Haluun jakaa ajatuksiani teidän kanssa musta itestäni, ja olisi kiva myös kuulla muiden mahd. samankaltaisia kokemuksia. Ja EI turhanpäiväsiä viestejä, kiitos.
Erotun massasta ehkä sille, et en näytä "normaalilta" 16-vuotiaalta, enemmän ehkä naiselta, en tytöltä. En seuraa muotia sillain, et on pakko saada se mitä muillakin on, päinvastoin. Mut muuten oon aika nätti (jos joku ny otti nokkiinsa et alan itteeni kehuskeleen, nii on väärässä).
Ehkä mää enemmänkin vihaan sitä, että oon "nätti".
Toki ilman meikkii ja muuta ehostusta oon ihan tavallisen näkönen.
Sori tuo ulkonäkö-lässytys tohon alkuun, mutta asiaan...
Ensinäkemältä musta ehkä aatellaan, et mulla on hyvä itseluottamus ym. ja että.. no asiat on hyvin, mut se ei todellakaan oo niin.
Jokkut turhautuu muhun, kun laittaudun monta tuntia ennen ulos lähtöä... Tunnustan et se on lähtemässä käsistä.
Jollakin tapaa koitan saada itteeni ehjemmäks sillä, ehkä, en oo varma.
Monta kertaa oon ollu ihan pohjalla, ja sitten tsempannut itteeni ylöspäin.
Noh, kerron (tai valitan..) teille vähän mun menneisyydestä:
- Isä ei oo ollu mun elämässä paljoo läsnä, oli kyllä jonkin verran, mut välillä mää toivon, ettei olis ollu ollenkaan.. Pelkkiä pahoja muistoja jäänyt ja isä oli väkivaltainen ym.
- Ylä-asteen aikana ei tapahtunut mitään erikoista, mua ei koulukiusattu ym. mutta sen jälkeen mun entinen luokkalainen jätkä yritti raiskata mut, suuresti ihmettelen sitä ku hän oli vieläpä selvinpäin
- Mun kaverisuhteet kärsi mun itteni takia, oli vaan yks hyvä ystävä, joka on pysynyt mun elämässä jo 10 vuotta
Erotun massasta ehkä sille, et en näytä "normaalilta" 16-vuotiaalta, enemmän ehkä naiselta, en tytöltä. En seuraa muotia sillain, et on pakko saada se mitä muillakin on, päinvastoin. Mut muuten oon aika nätti (jos joku ny otti nokkiinsa et alan itteeni kehuskeleen, nii on väärässä).
Ehkä mää enemmänkin vihaan sitä, että oon "nätti".
Toki ilman meikkii ja muuta ehostusta oon ihan tavallisen näkönen.
Sori tuo ulkonäkö-lässytys tohon alkuun, mutta asiaan...
Ensinäkemältä musta ehkä aatellaan, et mulla on hyvä itseluottamus ym. ja että.. no asiat on hyvin, mut se ei todellakaan oo niin.
Jokkut turhautuu muhun, kun laittaudun monta tuntia ennen ulos lähtöä... Tunnustan et se on lähtemässä käsistä.
Jollakin tapaa koitan saada itteeni ehjemmäks sillä, ehkä, en oo varma.
Monta kertaa oon ollu ihan pohjalla, ja sitten tsempannut itteeni ylöspäin.
Noh, kerron (tai valitan..) teille vähän mun menneisyydestä:
- Isä ei oo ollu mun elämässä paljoo läsnä, oli kyllä jonkin verran, mut välillä mää toivon, ettei olis ollu ollenkaan.. Pelkkiä pahoja muistoja jäänyt ja isä oli väkivaltainen ym.
- Ylä-asteen aikana ei tapahtunut mitään erikoista, mua ei koulukiusattu ym. mutta sen jälkeen mun entinen luokkalainen jätkä yritti raiskata mut, suuresti ihmettelen sitä ku hän oli vieläpä selvinpäin
- Mun kaverisuhteet kärsi mun itteni takia, oli vaan yks hyvä ystävä, joka on pysynyt mun elämässä jo 10 vuotta
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.