Nämä palstat on niin syvältä, ettei näillä pitäisi kertoa itsestään mitään.
Unohda kaikki! Lapsellista tilitystä rationaalisen ajattelun ihmiselle. Ja sitäpaitsi liioittelin ja olen emähölmö.
Öitä.
Unohda kaikki! Lapsellista tilitystä rationaalisen ajattelun ihmiselle. Ja sitäpaitsi liioittelin ja olen emähölmö.
Öitä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ei se mitään. Jos jotain taukkia kiinnostaa lukee näitä ja naureskella siksi, niin siitä vaan. Antaa mennä. En hätkähdä enään pienistä-
No mut sä oot mitä oot ja muu on laskelmoivaa. Ai millä tavalla liiotelit?
anteeksi että ylensit sute hetkeksi tänne ymmärtävien joukkoon, mutta millä tavala liihottelit? liikaa ylä ilmoissa, et ole niin älykäs?
tsemiä sinne valheelliseen maailmaasi.
Ja joku täällä varmasti tunnistaakin sut (ketään)?
Ehkä se sun rationaalisuus on se juttu. Se, juttu, mikset halua päästää ketään lähellesi etkä uskalla tehdä virheitä. Uskalla elää, olla ihminen virheineen!
Hyvää yötä.
No mä tästä vastauksesta kiitän vaikka uskallan kyllä tehdä virheitä. Niitä virheitä on tullut ihan miettimättäkin. En mä halua paljastaa itsestäni mitään, minkä voi käyttää mahdolliseen selkäänpuukotukseen myöhemmin. Maailma on raaka paikka.
Hyvää yötä.
Niin, mutta siihen kuuluu myös niiden virheiden tekemisen hyväksyminenkin. Jos joku vaatii virheettömyyttä, niin sellainen on epäkypsä henkilö. Kypsä henkilö haluaa nähdä inhimillisen elämän juuri sellaisena kuin se on, kaunistelematta tai mitään muuttamatta. Se on rohkeutta, rohkeutta elää.
Vaikka tämä herättääkin mielikuvia ja vaikka jostain viestistä voisikin olla melko varma, ei tätä voi lukea niin. Älä huoli, nää on vain näitä. Ajatuksenjuoksua.
Kuin me kaikki muutkin: avaudutaan tunnekuohussa tänne, ihmetellään saatuja kommentteja/vastauksia onko yhtään tutun - häneltä - kuuloistavaa joukossa. Osa "tunnistaa" viestin omakseen. Joku taas vastailee tylysti ja saattaa tulla paha mieli.
Sitten nolottaa että menikään tänne avautumaan, vaikka ei viestin "tunnistajaa" todennäköisesti täällä palstalla olekaan, tai kukapa tietää?
Jonkun "hän" saattaa odottaa yhteydenottoa tuolla oikeassa elämässä, vaikkei niin itse uskoisikaan, vaikkapa pitkään lukossa olleen tilanteen takia. Olisi hienoa jos itsellänikin olisi sitä rohkeutta mennä sanomaan, mitä ajattelen. Mutta ei, tänne vain uskallan kirjoittaa. Tai ehkäpä joku päivä saan sisua tarpeeksi, mutta silloin voi olla jo myöhäistä.
Harmittaisi ja lujaa...