Tyttöystäväni on minusta sangen erikoinen tapaus. Hän on kyllä jo ennen seurustelumme alkamista tuonut esille sen että pitää kovasti eläimistä mutta muttaa..
Minusta on jotenkin erikoista että jollekin ihmiselle lemmikki eläin on tärkeämpi kuin vaikkapa seurustelu kumppani, jopa elämän tärkein asia aina ohi kaiken muun.
Tyttöystäväni hankki koiran itselleen ennen seurustelumme alkua ja tämä oli minulle ok koska eläimet on ihan kivoja niin kauan kun ei tarvitse olla itse vastuussa.
Hän kuitenkin hylkäsi unelmansa matkaoppaana maailmalla tämän koiran takia koska hänestä matkusteleva elämäntapa ei sovi koiralle, mikä on varmasti totta. Huomaan kuitenkin että nykyinen tasainen elämä ei pidä häntä tyytyväisenä ja hänellä on kova kaipuu maailmalle, mutta hän on sanonut siihen vain että hänellä oli kaksi unelmaa, koira ja matkustelu, ja hän valitsi koiran.
Tyttöystäväni ei ole mitenkään epäsosiaalinen tai mitän sellaista, hän on vain astetta itsenäisempi ja ei vaadi niin paljon sosiaalista toimintaa kuin esimerkiksi minä.
Minua kuitenkin rassaa miten hän antaa huomiotaan niin paljon enemmän koiralleen kuin minulle. Minä saan ruinata ja vinkua pitkin päivää ja hän saattaa vain ymähdellä takaisin. Mutta kun koira tulee huomiota hakemaan niin lähestulkoon aina hän on valmis sitä antamaan,hän halailee koiraa, paijjailee sitä, suukottelee ja hellii muutenkin.. siis sitä kaikkea mitä minä haluaisin häneltä.
Hän on myös sanonut että eläimet ovat hänelle aina etusijalla, jopa ennen minua.
Tyttöystäväni on ehkä maailman empaattisimpia ihmisiä, aina jaksaa välittää ja huolehtia muista, jopa tuntemattomista. Hän kertoo kuinka hän vaikka lukee jonkun järkyttävän ihmiskohtaloita koskevan uutisen lehdestä ja ottaa siitä omalle tunnolleen stressiä ja huolia vaikka nämä tuntemattomat ihmiset asuisivat toisella puolella maailmaa. Tai jos kadulla tulee vastaan joku esim, kehitysvammainen ihminen niin hän huolehtii heti mielessään että toivottavasti tuo ihminen ei joudu olemaan yksin tässä maailmassa.
Koirasta on myös tullut hänelle hirveästi lisää stressiä, eroahdistus haukkumisen takia häätö uhkauksia naapureilta, jopa nimettömiä uhkaus lappuja oveen. Hän on käyttänyt hirveästi vapaa aikaa ja rahaa koiransa hyvinvointiin ja eroahdistuksen hoitamiseen oman jaksamisensa uhalla. Hän on saanut hermoromahduksia ja palanut ajoittain loppuunkin tämän aikana. Silti hän ei ole edes ajatellutkaan koirasta luopumista, hänestä se olisi epäonnistumista.
Olen joskus kysynyt kummasta hän luopuisi mielummin, suhteestamme vai koirasta (siis jos olisi tilanne missä olisi pakko vallita) niin hän sanoi että suhteesta, ei koskaan koirasta. Syyksi laittoi siihen että on sitoutunut huolehtimaan koirasta ja että siihen muodostu aivan erilainen suhde kun sitä joutuu hoitamaan. Jos kysyn että eikö hän ole sitoutunut minuun, niin hän vastaa vain että olen aikuinen mies ja osaan pitää itsestäni huolta... Ja että koira ei.
Hän sanoo että koira on tuonut hänen elämäänsä paljon iloa, mutta huomaan myös että se on häntä paljon rajoittanut.
Koira on kyllä todella mahtava tapaus, ehkä killtein tapaamani yksilö. Mutta siitä huolimatta minun on jotenkin vaikea ymmärtää miten hän voi pitää eläintä ihmistä tärkeämpänä. Olen suoraansanottuna hieman kateellinen koiralle ja sen saamalle huomiolle.
