Anna Kortelainen

saas näkee kuin kauan sitä kestää. Olen tavannut A. Kortelaisen, kuunnellut sen esitelmiä ja puhunut kerran sen kanssa ja tiukkapipoisempaa naisihmistä saa hakea. Jos sen kanssa ei ole samaa mieltä niin se syö elävältä. Enkä ole ainoa joka tykkää näin. Sääli Hannua.

En kiistä, etteikö Anna Kortelainen olisi älykäs ja sanavalmis ja hyvä kirjoittaja ja vastaavaa. Siksipä hän minua kiinnostikin niin että menin kuulemaan häntä ja puhumaan hänen kanssaan. On kuitenkin fakta, että monet erittäin fiksut ihmiset eivät välttämättä ole läheltä koettuina miellyttäviä. Historia on täynnä nerokkaita säveltäjiä ja kirjailijoita, jotka ovat olleet huonoja miehiä tai vaimoja tai vanhempia tai ystäviä. Anna Kortelainen oli valloittava esitelmöidessään, kun hän saattoi hallita areenaa yksin, mutta keskustellessamme jälkeenpäin hän oli tyly, hyökkäävä, epäkohtelias ja harvinaisen suvaitsematon. Hän ei sietänyt edes lievää kritiikkiä omista näkymyksistään. Hän ilmeisesti odotti yleisöltään vain palvontaa ja ihailua. En muuten ollut yksin, seurassani oli toinenkin (nainen muuten, samoin kuin minäkin), joka oli kanssani samaa mieltä. On eri asia pitää Kortelaisen kirjoista kuin asua hänen kanssaan, ja siksi ensimmäinen ajatukseni, avioliitosta kuullessani, oli sääliä aviomiestä. Ehkä Hannu Mäkelä on yhtä ikävä lähietäisyydeltä. Tätä en tiedä, en ole tavannut häntä. Kirjoistansa kyllä pidän.

Anna-lehdestä Hannu Mäkelän haastattelusta.