Ujo 20v mies.

Jäät ilman tollasella tyylillä, MDMA / essot on ujoille ratkaisu, pelot lähtee ja juttua tulee vaikka olisit yleensä hiljainen.

En kyllä ole noin epätoivoinen, että rupeaisin huumeisiin koskemaan. Sinä voit vetää aineita ja esittää sen jälkeen jotain ihan muuta kuin olet, suosittelen kyllä sua lopettamaan jos käytät!! En usko, että tuollaista ihmistä monikaan arvostaa! Itse mielummin menen ujona juttelemaan ja yritän vaan sosiaallistua. Vaikka olen ujo, niin uskon kyllä, että jonain päivänä naisen löydän :) ennemmin tai myöhemmin.

Vaikutat mukavalta, fiksulta ja tasapainoiselta nuorelta mieheltä, joka varmasti vielä naisten kanssa juttusille pääsee. Ujous on temperamenttipiirre, johon loppupeleissä pystyy itse vaikuttamaan melko vähän. Ikä ja kokemukset erilaisista sosiaalisista tilanteista tuo rohkeutta ja luottamusta itseen.

Jospa miettisit jonkun yksinkertaisen alotusvirkkeen, tyyliin 'miten on ilta mennyt/mitäs tykkäsitte keikasta' tms, jolla pystyt heittämään palloa vastaanottajalle. Monet naiset miettivät juurikin samoja asioita kuin sinä, ja saatat hyvinkin pelastaa jonkun toisen ujon illan lähestymiselläsi :) ja jos ei juttu sitten luistakaan niin tanssilattialla ei paljoa tarvitse puhua, pyydä naista vaikka tanssimaan. Eihän siinä maailmoja menetä jos keskustelu töksähtää vaivaantuneisuuteen tms, saat kuitenkin kokemusta ja jutun aloittaminen on aina helpompaa.

Itselläni ainakin mennyt maku 'tusinaplayereihin', joilla juttujen taso jää aina yhtä latteaks, eikä oikeasta persoonasta saa oikein ollenkaan kiinni.

Tsemppiä! :)

Lenkillä voi tavata mukavia tyyppejä, esim. jos sulla olisi koira niin siinä vois tutustua naispuolisiin koiranomistajiin. Tai ihan pelkkä kävelylenkki, mä oon ollut vaan istumas ulkona tupakalla ja muutamat miehet ovat tulleet puhumaan niitä näitä kun kävelivät ohi. Ja itse olen niin yksinäinen ja todella ujo, että ilahduin kun edes hetken olivat siinä. Enkä ihme kyllä koskaan paniikkiin oo mennyt siinä tilanteessa, vaikka pelkään sosiaalisia tilanteita... no ehkä se ulkoilma rauhoittaa.

Minäkin toivotan tsemppiä!

Kiitoksia kannustuksesta! Pitää vain ottaa itseäni niskasta kiini ja mennä juttelee... Olisipa se sitten noin helppoa, mutta kuitenkin :) Tuo lenkillä tutustuminen on kyllä hyvä idea, sillä pidän liikkumisesta ja urheilemisesta. Siinä voisi saada helposti yhteisen puheenaiheen ja eikä jännittäisi niin paljon.

Meikäläiseenkin törmää kanssa ennemmin lenkkipolulla kuin baarissa. Itsekin ujona jännittäjänä ymmärrän kyllä etteivät kaikki ole luonnostaan mitään showmiehiä, eikä tarvitsekaan olla.

Mä olen kans sen verran ujo etten uskalla ihan noin vain mennä kenellekkään juttelemaan mutta esim. facebookin kautta on paljon helpompi tehdä tuttavuutta uusiin ihmisiin. Mä tutustuin mun tyttöystävään aikoinaan ihan netin kautta ja sovittiin myöhemmin tapaamisia. Meni tosi hyvin ja myöhemmin kävi ilmi, että oltiin molemmat ihastuttu toisiimme heti ekalla tapaamisella. Tsemppiä sulle, ihan varmasti löydät joskus jonkun! =)

NINKÖ

Uskon että moni nainen on ihan yhtä ujo ja vaan pelkästään helpottunut, kun tulee joku juttelemaan ja jos tullee hiljaista, nii kannattaa yrittää jatkaa jollain kysymyksillä et vaiks: ''Joo, onks muuten toi sun juoma hyvää, pitäiskö itekki ottaa?'' tai ''aaa, vähän tää on hyvä biisi'' tai jotain turhaa, mihin toinen voi ees jotain mölöttää tai emmättiiä...

Mulla vaikee ero pitkästä suhteesta laukas sosiaalisten tilanteiden pelon&masennuksen ja yhtäkkiä tuntuu ettei oo kellekkään mitään sanottavaa, vaikka aiemmin oon peittäny jännitykseni just höpöttämällä paljon kaikenlaista. Itsevarmuus on tällä hetkellä ihan olematon ja opinnot jäissä. Tätä fiilistä on nyt siis jatkunut jo useamman kuukauden. Ulkonäköni perusteella saisin varmasti seuraa baarista yhdeksi yöksi sänkyyn ja monta treffipyyntöä nettideittisivustoilla, mutta se, että joku haluis viettää aikaa mun kanssa eikä ahdistuis tästä mun hiljaisuudesta tuntuu tällä hetkellä mahdottomalta. Haluaisin vielä joskus löytää uuden poikaystävän ja mieluiten semmosen, joka ei itsekkään olisi mikään yli-itsevarma ja tykkäis urheilusta. Harrastan itse juoksua :)

Up

Suomalaisten naisten tylyys ja vit.tumainen asenne lähestyviin miehiin tekee miehestä ujon. Ei ihme että ei monikaan uskalla lähestyä naisia. itse olen saanut pelkkää haukkumista jos olen yrittänyt sanoa jotain.

