Onkos täällä muita joiden kumppani haluaa sopia sekstailuhetket..?
Jos yritän lämmitellä kumppaniani niin vastaukseksi tulee: huomenna sitten,jooko. Se huominen tulee.. Ei mitään! Tai: Ollaan huomenna kun pääset töistä. Tai huomenna saunassa jne. Seksiä on n. 2-3 kertaa kuussa. Eikö seksin pitäisi olla spontaania kahden ihmisen nautiskelua ja intohimoa toistensa kehoista. Itseltäni ainakin vie halut tuollainen suunnittelu ja sitten vielä kun asia ei tapahdu silloin kun "luvataan". Pidän aivan älyttömän paljon seksistä ja naiseni sen myös tietää. Mikä tässä nyt oikein mättää? Ajatuksissa on jo pyörinyt muut naiset.. :-(
Jos yritän lämmitellä kumppaniani niin vastaukseksi tulee: huomenna sitten,jooko. Se huominen tulee.. Ei mitään! Tai: Ollaan huomenna kun pääset töistä. Tai huomenna saunassa jne. Seksiä on n. 2-3 kertaa kuussa. Eikö seksin pitäisi olla spontaania kahden ihmisen nautiskelua ja intohimoa toistensa kehoista. Itseltäni ainakin vie halut tuollainen suunnittelu ja sitten vielä kun asia ei tapahdu silloin kun "luvataan". Pidän aivan älyttömän paljon seksistä ja naiseni sen myös tietää. Mikä tässä nyt oikein mättää? Ajatuksissa on jo pyörinyt muut naiset.. :-(
Vastaukset 55
Vanhimmat
Kumppanisi on kyllästynyt sinuun.. Otapa aihe puheeksi hänen kanssaan, kerro huolistasi ja selvitä, josko tilanne olisi vielä ratkaistavissa molempia tyydyttävällä tavalla.
Sillä ei oo kivaa sängyssä...
Tai sit se on joku supersuorittaja ..A-tyyppi..
Eli tekeeks se jotain kokoajan vai onks se vaan joku tekosyy tai jotain..
Ei o koskaan ollu kalenteriseksii..kantsiskos piillottaa se kalenteri ;)
Tekee jotain kokoajan. Ei osaa olla paikoillaan. Puheeksi asian olen ottanut ja sanonut että,tuo vähäinen seksimäärä riittää hänelle..Mutta kun alussa hän oli oikein villiä kamaa sängyssä. Niin ja ei halua kokeilla mitään uutta tuon seksin saralla. Ollaan oltu jo 5 vuotta yhdessä.
Onko hänellä stressiä työstä, opinnoista, muusta elämästä? Ei pysty irtautumaan niistä asioista, jotka pitäisi saada hoidetuksi? Jotkut naiset eivät tällaisessa elämäntilanteessa saa ajatuksiaan siirrettyä tuosta noin vaan seksiin. Kokeile lähestyä eri tavalla (jollet jo ole). Anna hänelle kokovartalohierontaa ilman, että kerrot hänelle päämääränä olevan seksin ja katso jos tilanne lähtisi siitä luontevasti haluamaasi suuntaan. Tai jotain muuta vastaavaa.
Toisaalta, tää on nyt asia joka nostaa kuitenkin kauhean myrskyn, mutta osasta naisista 2-3 kertaa kuussa seksiä on ihan riittävästi. Ihan turha tuntea saavansa vähän seksiä, jos sitä tuohon tahtiin saa (no okei ehkä kirjoittajan sinkkuus vaikuttaa tähän mielipiteeseen). Ne iltapäivälehtien tutkimukset, joissa kerrotaan ihmisten harrastavan seksiä 3-5 kertaan viikossa, ovat liioiteltuja ja koska noissa tutkimuksissa on vain heterot mukana, niin se testoteronin huuruinen osapuoli on yleensä se, joka sitä seksiä haluaa useammin kuin nainen. Jos parisuhde on muuten hyvä, niin oloaan voi helpottaa itsekin viikon aikana. Onhan se parempi vaihtoehto kuin elämänsä ehkä tärkeimmän ihmisen pettäminen tai jättäminen.
Hyviä ajatuksia. Mutta mitä silloin, kun seksiä yksinkertaisesti saa liian harvoin, eikä enää tiedä, mitä tehdä? Yrittää ottaa toisen huomioon, keskustella ja huolehtia, että seksi on taivaallista silloin, kun sitä on mahdollista antaa ja saada. Ja kaikesta huolimatta sitä on aina liian vähän.
Kroonisessa puutteessa on enää vaikea peitellä itseään, etenkään, jos libido sattuu olemaan korkea. Hierontaa eteerisillä öljyillä on turha yrittää naamioida pelkäksi hieronnaksi, jos toive seksistä on niin ilmeinen, että se kietoutuu arkiaskareisiin ja epätoivo loistaa naamalta ja olemuksesta koko ajan.
Mitä siis tehdä? En tiedä. Huolestuin siinä vaiheessa, kun tuulipuvussa juokseva nainen ohitti minut eräänä päivänä kadulla, ja huomasin kiihottuvani horisonttiin katoavasta tuulipukuun verhoutuneesta selästä. Apua. Entä jos minusta, joka en ole koskaan pettänyt ketään, tulee joskus pettäjä vain siksi, etten enää kestä tätä? Voiko ihminen yksinkertaisesti murentua seksin puutteesta ja voiko se muuttaa ihmistä niin paljon, että hän ryhtyy toimimaan arvomaailmaansa vastaan? En voisi kuvitella niin tapahtuvan, mutta mistä minä todella tiedän?