Eroahdistus hoitui lopulta kissan ottamisella ja nyt hän antaa jopa kissallekin ajoittain enempi huomiota kuin minulle ja on taas pistänyt sen ylemmäksi minua tässä "perheemme" arvojärjestyksessä.
Laitoin tämän purkauksen siksi tänne palstalle koska toivon että te koiraihmiset osaisitte valaista minua ja auttamaan ymmärtämään miksi näin on.
Itselläni oli lapsena koira kotona ja se puraisi minua jonka jälkeen se lopetettiin. Sen jälkeen en ole ollut erityisen kiinnostunut eläimistä, mutten inhonnutkaan. Lähinnä neutraalisti suhtautunut ja niinkuin alussa sanoinkin niin ihan kivoja silloinkun ei tarvitse itse olla vastuussa.
Minusta on jotenkin erikoista että jollekin ihmiselle lemmikki eläin on tärkeämpi kuin vaikkapa seurustelu kumppani, jopa elämän tärkein asia aina ohi kaiken muun.
Tyttöystäväni hankki koiran itselleen ennen seurustelumme alkua ja tämä oli minulle ok koska eläimet on ihan kivoja niin kauan kun ei tarvitse olla itse vastuussa.
Hän kuitenkin hylkäsi unelmansa matkaoppaana maailmalla tämän koiran takia koska hänestä matkusteleva elämäntapa ei sovi koiralle, mikä on varmasti totta. Huomaan kuitenkin että nykyinen tasainen elämä ei pidä häntä tyytyväisenä ja hänellä on kova kaipuu maailmalle, mutta hän on sanonut siihen vain että hänellä oli kaksi unelmaa, koira ja matkustelu, ja hän valitsi koiran.
Tyttöystäväni ei ole mitenkään epäsosiaalinen tai mitän sellaista, hän on vain astetta itsenäisempi ja ei vaadi niin paljon sosiaalista toimintaa kuin esimerkiksi minä.
Minua kuitenkin rassaa miten hän antaa huomiotaan niin paljon enemmän koiralleen kuin minulle. Minä saan ruinata ja vinkua pitkin päivää ja hän saattaa vain ymähdellä takaisin. Mutta kun koira tulee huomiota hakemaan niin lähestulkoon aina hän on valmis sitä antamaan,hän halailee koiraa, paijjailee sitä, suukottelee ja hellii muutenkin.. siis sitä kaikkea mitä minä haluaisin häneltä.
Hän on myös sanonut että eläimet ovat hänelle aina etusijalla, jopa ennen minua.
Tyttöystäväni on ehkä maailman empaattisimpia ihmisiä, aina jaksaa välittää ja huolehtia muista, jopa tuntemattomista. Hän kertoo kuinka hän vaikka lukee jonkun järkyttävän ihmiskohtaloita koskevan uutisen lehdestä ja ottaa siitä omalle tunnolleen stressiä ja huolia vaikka nämä tuntemattomat ihmiset asuisivat toisella puolella maailmaa. Tai jos kadulla tulee vastaan joku esim, kehitysvammainen ihminen niin hän huolehtii heti mielessään että toivottavasti tuo ihminen ei joudu olemaan yksin tässä maailmassa.
Koirasta on myös tullut hänelle hirveästi lisää stressiä, eroahdistus haukkumisen takia häätö uhkauksia naapureilta, jopa nimettömiä uhkaus lappuja oveen. Hän on käyttänyt hirveästi vapaa aikaa ja rahaa koiransa hyvinvointiin ja eroahdistuksen hoitamiseen oman jaksamisensa uhalla. Hän on saanut hermoromahduksia ja palanut ajoittain loppuunkin tämän aikana. Silti hän ei ole edes ajatellutkaan koirasta luopumista, hänestä se olisi epäonnistumista.
Olen joskus kysynyt kummasta hän luopuisi mielummin, suhteestamme vai koirasta (siis jos olisi tilanne missä olisi pakko vallita) niin hän sanoi että suhteesta, ei koskaan koirasta. Syyksi laittoi siihen että on sitoutunut huolehtimaan koirasta ja että siihen muodostu aivan erilainen suhde kun sitä joutuu hoitamaan. Jos kysyn että eikö hän ole sitoutunut minuun, niin hän vastaa vain että olen aikuinen mies ja osaan pitää itsestäni huolta... Ja että koira ei.
