Kävipäs taas vallan mainiosti.

Menin tyhmyyksissäni(epähuomiossa) vetämään naamaani saksanpähkinää jolle olen allerginen.
Noh,sitten anafylaktinen shokki alkoi lähestyä ja ehdin vääntäytyä sitä ennen päivystykseen ja vastaanotto-täti ohjasi minut pedille makaamaan.

Noh, asia sitten eteni ja huomasin sitten olevani sairaalanpedillä ilman paitaa karvainen ja hieman veltto mahani esillä muutaman ensi-, sairaan(tms.)hoitajan(joista varsinkin yksi oli aivan upeannäköinen, itseäni korkeintaan pari vuotta vanhempi neitokainen) hellässä huomassa.

Siinä sitten ujona kaverina makaan erittäin kiusallisessa tilanteessa, lääkäritätien ja sairaanhoitajien "ihailtavana". Tämä söpö neitokainen sitten käy siinä ystävällisesti juttelemassa ja kyselemässä kuulumisia vähän väliä, tarkistamassa happisaturaatioita yms. ja jopa peittelemässä minut. Koko ajan tuntui kuin norsulauma olisi tanssinut humppaa rintakehässä(adrenaliinin takia).
No ehkä vähän liioittelen, mutta olo oli silti samanlainen kuin esitelmää ryhmän edessä pitäessä, kädet tärisivät ja sydän hakkasi.

Mitäpä minä, isokokoinen ja saamarin ujo kavernuori mies sitten teen siinä tilanteessa, jossa kuka tahansa itseään kunnioittava mies olisi testannut omaa viehätysvoimaansa, iskenyt vähän flirttiä yms.? Vaikutan tietenkin mahdollisimman etäiseltä, epäkohteliaalta ja yritän puhua niin hiljaa kuin mahdollista. Sen sijaan että olisin yrittänyt luoda katsekontaktia ja hymyillä, minä keskityin ennemminkin kattolaattojen neliskanttisen reikien laskemiseen. Niitä oli 29X28.

Enhän minä tietenkään olisi kyseistä hanhiemoa voinut oikeasti yrittää "iskeä" tai pyytää edes ulos jo allergiakohtauksen, muiden huoneessaolijoiden ja kaikenmaailman sairaanhoitohenkilökunnan hippopotamus-valojen takia, mutta erittäin paljon kyllä harmittaa etten minä kunnolla edes hymyillyt tälle upealle ilmestykselle, vaikka tämä kyllä hymyili minulle(joko ystävällisyyttään tai rauhoittaakseen).

Siinä olisi ollut aivan mahtava tilaisuus harjoitella hieman kauniimalle sukupuolelle puhumista, mutta minä idiootti tietenkin missasin jälleen kerran tilaisuuteni.
Minulla kyllä oli kokoajan takaraivossa tunne, että minun pitäisi yrittää ottaa edes jotain kontaktia, mutta oikeasti huomasin koko tilanteen otollisuuden vasta ajaessani kotiin. Ajatukseni näihin aikoihini olivat jotakin tyyliin "Perkeleen perkeleen helevetin perse! Millainen vitun tyhmä aivokääpiö missaa jokaisen tilaisuutensa jatkuvasti huomaamattaan?!"

Sen peittely-session aikana olisin voinut heittää tunnelmaa keventääkseni ja stressiäni lievittääkseeni jotain tyyliin "Voisitko myös lukea iltasadun ja antaa hyvänyön suukonkin?", mutta EI! Minä vain makaan puhua pukahtamatta tuijottaen välillä kattoon, välillä laiskasti ympäri huonetta ja silloin kun hoitajan katse sattuu kohtaamaan omani, siirrän välittömästi omani pois.

En pystynyt pitämään katsekontaktia edes tämän puhuessa minulle. Vilkuilin vain neuroottisesti hänen silmiään ja kattoa edestakaisin. Näytin varmaan aivan joltain ADD-/-Asperger toipilaalta.

Voihan vagina sentään.