Veit sanat suustani Kuka tietää. En yksinkertaisesti tiedä enää mitä tekisin..Seksiä on vain silloin kun hänelle sopii ja mitkään hieronnat ym. eivät tehoa. Olen myös huomannut että,seksiä saa jos hän huomaa pahoittaneensa minun mieleni. Esimerkiksi kun olen saanut usean kieltävän vastauksen häneltä(seksin suhteen).
Silloin otan mitä irti saan,koska se on ainut tilaisuus saada hetkeksi helpotusta puutteeseen, mutta se ei tunnu samalta(henkisesti). Eikä myöskään ole spontaania niinkuin mielestäni seksin pitäisi olla..
Kamalinta oli ymmärtää, että minua vältellään. Jouduin kyseenalaistamaan omat taitoni ja kykyni, kun hänen huono olonsa, väsymyksensä, pääkipunsa ja monet muut asiat alkoivat asumaan meillä. Sellaiset asiat, joita en olisi uskonut kohdalleni osuvan. Minun on vieläkin vaikea ymmärtää, miksi olemme tässä. Olen aina saanut hyvää palautetta siitä, miten olen huomioinut naisia ja millaista seksiä olen osannut tarjota. Myös nykyisessä suhteessani. Luulin olevani myös hyvä kommunikoimaan ja keksimään hellävaraisia ratkaisukeinoja.
Ehkä en ollutkaan. Vaikka olen tehnyt suhteemme ja seksielämämme eteen paljon töitä. Mietin, olenko jossakin kohtaa huomaamattani painostanut häntä tai onko hän kokenut haluni ahdistavana. Itsesyytökset ovat olleet kamalia. Olen yrittänyt korjata tilannetta. Yritin osoittaa entistä enemmän huomiota. Kerroin tunteistani. Itseluottamukseni koki kolauksia. Aloin katselemaan iltaisin tv:tä, jotta minun ei tarvinnut mennä yhtä aikaa nukkumaan. Yritin keksiä uusia keinoja ohittaa ongelmat. Itkin.
Pelkään puhumista, sillä uskon hänen kokevan tunteeni ja haluni painostavina. Minun on mietittävä tarkkaan, mitä voisin sanoa ja millä tavoin voisin sen tehdä. Seksuaaliselle itsetunnolleni tämä suhde on ollut koetteleva ja raastava urakka. En kuitenkaan aio vielä luovuttaa, sillä rakastan häntä.
Itsetuntoni on tällähetkellä todella alamaissa. Yritän pääni puhki miettiä mitä olen tehnyt väärin. Myös hellyydenosoitukset ovat vähentyneet aikalailla,mutta kun mainitsen naiselleni asiasta niin hän kyllä huomioi minua taas 2 päivää,mutta sitten kaikki jälleen lopahtaa. Olen yrittänyt keskustella seksiasiasta hänen kanssaan. Kun otan jutun puheeksi niin jostain syystä hän hermostuu. Seksistä on tullut hänelle jonkinlainen hävettävä asia,joka ei kyllä ollut sitä hänelle suhteemme ensimmäisinä vuosina. minkäännäköisiä fantasioita hänellä ei ole,kun sitä olen kysynyt. Ja masturbointikin on aivan tuntematon juttu hänelle. Rakastan häntä todella paljon ja se tekeekin asiasta vaikean. Jos tämä olisi vasta suhteen alkua niin olisi helppoa lähteä. Nyt minulla on niin syvät tunteet häntä kohtaan että,lähteminen on mielestäni mahdotonta.
Et ole tehnyt mitään väärää, hän ei vain ole enää rakastunut sinuun.
Hänellä on varmasti tunteita sinua kohtaan, mutta ne perustuvat enemmän ystävyyteen kuin kumppanuuteen.
Hän saattaa olla kanssasi turvallisuuden tunteen takia
Tai siksi, että tiedostaa syvät tunteesi häntä kohtaan ja pelkää eron satuttavan sinua, siksi odottaa, että sinä tekisit ratkaisun erosta.
Ehkä ongelmallisinta on juuri keskustelun vaikeus. Se, ettei toinen puhu omista asiaan liittyvistä tunteistaan ja ajatuksistaan. Keskustelua saa ehkä aikaan, kun sitä oikein yrittää. Senkin voi kuitenkin kokea painostuksena, joten on vaikea tietää, mistä voisi aloittaa. Toisaalta kerjääminen tekee omasta olosta nöyryyttävän, ja viime kädessä kyse on oikeastaan juuri siitä.
Omat ajatukset puolestaan kiertävät asian ympärillä. Sitä alkaa miettimään jo ihan pieniä nyansseja. Mitä vielä voisi tehdä toisin? Mitä voisi kokeilla ja yrittää? Välillä sitä kokee olevansa seksuaaliterapeutti omassa suhteessaan.
En varmaan jatkaisi tätä suhdetta, jos tietäisin tämän olevan tahallista vallankäyttöä itseäni kohtaan. Mutta siitä ei ole kyse. Tiedän, ettei hän toimi näin tahallaan. Asiat eivät vain ole aina yksinkertaisia.