Hän sanoo että koira on tuonut hänen elämäänsä paljon iloa, mutta huomaan myös että se on häntä paljon rajoittanut.
Koira on kyllä todella mahtava tapaus, ehkä killtein tapaamani yksilö. Mutta siitä huolimatta minun on jotenkin vaikea ymmärtää miten hän voi pitää eläintä ihmistä tärkeämpänä. Olen suoraansanottuna hieman kateellinen koiralle ja sen saamalle huomiolle.
Eroahdistus hoitui lopulta kissan ottamisella ja nyt hän antaa jopa kissallekin ajoittain enempi huomiota kuin minulle ja on taas pistänyt sen ylemmäksi minua tässä "perheemme" arvojärjestyksessä.
Laitoin tämän purkauksen siksi tänne palstalle koska toivon että te koiraihmiset osaisitte valaista minua ja auttamaan ymmärtämään miksi näin on.
Itselläni oli lapsena koira kotona ja se puraisi minua jonka jälkeen se lopetettiin. Sen jälkeen en ole ollut erityisen kiinnostunut eläimistä, mutten inhonnutkaan. Lähinnä neutraalisti suhtautunut ja niinkuin alussa sanoinkin niin ihan kivoja silloinkun ei tarvitse itse olla vastuussa.
Vastaukset 46
Vanhimmat
Hänellä on laumanjäsen joka on ollut laumanjäsen pidempään kuin sinä, kestä se, elä sen kanssa tai pakkaa kamasi ja lähde.
Olen itse ollut tuossa tilanteessa, että poikaystävälleni hänen susikoiransa oli minua tärkeämpi. Minä lopetin suhteen ja löysin itselleni paremmin sopivan kumppanin. Jollet halua jonottaa, niin lähde.
Tyttöystäväsi on kyllä ihan asiallisesti vastannut sinulle siihen mitä meiltäkin kysyit.
Hän valitsi koiran ja siksi on vastuussa siitä niin kauan kuin koira elää. Hyvä vain että hän on sitoutunut koiraa ja selvästi on ihan aito koiraihminen joka rakastaa koiraa perheenjäsenenä. Varsinkin koska heillä oli ongelmainen alku, heillä on vielä vahvempi suhde kuin ehkä silloin jos ongelmia ei olisi ollut. Koira on riippuvainen hänestä, sinä et.
Jos haluat jatkaa suhdetta hänen kanssaan sinun on vain hyväksyttävä tilanne. Oletko ajatellut koskaan että sen sijaan että olisi asetelma: sinä - tyttöystävä ja hänen koiransa, teillä olisikin asetelma sinä sekä tyttöystäväsi ja teidän koiranne? Lähde mukaan hänen koiraharrastukseensa niin pääset viettämään enemmän aikaa tyttöystäväsi kanssa ja ehkä ymmärrät hänen kantaansa paremmin. Tokihan tunnet olosi ulkopuoliseksi koska heillä on heidän kahdenkeskiset juttunsa joista sinä olet ulkopuolella! Sinun on vain rohkeasti hypättävä mukaan! Ja se että näytät hänelle kokevasi negatiivisia tunteita koiraa kohtaan aiheuttaa vain sen että hän menee enemmän ja enemmän koiran puolelle.
Jos koet mahdottomaksi sen että alkaisit touhuamaan koiran kanssa, kannattaa oikeasti miettiä kuulutteko te sittenkään yhteen. En itse ainakaan voisi kuvitellakaan suhdetta ihmiseen joka ei pitäisi eläimistä. Minulla itselläni on puoliso joka oli myös alussa hiukan kateellinen minun ja koirani suhteelle mutta kun keskustelimme asiasta ja kehotin häntäkin touhuamaan koiran kanssa, asiat muuttuivat! Nykyään aina välissä joudun itse katsomaan kateellisena puolisoni ja koirani leikkejä! :D Me elämme juurikin asetelmassa me sekä koiramme ja niin sen kuuluisi ollakin!
Työnnät häntä kauemmas ja kauemmas tuolla menolla ja lopulta hän jättää sinut ja löytää itselleen sellaisen miehen joka rakastaa hänen koiraansa hänen kanssaan.
