Pieniä tapahtumia

No, tässä on sellainen aloitus mihin voin kirjoittaa eilisen tapahtuman. Tuolla hotellin edessä oli eräitä telttoja ja niihin nyt en kiinnittänyt huomiota, mutta kun siihen asfaltille oli suojakankaan päälle heitetty röykkiöksi kirjoja. Menin kyselemään että kuinkas nyt näin.

Nuori mies sanoi, saa ottaa ei maksa mitään. Huomasin yhden punakantisen kirjan nostin sen ylös ja se oli, Wivica Bandler, "Vastaanottaja tuntematon" Kiinnostuin heti ja otin kirjan itselleni ja luen sitä nyt Innokkaasti. Tunnenhan minä nyt kirjoja sen verran että huomaan arvokirjan jo heti päältäpäin - hehe.

Mukavasti on sujunut sateesta huolimatta.
Kun pidän sateesta niin järjestin itseni uimarannalle kahvitermoksen kanssa.
Ranta ammotti tyhjyyttä ja oli valinnan varaa katoksessa, kuuntelin ja katselin Sääksjärven pintaa, muutama valo erottui vastarannalta, vai luulinko vain.
Jäin kuuntelemaan pisasroiden musisointia, hyvä siellä oli istuskella ja miettiä tulevia ja etenkin menneitä kesiä.
Tulipa mieleeni että olisipa nyt mato-onki!
Usein kesällä istuessa mato-ongella ja tuijotellessa kohon liikkeitä, tuijotus jää jonnekin aivosopukkaan, kuvajainen tulee näkynä kun menee nukkumaan ja sulkee silmät, sitten ainakin tulee 'nyppyjä'.

Tällaista tänään, miellyttäviä kokemuksia sateessa!

Sataa, sataa, koko päivän on satanut. Ei se mitään, hyvin sateenvarjon alla kuivana pysyin. Oli mentävä kaupunkiin ostamaan tissiliivit, sillä huomenna on lääkärissä käynti. Menin Anttilaan, sillä siellä on hyvä liivivalikoima, citymarketin liivien olkaimet eivät pysy ylhäällä.
Siinä naistenvaateosastolla ei asiakkaita näkynyt kuin yksi minun lisäkseni. Sain aivan rauhassa sovitella, eikä ollut jonottajia kopin oven takana.
Sunnuntaina kulkevat bussit harvakseltaan, siksi meninkin kahvilaan ja nautin kahvit fetapasteijan kera.
Marimekon liikkeen ohi mennessäni huomasin siellä aivan samat värit raitapaidassa kuin osamassani raidallisessa jumpperissa. Taisin ostaa muotivärisen.
Pian alkaa ohjelma Tanssii tähtien kanssa. Se onkin hyvää viihdettä katsottavaksi. Saa arvuutella putoajan.

- Otin rakkausromaanin 'Kätilö', jonka olen saanut lahjaksi,
sen kieli on kyllä ihmeellistä! Kirjoittaja Katja Kettu on ollut nyt 'Seitsemännessä taivaassa' haastateltavana.

Tanssii tähtien kanssa on suosikkiohjelmiani,
liikunnan katseleminenkin innostaa.

Kukkahame toit mieleeni tuon haikean 'Katson autiota hiekkarantaa'-laulun:

http://www.youtube.com/watch?v=unU3vOAjHf8

Tähtitansseissa näyttelijät ovat ennenkin säväyttäneet : Kaskilahtihan osaa tanssia valssia ! Eniten pisteitä annan kuitenkin tässä vaiheessa hienolle orkesterille ja Johanna Förstille, varsinkin valssit olivat valloittavia. Mieheni ihaili eniten juontaja Ellaa, rotunainen hän onkin eikä iltapuku jättänyt siitä ketään epätietoiseksi. On kiinnostavaa katsoa, miten tanssijat kehittyvät, muutama nousi heti yli muiden.

Rintsikkaostokset ovat pieniä, mutta tärkeitä tapahtumia ja onhan mukavampi riisua lääkärinkin edessä kauniit uudet liivit kuin kulahtaneet. Tallinnassa käydessäni poikkean aina tiettyyn alusvaateliikkeeseen keskustassa.Siellä ammattitaitoinen myyjä osaa jo päältä katsoen suosittaa oikeaa kokoa ja mallia, annan myyjän tulla sovituskoppiinkin auttamaan valinnassa. Siellä liivit ovat myös kauniita, silti täyttävät käyttötarkoituksena. Tuleehan siinä ostetuksi usein koko setti samalla, mielestäni hinnat ovat yhäkin halvemmat.