Seksin puute ei välttämättä ole edes ydinongelma. Enkä tarkoita puutteella sitä, etten saa seksiä 3-5 kertaa viikossa. Saan sitä hyvällä tuurilla kerran kuussa ja silloin se on loistavaa. Ongelmallisinta on epävarmuus, joka alkaa nostamaan hitaasti päätään omassa mielessä. Ehkä teen jotain väärin? Ehkä en olekaan riittävä? Ehkä hän ei edes lopulta halua minua? Vaikka asiat ovat hänelle vaikeita, miksei niistä voi keskustella? Olenko niin arvoton, etten ansaitse enempää huomiota? Onko minulla enää keinoja yrittää käsitellä näitä asioita?
Se, että yksin pohdiskelet syntyjä syviä ja mitä teet väärin jne. pitäisi kertoa jo aika paljon missä jamassa suhteenne on. Toimivassa suhteessa pystytään ja halutaan yhdessä keskustella myös vaikeista asioista. Kertomastasi päätellen hän on kyllästynyt sinuun ja ei vaivaudu edes keskustelemaan.
On valitettavaa, että annat hänen vaikuttaa liikaa omanarvontunteeseesi, joka saa sinut vain kärsimään.
Olen samaa mieltä siitä, että toimivassa suhteessa pitäisi pystyä keskustelemaan myös vaikeista asioista. Seksi on kuitenkin osoittautunut yllättävän haasteelliseksi aiheeksi, sillä siihen liittyy niin paljon erilaisia tunteita.
Epäilyistäni huolimatta en pohjimmiltani usko, että hän on kyllästynyt minuun, sillä hän kertoo ja osoittaa usein olevansa sitoutunut suhteeseemme. Suhteemme on muilta osin erittäin hyvä. Jos suhde olisi huono tai siitä puuttuisi läheisyys, selitys olisikin selkeä. Aluksi ajattelin tietenkin näitä perusselityksiä ja toimin sen mukaan. Lisäsin huomiotani ja tunteistani kertomista - sillä seurauksella, että tajusin myöhemmin hänen ahdistuvan siitä kaikesta huomion määrästä.
Sitten ajattelin, että kenties hän on vain väsynyt tai stressaantunut, mikä on tietenkin inhimillistä. Tilanne ei kuitenkaan koskaan korjaantunut ja aloin epäilemään, kuinka kauan voin uskoa näitä selityksiä. Ajattelin, että ehkä hän ei vain yksinkertaisesti halua juurikaan seksiä. Mutta kuitenkin hän osoittaa siitä selkeästi nauttivansa, silloin kun sitä sattuu olemaan. En ole oikein vieläkään selvillä, kuinka usein hän tavallisesti haluaa seksiä. Sillä sitä tavallista vaihetta kun ei tunnu koskaan olevan, on vain jatkuvia selityksiä.
Selitteleekö hän peitelläkseen huonoa omaatuntoaan? Vai siksi, että pelkää menettävänsä minut, jos en tule toimeen tällaisella seksin määrällä? Suojellakseen tunteitani? Vai jostakin muusta syystä? En todellakaan tiedä.
Olen joutunut tosissani miettimään, voinko elää tällä tavalla. Pystynkö sitoutumaan loppuelämäkseni, jos tiedän seksin määrän olevan näin vähäistä. Onko tämä kaikkien selitysten mukainen ohimenevä vaihe, joka ei tunnu koskaan loppuvan? Vaiko loppuelämäni todellisuutta?
Nyt olen yrittänyt kääntää oman ajatteluni toisinpäin. Yritän ajatella, että lähtökohtaisesti seksiä ei ole tarjolla. Osittain suojellakseni itseäni jatkuvilta pettymyksiltä. Osittain ollakseni näyttämättä sitä pettymystä. Ja katsoakseni, mihin tämä johtaa. Alkaako jokin hänessä heräämään oman passiivisuuteni myötä. Olen toki kokeillut tätä keinoa aikaisemminkin, mutta en tässä mittakaavassa.
Minusta se rakastelu on tärkeetä ja aika moni erokin on johtunut erilaisista haluista.
Joissain tapauksissa ei todellakaan mikään auta ja alkaa tuntumaan kurjalta, kun toinen ei huomioi mitenkään asiaa.
Jos olisin se kieltäytyjä, niin en kyllä kestäis kattella toisen riutumista. Siitä on tullut ajatusketju, että toinen on ilkeä, huomioonottamaton, ei rakasta, empatiakyvytön...
Itse olen todella harvoin kieltäytynyt, koska en halua suhteeseen ketjureaktiota ja koska tykkään siitä puuhasta.
Sitten kun rakkaus on loppunut, niin silloin en kyllä rakastellakaan tahdo. Loppumiseen tarvitaan aikapaljon asioita.
En tykkää sovintoseksistä. En ymmärrä kuinka jotkut voi. Siinä on se pelottava asia, että rupee tuleen niitä tappeluita sitten, jos se usein edeltää rakastelua.
Outoo, tuolla sanottiin että parsa olis yks villittävistä kasviksista :O
http://www.tohtori.fi/?page=1616302&id=6594420
Eli parsaa kehiin !!!!