Ei rakas kumppani ja rakas koira ole toisiaan pois sulkevat asiat mutta vaikeuksia teettää heti jos kumppani ei ole yhtä sitoutunut koiraan.
Tiesitkö että monet miehet kokevat samanlaisia tuntemuksia kun perheeseen tulee ensimmäinen lapsi? Kun vaimo kiinnittääkin kaiken huomion uuteen tulokkaaseen, mies tuntee olonsa ulkopuoliseksi. Sama neuvo annetaan heillekin eli ei muuta kuin mukaan touhuun äläkä jää rannalla ruikuttamaan! :)
"Olen joskus kysynyt kummasta hän luopuisi mielummin, suhteestamme vai koirasta (siis jos olisi tilanne missä olisi pakko vallita) niin hän sanoi että suhteesta, ei koskaan koirasta."
Vaikka itsetuntoni ei olekaan mikään huikea, lähtisin vastaavassa tilanteessa kävelemään sillä sekunnilla kun minut arvostetaan eläintä alemmas.
Mitä ihmettä oikein teet tuollaisessa suhteessa?
Pakko sanoa, että täällä on aika lailla samanlainen tapaus kuin tyttöystäväsi.
Tosin olen sinkku, joten ei ole poikaystävää vinkumassa huomiota :D
Itse vastaisin tuohon "Koira vai suhde" asiaan, että koira mennen tullen.
Koira pysyy ja on lojaali koko loppuelämänsä, mutta ukko voi parin vuoden jälkeen pettää ja suhde onkin siinä.
Olen lukenut täällä monia tarinoita, miten joku on luopunut lemmikistään suhteen takia ja sitten kumppani pettänyt tai tullut muuten vain ero, ja sitten on kaduttu kuinka on luovuttu lemmikistä suhteen takia.
Sinuna toisin asiaa esille ja keskustelisin tilanteesta, etkä vain yksin sitä murehtisi.
Me eläinrakkaat ihmiset pystymme rakastamaan lemmikkiä sekä kumppania.
Tosin sinuna en alkaisi tekemään uhkauksia, että joko koira lähtee tai sinä, koska se olet sinä joka lähdet tässä tilanteessa.
olen ollut mieheni kanssa 5 vuotta, koirani on olleet vierelläni 12 ja 4 vuotta, jos joku lähtisi, se olisi mies.
Jos olisin miehesi ja lukisin mitä kirjoitit lähtisin heti.
Koirilla ei sinänsä ole merkitystä ne vain paljastavat mikä olet. Ethän kykene edes kauniisti valehtelemaan hypoteettiseen kysymykseen. Valitsemalla koirat osoitat ettei miehesi ansaitse arvoa edes luulla olevansa koiria tärkeämpi.
Mieheni tietää tämän kyllä, olen sen hänelle sanonut ja olemme puhuneet siitä ettemme kumpikaan voisi koskaan valita kumppania joka ei ymmärrä tätä. Miksi minun pitäisi valehdella? En koskaan muuttaisi itseäni miehen takia ja auta armias miten paljon mieheni minua sen vuoksi arvostaa, en ole yksi niistä kanoista jotka ovat juuri sitä mitä mies haluaa vaan oma itseni, kaikissa tilanteissa.
Siinä tapauksessa miehesi ansaitsee sinut.
todellakin, ja se jos mikä onkin hyvä juttu :) hän SAA olla minun kanssani ja minä SAAN olla hänen kanssaan :)
Sairasta, sairasta. Eläimet tärkeämpiä kuin ihmiset. Sairasta.
ihminen on eläin ihan siinä missä koirakin.
Ihminen on paljon parempi ja arvokkaampi eläin kuin koira.
Kuta enemmän tunnen ihmisiä ja heidän luonteitaan, sitä parempana ja arvokkaampana pidän koiraani.
Tunnen niin paljon ihmisiä että voin sanoa koiran olevan parempi.
Kyllä koira on ihminen siinä missä eläinkin. Koiraa voi usuttaa ja siitä saa hjelposti ystävän. Se on siis parempi ihminen kuin ihmisihminen. Vuh vuh puskii lapset pelkää.
Kyllä koira on eliö siinä missä bakteerikin. Koiran elämä on aivan yhtä arvokas kuin bakteerin.
on biologin, ei lemmikinomistajan. Totta silti, ei siinä mitään.