Iltalukemisena minulla on Arne Nevanlinnan Varma. Se on monikerroksinen tarina pappi Hampuksen ja Teklan vanhapiikatyttärestä Varma Siviästä, tilastotieteilijästä. Yhteiskuntakritiikkiä on mukana , kuivaa ironiaa...ei oikein pure minuun. Ainakin nukuttaa hyvin muutaman kymmenen sivun lukemisen jälkeen. Nevanlinnan Marie oli paljon parempi !
Varman kansikuvassa on lupaava teksti :
Tämä on elävien ihmisten juhla, ei tänne ei, liian hienot hepenet, liian paljon rahaa, liian paljon valtaa, tämä on pienten ihmisten juhla.

Vaikeaa voi olla käsittää joillekin, että Vivican, Frenckell ien tytär, kirjoitti Lilla teaternin johtajana ollessaan ohjelmalehtiseen. "Suomen ruotsalaisten pitäisi lakata kuvittelemasta olevansa se kansanosa joka kannattelee Suomessa kulttuuria."
Tämä hienostoperheen tytär inhosi sitä sievistelevää Huvilakadun tyyliä. Poikkeava tyyppi ja ja luen poikkeavien juttuja mielellään.

Rohkea nainen oli Vivica Bandler! Tuo sukunimi lienee tullut saksalaiselta mieheltään, ilmeisesti avioliitto oli onneton, kuten myös Vivican vanhempain liitto oli ulkopuolisine kohusuhteineen.

Rohkean naisen selkeä mielipide onkin aivan oikea.

Siihen aikaan vain kuului tuollainen apartheid-politiikka,
valloitettuja kansoja kaikkialla painettiin kaikin keinoin rodulliseen alemmuuteen.

Ja onhan meillä vielä tänä päivänäkin täällä görgyi ja aleksandrovits samoissa hommeleissa!

Kirjan mukaan Kurt Bandler oli Itävaltalainen. Korjauksena Görgyijlle.

Tanssia kaiken ikää:
http://www.youtube.com/watch?v=lYXFedWLLUk&feature=related

Olen kuunnellut musiikkia aamuni avaukseksi, ja siellähän löytyi tuo pikkuinen tanssijakin ilahduttamaan mieltä.

Eilisissä tanssikisan avauksissa näkyi paljon jännittäjiä,
ja sehän tietenkin suoritusta haittaa. Rentous ja ilo pitäisi olla käyttövoimana tanssissa. Mutta kehittyminen varmaan sitten kisan edetessä näkyy. Mukava sitä on seurata.

Tänään vielä sadepäivä, mutta eihän se ulkoilua haittaa.
Sekaan vain!
Iloa päiväämme !
,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,

Iloa tuli täälläkin aamuuni kun nuorimmainen palasi Kreikan lomaltaan ny aamulla :) Olivat 2 v. lomalla tyttärensä ja 1 serkuista, enkä kuullut heistä ollenkaan, kun yhteys facebookiin ei toiminut sieltä.
On aina niin helpottavaa, kun pääsevät turvallisesti kotimaahan virkistäytyneinä.
Työ ja opiskelu siinä rinnalla vaatii paljon voimavaroja, huomenna jo harjoittelujakso alkaa Kirurgisessä sairaalassa hesassa. Yli 40 v on nuorimmaisenikin, mutta uusiksi alkoi opiskella sairaanhoitajaksi.

Mieli on niin hyvä, pitänee kutsua äidin ruokapöytään, joku
viikonloppu kun taas pääsevät alkuun arkielämässään :)

Sadekin näyttä lakanneen, uloshan tässä on lähdettävä minunkin, ennenkuin siivoojatytöt tulevat.

Ei ehkä pieniä tapahtumia, mutta tapahtuma kuitenkin, että Esko Valtaoja sanoi Taas ne rättipäät rähisevät!
Ei ees islamin tutkija Jaakko Hämeen-Anttilakaan väitä vastaan.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012091816092107_uu.shtml

rättipäistä, älä tätä kivaa ketjua saastuta !!!!

kuin vain pienestä tapahtumasta, kun tyttövauvoille tehdään törkeä rikos? Jos maassa makaa joku henkitoreissaan niin ohiko vain? Välinpitämättömyyskin on rikos, heitteillejättö.

muslimeja suututtamasta.