Jos tosiaan haluaa suhteen, jossa seksiä on aina se 3-5 kertaa viikossa, niin eivät suhteet taida kestää paria vuotta pidempään.
sinusta on tullut itsestäänselvyys. Muuta siis toimintaasi, ole vaikeasti tavoiteltava.
Jos olisin parisuhteessa, eikä kipinöisi, ei sponttaaneja hellyydenosoituksia ja enemmänkin, sekoaisin. En suostu enää olemaan suhteessa, jossa kaikki ei tunnu oikealta(osa ei ymmärrä tätä ja saatan saada kommenntteja pitkän parisuhteen vaikeudesta yms).
Meillä on vähän toisenlaista "kalenteri seksiä". Meillä on etäsuhde ja tavataan viikonloppuisin, muttei joka viikonloppu. Joskus saattaa mennä pitkäkin tovi tapaamisten välillä ja sitten taas tavataan joka viikonloppu pitkään.
Harrastamme joka kerta seksiä. Suhteen alussa harrastimme seksiä perjantaisin, alkoi jo hississä matkalla kotiin. Sekä lauantaisin tultuamme yöelämästä. Sunnuntaisin ennen naiseni lähtöä, jos ei hirmu darraa.
Nyt ollaan oltu yhdessä reilut kaksi vuotta ja seksin harrastaminen on hiipunut lauantai-iltoihin, onneksi. Sekin kyllästyttää kun tietää sen varmaksi että niin tapahtuu. Kaipaan vaihtelua tai jotain jännittävää. Vielä naiseni saa mut kiihoittumaan, vaikkakin olen aluksi vastahakoinen. Naiseni taas on ilmaissut että pitää siitä että joutuu viettelemään mut, näin oon ymmärtänyt. Vois kuvitella että mustakin se tuntuis mukavalta. Mutta tiedostan hyvin että intohimoni on katoamassa.
Rakastan kyllä naistani.
Onks teidän seksi sitten tylsää? Eikös kannattas sekottaa pakkaa ja keksiä itekkin jotain jännää muutosta suhteeseen? Opetella uusia tapoja olla yhdessä, käydä lelukaupassa ja ennenkaikkea muuttaa asennetta, joka vaikuttaa ikävältä.
Tolla linjalla jatkaminen ei taatusti tee suhteelle hyvää.
Ajatuksilla on yllättävän suuri voima ja niillä tuppaa olemaan itseään toteuttava vaikutus.
Mitä sinun mielestäsi rakkaus sitten on, kun sanoit rakastavasi naistasi?
Sitäkö. että suostut tapaamaan ja harrastamaan vastenmielistä seksiä?
Oletko miettinyt, että jos hänellä on joku toinen... Sekin on aina vaihtoehto. Jos huomaa, että toinen pitää sua itsestäänselvyytenä eikä halua sun läheisyyttä ja hellyyttä, kun se annettiin jollekkin toiselle jo... Näin se ainakin ittelläni meni. En halua mitään piruja maalailla seinille..mutta sekin on aina vaihtoehto. Kannattaa tosissaan pohtia onko hänellä vain halukkuus eri luokkaa kuin sinulla, stressaako jokin häntä , rakastaako hän vielä sinua vai onko joku toinen..
Mitäs tuolta löysinkään. Tästä voi jollekkin olla apua. :D
Eräänä kotiläksynä perhe-elämän seminaareissamme on se, että pyydämme aviopareja kirjoittamaan paperille eräitä asioita omasta sukupuolisuhteestaan, ja sitten keskustelemaan niistä keskenään. Jotkut ovat kirjoittaneet meille jälkeenpäin, että "noista kahdeksasta kysymyksestä keskusteleminen avasi uuden vaiheen meidän sukupuolielämässämme..."
1. Puolisosi tekee sukupuolisen kanssakäymisenne aikana varmasti jotain sellaista mistä erityisesti pidät. Mitä? - Voit mainita parikin seikkaa. (Kun joku tekee jotakin oikein, häntä tulisi rohkaista jatkamaan!)
2. Voitko mainita sukupuolisesta kanssakäymisestänne yhden kumppanisi tekemän asian mistä et erityisemmin pidä tai nauti? (Selitä lyhyesti miksi et.)
3. Milloin tai millä tavalla saat sukupuolisesta kanssakäymisestänne eniten mielihyvää?
4. Teetkö sukupuolisessa kanssakäymisessänne jotain mikä näyttää tuottavan puolisollesi erityistä mielihyvää?
5. Onko jotain mistä itse pidät, mutta mistä puolisosi ei näytä pitävän?
6. Miten usein haluaisit olla sukupuoliyhteydessä? Miten usein puolisosi näyttää sinusta haluavan?
7. Milloin haluaisit mieluiten olla sukupuoliyhteydessä? Milloin vähiten mielelläsi?
8. Mistä pidät sukupuolisessa kanssakäymisessänne eniten? Mistä vähiten?
http://www.rakkaudeksi.fi/artikkelit/arjen-paratiisi-koulu/vaihda-seksityyliäsi
Tämä unohtaa kokonaan sen, että kumppani tarvitsee läheisyyttä, hyväksymistä ja halausta omista seksuaalisista tarpeistaan huolimatta. Ja jollekin sen huipentuma on seksi.