Ihminen on eliö siinä missä koira ja bakteerikin. Kaikkien elämä on aivan yhtä arvokasta ja kaikki ansaitsevat osakseen rakkautta, hellyyttä ja arvostusta yhtä paljon.
on koli tai malariabasilisko, niin ei kyllä minulta ainakaan rakkautta heru. Mutta pussaa vaan omasta puolestasi niin paljon kuin huvittaa...
Joo ei minultakaan heru kyllä koirille pakkausta. Inhottavia otuksia, jotka pitäisi lopettaa kaikki. Mutta pussaa vain omasta puolestasi.
Sinä aikuisena ihmisenä pärjäät itsekin, sinusta ei tarvitse pitää huolta. Lemmikistä tarvitsee huolehtia, kun sellaisen on ottanut. Tyttöystäväsi on vastuullinen lemmikinomistaja. Jos et kestä, etsi lemmikitön tyttö ystäväksesi, jos niin kaipaa olla huomion keskipisteenä. Taidat olla mammanpoika, joka on lellitty piloille. Itsenäisty, hyvä mies.
Te koiranomistajat olette sairasta sakkia. Monellako on lääkitys ? Jos ei ole, olisi syytä hankkia.
Sinulla on toki oikeus omaan typerään mielipiteeseesi, minulla on oikeus omaan mielipiteeseeni, en silti tule haukkumaan sinua sairaaksi, vaikka sitä mieltä olisinkin ;)
lääkitys, mutta se ei johdu kylläkään koirasta, vaan ajasta ennen koiraa. Liikaa töitä, liian vähän vapaa-aikaa. Kulumia, kolotusta, kipua ja siinä se.
Me olemme olleet miehen kanssa 5 vuotta yhdessä. Meillä on yhteinen hieno asunto ja asuntolaina. MIes on allerginen kaikille muille koirille, paitsi minun rakkaille villakoirille. Tottakai luopuisin mielummin miehestä kuin koirista, tässäkin tilanteessa.
Tämä kaikki sen takia, koska tiedän, että ihmisiin ei voi luottaa.
Ja nyt varmaan tuomitsette minut, mutta mikäli saisin lapsen, joka on allerginen koirille ja muille eläimille, niin luopuisin lapsesta saman tien. Sorry. EN arvosta ihmisiä.
naurettavaa ja lapsellista.
On hyvä että tyttöystäväsi huolehtii koirasta ja se on hänelle tärkeä, mutta minun mielestäni hänen tulisi myös huomioida sinut eikä vain koiraa. Jos koirasta tulee stressiä tyttöystävällesi en usko että koira on hyväksi hänelle.
Juhlistan tänä vuonna 10 vuotta yhdessäoloa mieheni kanssa. Lemmikkejä meillä on 5, minulla oli yksi kun aloimme seurustelemaan :)
Joskus suhteemme alussa juttelimme tästä, mitä tekisin jos joutuisin valitsemaan mieheni ja lemmikkini välillä. Selitin miehelleni että en pystyisi luopumaan lemmikistä ellei se ole sen parhaimman edun mukaista. Minä olen päättänyt ottaa lemmikin elämääni, se on elävä olento joka kiintyy omistajaansa ja rakastaa ehdoitta. En voisi sitä hylätä. Joten en haluaisi joutua valitsemaan koska velvollisuus olisi mielestäni ainoa oikea ratkaisu.
Tähän mieheni vastasi että minun suuri sydämeni, luotettavuuteni ja rehellisyyteni ovat piirteitä jota hän minussa rakastaa, eikä hän ikinä aio pyytää minua toimimaan empaattisyyteni vastaisesti. Jokainen hankkimamme lemmikki on ollut yhteinen päätös ja jaamme näin vastuun eläimien hyvinvoinnista :)
Rakastan miestäni ja lemmikkejämme ja osoitan sen kaikille. Ei ole oikein että kumppani jää lemmikkien varjoon, tunteet hänelläkin on ja tarpeita läheisyydestä ja arvostuksesta.