Pieni tapahtuma, menin pientä remontti tarviketta etsimään Clas Ohlson nimiseen kauppaan, olihan siellä niitä pytynrenkaita, mutta kun otin uuden katalookin sieltä mukaani se olikin ruotsinkielinen ja ne pytynrenkaatkin oli ruotsalaisia. Näinkö meitä ruotsalaistetaan, pitää opetella kieli ja vielä istua ruotsalaisen renkaan päällä.

Tuommonen kauppaketju voisi hyvin olla suomalainen ja suomalaiset pytynrenkaat. Sekin Ikea, onko se jotakin, kallis sekin on ja huono tavara. Mutta bussilastittain ihmisiä sinnekin menee. Jotakin vetonauloja siellä on syynä millä sinne sitte mennään.

Molemmat ruotsalaisyritykset ovat maailmalla laajalle levinneitä liikeyrityksiä, perustuen ostajalle edulliseen hintaan ja ulkomaiseen työvoimaan.
Toki toivoisi suomalaistenkin menestyvän alalla!

Kävin poikani luona ja hän kertoi että kalliolla on jotain sieniä aivan uskomattomasti.
Lähtiessä menin kallioille ja siellä sammalissa todella kosteikkovahveroryppäitä aivan mattona.
Nyt olen esikäsitellyt niitä pakastimeen, ja talven tarve on sekä minulle että lapsilleni.
Pieni vaiva, suuri ilo.

Löysin kerran hyvän sienipaikan. Sienet olivat vahakkaita. Kuulemma kelpo sieni, mutta vain suoraan pannulle. Mä suolasin ne, menivät pilalle.

Tein pihalla iltapäivällä aivan uskomattoman löydön. Tyhjä 1.20m korkea sadevesipytty oli jäänyt suu ylöspäin. Sadevettä siihen oli kertynyt kesän aikana n. 30sm. Pytyn suuaukko n. 50sm.
Pihasammakkomme oli jollain ihmeen loikalla, kovalta maalta oli osunut siihen pyttyyn. Kun siinä oli vettä, ei ponnistusvoima enää riittänyt ylöshyppäykseen.
Kun pytyn kaadoin pois, kuollut sammakko sielä löytyi. Harmi mikä harmi. Sille olisi riittänyt napsittavaksi etanoita kyl kyl.

Niinpä, kyllä sitä voi sääliäkin elukkaa, joka joutuu pulaan! Olen kokenut tuollaista minäkin, tainut kertoakin kun poika oli kesätöissä Fazerilla ja toi leipiä, jotka ole karsittu vääntyneinä ja hieman palaneitakin elukoillemme.
Säilytimme niitä muovitynnyröissä ja eikös ollut kansi jäänyt isännältä laittamatta kiireellä työpäivän jälkeen, niin rotta rötkäle oli hypännyt tynnyriin eikä päässyt sieltä enää pois pakkasella.
Enempää en kerro niin kamalaa oli tajuta senkin kohtalo, ruokaa oli vielä pohjalla, mutta kylmyys voitti!

Ihan muistin sammakkoni siellä mökillä, oli se niin seurankipeä, vai valoko sitä iltaisin houkutteli terassille:) Siinä se kökötti lamppua katsellen, ei se minua pelännyt ollenkaan, sain ihan varoa etten tallaa sitä!
Kalleksi sen ristinkin, siitä kun kerroin ystävilleni, niin alkoi tuliaisina tulla sammakkopatsaita pilvin pimein:D Sinne jäivät, etana siellä asusti yhden pikkupatsaan alla talven.

- Aikuista sammakkoa en kyllä pussaisi.
Sammakkokin on pienenä kaunis, sellaisena 50centtisen kokoisena.

Aamulenkkini sujui tavalliseen tapaan,tosin yksi kurkiaura lensi
kumeita huutoja äännellen,olivatko jo vähän myöhässä !

Minulle on jäänyt eräs tapa, kun kävelen, niin mieleeni nousee vanhoja
tuttuja runoja, laulun säkeitä ym.
Matka sujuu huomaamatta ja joskus hyvässä marssirytmissäkin!

No,tuttujahan tulee aina vastaan, että voi kuulumisia vaihtaa.
Nyt vielä on sulat tiet, ei tarvitse kaatumisia jännittää, kuten
varmaan piakkoin!