Oletteko käyneet psykoterapiassa? Oletko sinä käynyt psykoterapiassa ko. asian vuoksi. Haluatko maksattaa yhteiskunnalla psyykkisen mielenterveytesi ko. asian takia, vai maksatko itse 60 euroa terapeutille, joka kyllä elää tunteesi, koet saavasi apua ja tulet kuulluksi, mutta ongelma vain on ja pysyy tai sitten ei, eli auttaa??
Jotta asiat eivät dissaisi toisen tunnekokemusta. Tuo koko naurettava testi perustuu suorittamiseen.
Eihän tuo teksti nyt ihan naurettava ole, sillä joissakin parisuhteissa voidaan olla yllättävän kaukana toisistaan, eikä lainkaan tiedetä, mitä toinen haluaa. Onhan itse suorituksellakin merkitystä - jos toinen on vaikkapa liian raju, toinen voi alkaa pelkäämään seksiä. Aika usein kuulee esimerkiksi heteronaisilta, etteivät he ole koskaan saaneet orgasmia seksissä tai että seksi on suorituskeskeistä miehen tyydyttämistä. Silloin voi olla paikallaan pohtia tuollaisia kysymyksiä.
Nimimerkkien Maikku80 ja Kuka tietää kirjoitukset, ovat kuin lukisi kirjaa omasta elämästä. Se on jännä, miten paljon eri tunteita tahtomattaan puutteessa eläminen loukkaa. Kyse ei ole vaan siitä, että suoraan sanottuna panettaa, vaan mukana on myös tosi vahvana tunne siitä, että ei ole haluttu/toivottu. Me harrastetaan seksiä ehkä kerran kuukaudessa jos sitäkään ja sitä on jatkunut jo pitkään. Kumppanini haluaisi kanssani naimisiin, mutta minä jahkailen, koska minua pelottaa tulevaisuus. Olen tehnyt kaikkeni...puhunut tunteistani, huomioinut häntä, kuunnellut häntä, ollut lähellä kun hän on sitä tarvinnut...tuntuu, että ainoa asia, mitä mä päivästä toiseen teen on se, että ymmärrän, ymmärrän ja ymmärrän vielä vähän lisää. Ai sua nukuttaa...mä ymmärrän. Ai sul on taas sitä migreenityyppistä päänsärkyä, mä ymmärrän. Ai töissä oli paskaa ja se vei halut, mä ymmärrän. Nykyään mä oon antanu asian olla, ei jaksa enää. Yrittänyt toisin sanoen tyytyä siihen ajatukseen, että iällä 29 seksi ei enää vaan kuulu mun elämään. Sitä lakkaa yrittämästä. Jos toinen kävelee alasti sun ohi suihkuun sä et enää ees viitti kattoo, koska sä sisimmässäs tiedät, että siinä vartalossa ei ole enää mitään sua varten...sä et saa olla sitä lähellä, etkä sää siihen koskee, jos miks kiusaa itseään edes katsomalla?
Pahinta tässä on se, et mä oon tosi vihanen. Mä inhoon sitä, et toinen vetelee narusta tässä asiassa. Hän saattaa tulla mun päälle, suudella, koskea hetket mun haaroväliin ja heti kun tajuaa, että kiihotun, hän kysyy että "ei kai sua vaan paneta?" ja tähän mä oon kokeillu eri vastauksia: Jos sanon joo, niin hän hymyillen kehottaa käyttämään mun kahta omaa tervettä kättä ja jos sanon ei niin hän kääntää kylkeä ja sanoo hyvä. Mä en tajuu miks noin pitää tehdä, kun se oikeesti sattuu ja oon siitä hänelle puhunut.
Joskus sitä vaan toivoo, et tulis joku ja ottais mut, mutta toisaalta, en kaipaa seksiä seksin takia vaan haluisin, että olla sillä tavalla intiimisti mun tyttöystävää lähellä...sitä mulla on kaikista eniten ikävä. Mutta aina silloin kun todella panettaa niin toivoo, että joku tulis ja ottais...vaikka en oo koskaan pettänyt.
Härskiä vallankäyttöä! Ei taida hissi nousta yläkerroksiin tällä sun 'rakkaallasi'. Katkeroidut, jos jäät tuollaiseen suhteeseen.
Minä en jäisi tuollaiseen suhteeseen, saatikka menisi naimisiin. Kamalaa vallankäyttöä tyttöystävältäsi.
Kuulostaa ihan mun exältä. Teki just noin, ei se edes halunnut ikinä oikeasti seksiä.. Siis ikinä, ei kenenkään muun kanssakaan. Sille seksi on tabu, koska on ollut hyväksikäytetty lapsena. Ei edes tykkää suutelemisesta, kihloihin ja naimisiin kyllä halusi, mutta ei edes suudella saa, koska suuteleminen on kuulema niin yököttävää siis noin yleensäkin.
En jaksaisi tuollaista suhdetta enää ikinä. Toine on niin rikki ja satutettu, ettei edes kykene kiihottumaan seksistä. Aina on sitten näitä tekosyitä, milloin on migreeni, milloin on sitä ja tätä.. Totuus on vaan, että ei halua seksiä.