Lempihetkiini kuuluu kun katsomme elokuvaa sängyssä, minä mieheni kainalossa, kummallakin koira toisessa kainalossa ja kissat jalkapäädyssä lämmittämässä jalkojamme
Joillekin ihmisille elukat vaan nousee arvoon arvaattomaan. Ja jos sellaisen ihmisen kanssa seurustelee niin saa varautua siihen että rottakin on arvokkaampi kuin seurustelukumppani. Jos eläinrakkaus häiritsee jo seurusteluaikana, mitä arvelet sen olevan jatkossa?
Jos itse olisin sinun asemassa, lopettaisin suhteen jo hyvissä ajoin.
Valitettavasti.
Minä myös valitsisin mieluummin koirani ja kissani kuin miehen. Mies valitettavasti ei välttämättä ole koko elämää elämässäni, voi tulla ero syystä tai toisesta, ja siinä vaiheessa harmittaisi jos olisin luopunut valitsemastani eläimestä.
Mieheni tietää että eläimet kuuluvat perheeseeni, enkä niistä luopuisi. Mieheni tosin ei varmasti ikinä pyytäisi minua luopumaan eläimistäni, koska hän rakastaa niitä myös. Ainoastaan pahan astman tms vuoksi niistä joutuisi luopumaan, mutta silloin ei kyllä uudestaan tulisi eläimiä otettua.
Mä tulen kuitenkin aina pitämään eläimistä, ja haluan että perheessä on aina eläimiä. Jos mieheni olisi eri mieltä, en uskoisi että meillä olisi mitään tulevaisuutta yhdessä. Minä myös tunnen ahdistusta vieraiden ihmisten ahdingosta ja varsinkin eläinten.
Olen myös kuluttanut paljon aikaa ja rahaa eläinteni hyvinvoinnin eteen ja kouluttaakseni koirani, joten miksi siitä luopua. Tosiaan myös halailen koiraani ja kissaani paljon enemmän, mutta mun mieheni ei ole muutenkaan kova halailemaan. Joten varmaan sekään ei haittaa häntä. Olen sitoutunut pitämään kissan tai koiran sen koko eliniän, ja ne kuuluvat elintapaani ja perheeseeni (eläiminä tietty).
Eli eipä tässä muuta kuin hyväksyt tyttöystäväsi koira- ja kissaihmisenä ja sen vastuun ja sitoumuksen, tai sitten et. Jos et hyväksy, niin ehkä teidän suhde ei vaan kannata. Kyllä varmasti on paljon miehiä jotka ovat samaa mieltä tyttöystäväsi kanssa ja sinun kanssa
Onkos se kissa tai koira sitten koko elämää elämässä?
Ei, mutta varmasti se on lojaalimpi ja kiintyy ehdoitta. Koirani on ollut rinnallani 12 vuotta, nuorempi koirani 4 vuotta ja edesmennyt koirani oli rinnallani 15 vuotta.
Mieheni on ollut ystäväni 10 vuotta ja olemme seurustelleet 5 vuotta, kyllä koirat hänen kanssaan samalla viivalla ovat, vahin koira tottakai kaikista tärkein koko maailmassa, eihän noin hyvää ystävää voi ylittää mikään :)
Joo, on ne koirat varmaan hyviä ystäviä. Niiden kanssa voi esim. käydä syvällisiä keskusteluja aiheesta kuin aiheesta.
Niiden kanssa voi olla kuule ihan ilman turhia höpötyksiäkin. Niiden kanssa voi harrastaa ja oleilla :)
Joo. Niiden kassa voi esimerkiksi pelata seurapelejä ja juoda glögiä.
en kyllä pelaa seurapelejä tai juo glögiä kenenkään kanssa, en myöskään käytä alkoholia tai muita päihteitä. Harrastan lenkkeilyä, tokoa koirien kanssa ja harrastan kamppailulajeja. Yritän järjestää ihmisystäville aikaa pari kertaa viikossa.
Aijaa. Oletko varma, että koirasi ei haluaisi pelata seurapelejä ja juoda glögiä?
kiukuttaako kun piti käydä miinustamassa kaikki minun tekstini? :D ei siinä mitään jos hyvältä tuntuu, ihan miten tykkäät :D:D Oikein rattoisaa illanjatkoa sinulle, kanssasi on turha yrittää keskustella kun menee turhaksi vääntämiseksi :)
Aika mäkin pidän kiinni nykyisestä laumastani, enkä huoli miestä, joka vaatisi mua luopumaan eläimistäni. Sinkkuna mennään ja olen näitäkin tavannut, jotka mielellään olisivat kanssani, mutta eivät tykkää karvaisistani, joten tapailu on päättynyt luonnollisesti siihen. Ei ole mulle sopiva mies, jos ei pidä eläimistä. Näin se vaan menee.