Oikeastaan pitäisin vain söpönä jos mies ei keksi sanottavaa ja vaikka punastuu. Tiedän sen tunteen itsekin, kun kaikki järkevät lauseet katoavat aivoista... Siinä tilanteessa toivoisi olevansa niitä sosiaalisia ihmisiä jotka osaavat heittää läppää tilanteessa kuin tilanteessa.

En uskalla mennä juttelemaan miehille. Pelkään torjutuksi tulemista aivan liikaa, vaikkei se mikään kamala asia edes ole. Olen kyllä tullut vähän rohkeamaksi, eikä se enää ajatuksen tasolla pelota niin kuin ennen. Olen alkanut hyväksymään itseni sellaisena kuin olen ja että ujous tai varautuneisuus on vain piirre persoonassa muiden joukossa.

Kaikkien ei tarvitse olla ylisosiaalisia. Ihmiset reagoivat eri tavoin eri tilanteissa ja se on hyväksyttävää. Sitä paitsi sosiaalisuus ei ole sama kuin puheliaisuus. Ujo voi olla hyvinkin sosiaalinen; osaa ottaa muut huomioon ja olla hyväsydäminen.

Itse arvostan hiljaisuutta, rauhaa ja omaa aikaa. Haluaisin kumppanin, joka ymmärtää näitä tarpeita ja joka omaa ne itsekin. Pelkkä ihmisen läsnäolo on usein tarpeen. Ei sitä tarvitse aina heittää paskasta läppää.

Sano moi. Siitä se lähtee. Hymyile ja sano moi. Ja sitte, että onko yhteisiä tuttuja. Vaikka missä maailmankolkassa olis, aina löytyy yhteinen tuttu. Ei siis mikään sukulainen, mutta joku yhteys aina on.

Essoja vaan niin kyllä se niillä lähtee! nimimerkillä juuri pimppiä reiveissä saanut!

Juo kaljaa jos kerran baariin meet. Alkoholi poistaa estot ja tekee puhumisen randomeille about 50% helpommaks. Ja kannattaa kans yrittää kattoo sellanen nainen joka on itekin vähän hiprakassa, nimittäin 2 kännistä löytää puheenaiheita vaikka tapetin kuvioinnista.

jotkut pamit jeesaa tyylii xanorit ja tennarit ainaski sosiaalisten tilanteitten pelkoo

Mulla taas on se kun oon selvinpäin niin aika ujo, mut sitte kun kuningas alkoholi tuleee kuvioihin, niin Jopas sitten oon kaikkien kaveri :) onse jännä miten muuttuu alkoholilla

En minäkään keksi mitään sanottavaa vaikka lähestyä uskaltaisinkin ja enkä oikein baareissa viihdy tai oikeastaan viihtyisin jos siellä jotakin kuulisi eikä juttujen taso laskisi kännin takia. Kaverini haluavat aina johonkin yökerhoon jossa ei kuule ku huutamalla korvan viereen. Kaverit ovat tanssilattialla ja minä jossakin tanssilattian vieressä koska en tykkää hytkyä siellä. Kun kaverini heräävät usein krapulassa viikonloppuaamuna niin minä lähen salille. Haluaisin liikuntaa harrastavan tyttöystävän enkä sellaista joka olisi hirveässä kännissä lähes joka viikonloppu.

Up, kerrankin löytää asiallisen keskustelun :)

Baarissa juttelu on mun mielestä äärimmäisen hankalaa, jotenkin mulla menee pää täysin tyhjäksi myös, jossain koulussa ja töissä on niin paljon helpompi keksiä puhuttavaa..

Itse olen kauhean ujo 18 v nainen ja erityisesti miespuolisia kohtaan.

Jos mulle sää tulisit pari sanaa sanomaan ja jäisit ujona ihmettelemään niin saattaisin kiinnostua susta enemmän kuin jostain ihme pelimiehistä. Ja sitä paitsi saattaisin ite valahtaa kirkkaan punaseks ja änkytiänkytiänkyttää, ja olla sit itekki hiljaa nolona.

En ite käy baareissa, ja en juo. Kaverit on just kauheen sosiaalisia ja luontevia, mutta itellä sit vähänki vieraassa porukassa menee kielisolmuun ja tuntuu paremmalta olla vaan hiljaa ja mahollisimman huomaamaton.

Toivoisin itekki joskus löytävän ylipäätää jonkun miespuolisen henkilön, jonka kanssa olla edes kaveri. Ja tietysti toivoisin löytävän myös ihan poikaystävän, mutta en uskalla haaveilla vielä liikaa semmosesta. Onneks on sillein ihan sosiaalisia kavereita ja tällein, että edes niitten kans on ja niiten kautta saattaa tutustua uusiin ihmisiin, koska pelkään, että musta tulee entistä ujompi.
Vasta viikko sitten uskaltauduin menemään salille ekaa kertaa (kaverin kans), kun aiemmin en oo uskaltanu kun oon nii ujo ja vähä arka.

Mut sit tutussa porukassa oon sillein ihan sosiaalinen ja "normaali", ja mulla on sillein ihan luonnettakin, mutta just vähänki vierasta porukkaa ni vetäydyn piiloon, erityisesti jos kyseessä on miespuolista porukkaa..