Kuulostaa todella omilta ajatuksilta. En halua roikkua huonossa suhteessa, mutta jos suhde on muuten hyvä lukuunottamatta tätä seksiasiaa niin mitäs sitte pitäis tehdä,
Tuntuu naurettavalta ajatella eroa vain seksin takia.. On kuitenkin niin paljon tärkeämpiäkin asioita maailmassa. Osaa kuvitella meidät yhdessä aina. Ja haluan olla tyttöystäväni kanssa aina. Silti joka kerta, joka päivä se seksi on mielessä. Aina kun jotain yrittää kaatuu niin paljon paskoja ajatuksia niskaan ettei niitä kohta jaksa enää kannatella...
Puhuminen ei vaan auta. On puhuttu asiasta jo liikaakin. Toinen haluais haluta, mutta halua ei vaan ole. Minkäs teet. Asiat on menny niin kauan päin jotain, että nykyään seksi on senkin takia vaikeeta.
Toinen ahdistuu pienestäkin vihjeestä, että ei taas ja itse ahdistuu pienestä eleestä, että ei se taaskaan halua.
Kyse on nimenomaan siitä, että haluaisin tulla rakastetuksi juuri kumppanini kanssa, enkä jonkun muun. Totta on, että sillon kun on ollut pitkä tauko ja mitään ei tapahdu tuntuu siltä, että tekisi mitä vaan jos joku nyt koskettais.....
Meillä samaa ja oon jopa alentunut tekemään hälle samoin, kostanut!
Pettänytkin oon kerran tilaisuuden tullen. Meni pitkään kun syytin siitä naistani, nyt oon vihdoin tajunnut että siitä en voi syyttää kuin itseäni. Puuhaan eroa ja naiseni itkee etten jättäisi häntä :(
Seksi olemme yrittäneet harrastaa, mutta siitä on tullut teennäistä pakkopullaa. En nauti vaikka oon kiihoittunut.
Kyllä pitäisi hälytyskellojen soida !!!!!
Miettikääpä kuinka syvällä jo olette. Pystytteköhän kovinkaan helposti enää normaaliin suhteeseen?
Tonne suohon uppoo pikkuhiljaa, ettei sitä ite välttämättä edes huomaa.
Täällä testi.
http://www.suhdesoppa.fi/narsismi/elatko-narsistin-kanssa/
http://www.kirkkojakaupunki.fi/arkisto/paakirjoitus-ja-kolumnit/6457/
http://www.radionova.fi/ohjelmat/arkisto/kuukka-ja-hursti/Oletko-elanyt-narsistin-kanssa--22501.html?page=3
Nyt taidat vähän liioitella. Eihän sillä, ettei tee mieli seksiä, ole mitään tekemistä narsismin kanssa. Ja ihan normaaleja suhteita ne sellaisetkin ovat, joissa on ongelmia seksin suhteen.
En siis missään nimessä tahdo vähätellä kirjoittajien ongelmia. Heillä on täysi syy ahdistukseen ja mielipahaan. Jotenkin vain se keskusteluyhteys olisi pakko saada auki, muuten asiassa ei tulla pääsemään eteenpäin.
Etpä tainnut lukea noita viestejä,
Niissä on keskusteltu oikeen olan takaa.
Enpä mielestäni liioitellut.
Mielestäni normaalisuhde ei ole sellainen missä on ongelmia seksin suhteen.
Naiset hukkaa itsensä melko helposti , liekö syy sitten kasvatuksessa vai missä.
Ymmärretään toista ja syytetään itseä.
Pitää osata viheltää se peli poikki, ettei itsekkin vajoa suohon.
Kyllä suhteissä pitää epävarmuutta kestää... Mikään suhde ei ole täydellinen, aina on jotakin mikä painaa, joskus enemmän, joskus vähemmän. Todellinen rakkaus on jotain mitä ei ihan joka päivä tule vastaan, ja ongelmat seksin suhteen eivät sitä hevillä kaada.
Tottakai suhteessa pitää paljonkin kestää ja olla valmis tekemään töitä. Mutta epävarmuuden sietämisestä olen kenties hiukan eri mieltä. Ihanteeni suhteesta on sellainen, jossa asiat selvitetään puhumalla. Silloin epävarmuutta ei mielestäni ole juuri ilmassa.
Ehkä seksiin liittyvät ongelmat eivät myöskään ole niin merkityksellisiä sille vähemmän haluavalle osapuolelle. Ei kai ole mikään ongelma antaa seksiä harvoin, kun toinen jaksaa aina ymmärtää ja tukea? Ongelmaahan ei näin ollen periaatteessa edes ole sillä osapuolella, joka haluaa vähemmän seksiä. Vähemmän halukkaan osapuolen ainoita ongelmia ovat mahdollisesti vaivaava huono omatunto ja satunnainen ahdistus siitä, että toinen haluaa seksiä. Toisen päässä se ahdistus on joka ikinen päivä. Ei siksi, että tässä oltaisiin jotain seksikoneita, vaan siksi, että jokainen päivä on uusi mahdollisuus toivoa ja tulla torjutuksi.
Samaa mieltä: en ole koskaan kuullut suhteesta, jossa ei - alkuhuuman jälkeen - olisi ollut ongelmia seksin suhteen. Ihan jo senkin takia, että yleensä suhteessa aina toinen osapuoli haluaa enemmän ja toinen vähemmän. Harvoin molemmat haluavat vaikkapa sen 2 kertaa viikossa puolet elämästään.