Rakkautta mulla piisaa kaikille! Mä kyllä lenkkeilen ja teen koirien kanssa niin paljon, että jos lenkille ei vaivaudu mukaan niin se yhteinen aika illassa jää hiukan vähäisemmäksi. Toisaalta jos mulla ei olis koiria ni mulla olis jotain muita harrastuksia, jotka veis aikaa. Kävisin salilla tms.
Ainoastaan lasten allergia olis sellanen asia, mikä sais mut luopumaan eläimistä. Silloinkin kokeiltaisiin ensin siirtää koirat ulkotarhaan ja eristää kissat pois lapsen huoneesta ja muita käytännön helppoja ratkaisuja. Kyllä ne vaan sen verran tärkeitä mulle on.
ja lastakin voi aina siedättää eläimiin :)
"Toisaalta jos mulla ei olis koiria ni mulla olis jotain muita harrastuksia, jotka veis aikaa. Kävisin salilla tms." Tämä on hyvä pointti! Siis kun ajatellaan aloittajan kannalta niin tuskin hänkään olisi kovin iloinen jos tyttöystävä tulisi mustasukkaiseksi vaikkapa jalkapallon peluusta ja vaatisi häntä lopettamaan sen! Ihmiset harrastavat eri asioita ja ovat omistautuneet eri asioille, ovathan jotkut "naimisissa työnsä kanssa"! Kyllä se minusta niin on että jos joku on koiraihminen, jalkapalloilija tai suhtautuu työhönsä intohimolla ne ovat hänen piirteitään ja kuuluvat "pakettiin" ja jos koko paketti ei miellytä niin ei muuta kuin muihin maisemiin!
Ja ihan tuohon koirarakkaus asiaan niin kyllä minulla riittää rakkautta ihan kaikille perheenjäsenille, neli- ja kaksijalkaisille, eikä meillä kukaan joudu kilpailemaan kenenkään rakkaudesta! Jos kaikki haluavat huomiota yhtä aikaa niin sitten teemme jotain yhdessä, niin yksinkertaista! :)
Sama täällä, minulla on työ, harrastukset ja mies. Joskus on vähän vähemmän aikaa kaksijalkaiselle perheenjäsenelle niin hän tulee harrastuksiin mukaan, mikäs sen ihanampaa kuin kahdestaan mennä vaikka pitkille lenkeille koirien kanssa ja nauttia syksystä!
Ja mieheni rakastaa harrastustaan, en koskaan voisi vaatia häntä lopettamaan aikidoa sillä aina kun tulee sieltä niin on työmurheet unohtunut ja stressi poissa ja tulee niin iloinen kaksilahkeinen kotiin, sama kuin minulla kun olen saanut vaikka koko päivän puuhata koirien kanssa :)
Voi voi sentään,minullekin koirani on tärkeämpi kuin ukkoni.Eli jos jommasta kummasta pitäisi luopua, niin kyllä se olisi silloin ukkoni josta luopuisin,mutta koirastani en kyllä varmasti.
Huh huh... Mitä logiikkaa se on että jos yks mies pettää että kaikki pettä? Itse en ole koira ihminen nuoruuden muistojen takia, enkä silti sano että jokainen koira pitäisi lopettaa... Koira voi olla max 15v mutta toinen ihminen koko elämän...
Tuollaisia läheisistään piittaamattomia, itsekkäitä ja ikuisesti lapsellisia aikuisia kasvaa koiraperheissä joissa yleensäkin lapset ovat se lauman alin jäsen. Vanhempien aika, rakkaus ja rahat menevät kaikki koiralle ja lapsi oppii /lapselle opetetaan ettei hän ole koirankaan arvoinen. Koiran kanssa on varmasti helpompi elää kuin ihmisen .se on aina samaa mieltä sanot sille mitä tahansa, heiluttaa häntäänsä ja tuijottaa hellyttävästi, hyväksyy kaikki mielipiteesi ja tottelee komentojasi -sellainenko on koiraihmisen ihannekumppani?