitsit edellä. Joskus kymmeniä vuosia sitten kiinnyin vastakkaiseen sukupuoleen, mutta se oli vain sellaista ulkoisiin "herkku" tekijöihin lankeamista. Nyt kokemuksen kartuttua sitä vaatii pikemminkin enemmän näiltä naisen henkisen puolen ominaisuuksilta. Herkkuja on nykyään tiskit täynnä ja hinnat ovat menneet alas, kuin lehmän häntä. Saatavuus on aivan eri luokkaa, kuin neuvostoajan aikaan. Ei tarvitse edes enää viroon lähteä kohdatakseen naisen isolla n:llä.
No jopas missä tuontapaisia miehiä kasvatetaan?
Selvennyksenä, että olen 100% heteronainen ja varattu. Mutta olisin toivonut
ystävyyttä yhden miehen kanssa, sillä meillä on paljon samoja kiinnostuksen
kohteita ja ystävistä on itselläni pulaa. Ikäiseni naiset lähes kaikki puhuvat
vain noista edellä mainituista asioista, jotka eivät itseäni kiinnosta.
Ongelma vain on se, että hänkin ihastui muhun ja ystävyyttä ei päässyt jälleen
kerran syntymään. Naisten seuraan olen kyllästynyt myös siksi, että he puhuvat
helpommin p*skaa selän takana, kuin miehet.
Minulla vähän samankaltainen tilanne, joskaan ystävistä ei ole pulaa.
Se mikä hänessä kiinnosti alusta asti, oli jonkinlainen samankaltaisuus ja se, että hän heitteli ihan sivulauseissa juttuja, joita olen itsekin pohtinut, mutta joita eivät muut ihmiset yleensä ota laisinkaan esille, tai eivät ainakaan niin vähällä tuntemisella.
Kuulehan sinä nainen siellä. Joskus aika tekee tehtävänsä. Ehkä hän on päässyt ihastuksestaan yli.
Miksi meistä (teistä) ei tule koskaan paria?
Luuletko ettei minulla ole tunteita sinua kohtaan?
Juuri kun psyykkasin itseni pyytämään sinut meille kahville.
Nytkö jo luovutat?
Anteeksi, jos tuli viimeksi tyly ja/tai väärä vaikutelma.
Anna mulle vielä yksi mahdollisuus?
Lopeta tuo hourailu ja mee pyytämään kahville, vain täystollo uskoo, että se on just hän joka kirjoittaa
Jos kaikki tajuais tosiasiat niin täällä ei olis montaa töhertäjää