Tietysti jos seksiä ei ole ollut vaikkapa vuoteen, eikä asiaa pystytä keskustelulla "sopimaan" niin ainakin minä haluaisin mennä yhdessä seksuaaliterapeutille. Jos ei yhdessä niin sitten ainakin yksin, niin voisin omista tunteistani puhua.
Jos ongelma on "vain" se, että seksin määrä on vähentynyt, niin en olisi kovinkaan huolissani. Niin käy jokaisessa suhteessa joskus. On suuri oivallus, kun hoksaa, ettei sen tarvitse vähentää muuta läheisyyttä (mikä kannattaa tehdä kumppanillekin selväksi; harva haluton osapuoli pitää läheisyydestä, jos on oppinut, että se on toiselle pelkkä tylsä muodollisuus ennen seksiä) tai rakkautta.
Aiheesta näyttää syntyvän hyvää keskustelua, mikä jo sinänsä helpottaa.
On totta, että usein seksin määrä vähenee suhteen kestäessä ja toisaalta myös erilaiset seksiin liittyvät ongelmat ovat mahdollisia. Omalla kohdallani hämmennystä aiheuttaa se, että suhde ei itse asiassa ole vielä kovinkaan pitkä. Tai miten sen pitkän nyt kukakin määrittelee. Kyse ei kuitenkaan ole mistään kymmenien vuosien yhdessäolosta. Pikemminkin ollaan siinä tilanteessa, että vakavampaa sitoutumista on harkittu jo pidemmän aikaa. Ja siihen tietenkin tähdätään. Valitettavasti alkaa tuntumaan siltä, että joudun jarruttelemaan näitä haaveita seksin takia. Niin tyhmältä kuin se kuulostaakin.
Kuten aikaisemmin kirjoitin, en ole oikein vieläkään selvillä edes siitä, miten usein toinen haluaa seksiä. Olen kuullut erilaisia selityksiä ja ikään kuin odottanut, että asiat muuttuvat. Mutta eivät ne tunnu koskaan muuttuvan, enkä tiedä, minkä takia.
Aikaisemmissa suhteissani olen aina ajatellut - ja olemme jakaneet ajatuksen - että toista voi pitää hyvänä, vaikka itsellä ei haluta. Olen aina pitänyt sellaista ajattelumallia melkoisena vahvuutena suhteessa. Minulle ei ole mikään ongelma olla toiselle hyvä, vaikka itselläni ei juuri kyseisellä hetkellä haluttaisikaan. Yksinkertaisimmillaanhan voi ajatella, että se on vähän sama asia, kuin antaa toiselle hartiahieronta silloin, kun hänellä on niskat jumissa. Miksi tehdä asioista sen vaikeampia.
Tämä ajattelumalli ei ole kuitenkaan siirtynyt tähän suhteeseen. Toinen ei ole koskaan tarjoutunut rakastelemaan minua tilanteissa, joissa hänellä ei haluta. Vaikka en todellakaan vaadi mitään ihmeitä, ja sen hän kyllä tietää. Ehkä pitäisi ryhtyä keskustelemaan tästä asiasta, mutta se tuntuu kerjäämiseltä. Hänellä olisi ollut niin paljon tilaisuuksia toimia tällä tavalla, jos hän olisi halunnut, ja se herättää kysymyksen, eikö hän välitäkään minusta.
Itse en haluaisi, että kumppanini harrastaisi seksiä kanssani vain miellyttääkseen minua. Kai minulle on tärkeintä se, että toinen todella haluaa minua, eikä vaan tee minun mieliksi. Välittämistä voi osoittaa sitten joillain muulla tavalla kuin seksillä.
Hyvä pointti, ja ymmärrän näkemyksesi.
Itse näen asian kuitenkin hiukan toisin. En pidä toisen rakastelemista mielistelynä, enkä myöskään koe, että toinen mielistelisi minua rakastelemalla minua, vaikka hän ei haluaisikaan itseään rakasteltavan juuri kyseisenä hetkenä.
Ajattelen, että haluttomuuteen on olemassa paljon erilaisia syitä ja haluttomuus on aina inhimillistä. Olipa kyse sitten elämäntilanteesta, kuukautiskierrosta, alhaisesta libidosta, huonosta päivästä tai mistä tahansa. Sen, että toinen on haluton ottamaan vastaan seksiä esimerkiksi tiettynä päivänä tiettyyn kellonaikaan, ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa, että hän on haluton rakastamaan tai rakastelemaan yleensä. En siis haluaisi langettaa hetkittäiselle haluttomuudelle niin suurta painoarvoa, että pitäisin siinä tilanteessa toisen rakastelemista mielistelynä.
Jos toinen ei esimerkiksi halua rakastella kuukautisten aikana, miksi hän ei voisi kuitenkin rakastella toista osapuolta, jollei siihen ole erityistä estettä? Tai jos toinen on sattumalta masturboinut päivällä, eikä kaipaa enää seksiä illalla, miksei hän voisi kuitenkin rakastella kumppaniaan? Eihän rakastellessakaan lasketa kierroksia, vai lasketaanko?
Läheisyyden ja seksin raja on tietyltä kantilta katsoen mielestäni ainoastaan veteen piirretty viiva. Seksiäkin voidaan harrastaa eri tasoilla. Seksi on mielestäni huikea ja upea asia, mutta toisaalta en haluaisi tehdä elämästä ja seksistä liian vaikeaa. Kun parisuhteessa on rakkautta ja läheisyyttä, ja suhde voi muuten hyvin, en näe rakastelua sen kummempana kuin toisen rakastamisena. Seksi ja rakasteleminen ovat mielestäni rakkauden osoituksia ja jatke läheisyydelle ja muille rakkauden osoituksille. En näe estettä sille, miksei niitä voisi jakaa silloinkin, kun omat halut eivät ole korkeimmillaan.
On toki eri asia, jos haluttomuus johtuu esimerkiksi mielenterveydellisistä ongelmista tai vaikkapa masennuslääkkeistä. Mutta tarkoitan vain arkista yhteiselämää ilman sen suurempia asioita. Jos voi tulla toisen syliin väsyneenä, suudella ja silitellä, onko siitä pitkä matka ojentaa käsi ja pitää hyvänä? Missä vaiheessa hellyys muuttuu mielistelyksi? Mielestäni niin ei tarvitse tapahtua.
Itse vetäisin rajan siihen, että jos toinen _haluaa_ rakastella kumppaniaan, vaikkei häntä itseään seksi juuri silloin hirveästi kiinnostakaan, niin mikäs siinä. Jos ei halua niin sitten ei. Silloin en painostaisi tai edes kannustaisi toista tekemään vastoin tahtoaan mitään, mikä toisi itselle mielihyvää. Itse en edes haluaisi rakastella, jos ei kumppanikaan huvittaisi. Toki jollei koskaan edes yritä ei tuskin alkaa enempää haluttamaankaan. Mutten usko, että ratkaisu tähän on se, että haluton "hoitelee" - hivenen alatyylinen termi nyt, mutta ymmärrät varmaan mitä tarkoitan - toisen. Riippuu tietysti osapuolista, puhun nyt vain omastka kokemuksesta / omista mielipiteistäni.
Läheisyyden ja seksin raja on tosiaan varsin häilyvä. Moni taitaa kuitenkin kokea, että seksi "vaatii enemmän" kuin ns tavallinen läheisyys, kun toiselle pitäisi tuottaa toiselle mielihyvää aktiivisemmin kuin vain vaikkapa makailemalla kylki kyljessä.
Viittasit tuolla aikaisemmin siihen, ettei suhde ole vielä hirveän pitkä (siis tyyliin kymmeniä vuosia). Monelle nuo ongelmat taitavat tulla silloin kun rakastuminen loppuu ja rakastamisen pitäisi alkaa - eli silloin kun niitä ongelmia yleensäkin tulee - siis siinä 3-4 vuoden jälkeen.
Herättää todella ajatuksia. Ihana kuulla, että on ihmisiä jotka ajattelevat seksistä samalla tavalla kuin minä itse.. Miksi sen pitää olla niin vaikeaa suhteessa.....
Tässä oikeastaan onkin syy siihen, miksen ole ottanut tätä asiaa puheeksi nykyisessä suhteessani. Ajattelen, että tällaisen toiminnan, niin kuin nyt seksin yleensäkin, pitäisi perustua vapaaehtoisuuteen. En missään nimessä halua painostaa toista tekemään sellaista, mitä hän ei halua. Se ei kuitenkaan estä minua miettimästä, voisiko toiselle olla joskus hyvä, vaikkei itse haluaisikaan juuri sillä hetkellä. Kokemusteni mukaan se voi toimia loistavasti ja vähemmän halukas osapuolikin (joka voin myös olla minä) syttyy usein mukaan jossakin vaiheessa.
Näkisin, että tuollainen voisi pelastaa suhteen, jossa libidot ovat auttamattoman erilaisia, kuin myös helpottaa sellaisen tilanteen yli, jossa toisen halukkuus on hetkellisesti alamaissa. Enkä tarkoita tällä sitä, että vähemmän halukkaan osapuolen pitäisi rakastella toista monta kertaa viikossa tuntikausia. Tarkoitan ennemminkin satunnaisia hetkiä. Jos toinen esimerkiksi haluaa mieluummin seksiä illalla ja toinen aamulla, näin voitaisiin joskus toimia. Peräänkuulutan siis eräänlaista joustoa yhteisen hyvän nimissä.
Kyllähän seksi hitusen enemmän vaatii, kuin läheisyys, ja ihanteellista tietenkin on, että halut kohtaavat. Valitettavasti elämä ei vain aina ole yhtä ihanteellista. Halujen kohtaamista voi kyllä jäädä odottelemaan, mutta kuinka usein todellisuudessa kohtaamme pitkässä suhteessa tilanteita, joissa molemmat haluavat aina yhtä paljon ja samalla tavalla?
Näen parisuhteen sillä tavalla, että myös seksin eteen pitäisi olla valmis tekemään töitä, eikä suhteen kehittäminen siltä osin voi olla vain toisen harteilla. En tiedä tarkoittaako kultainen keskitie seksin suhteen sitä, että aina mennään vähemmän haluavan ehdoilla? Kuten jo totesit, jollei koskaan yritä, tuskin koskaan alkaa enempää haluttamaankaan.
Minä haluaisin nähdä tässä suhteessa sitä yrittämistä. Meillä ongelmia on oikeastaan ollut alusta saakka. Olen tyytyväinen siihen, että olemme selvinneet monesta, mutta alan pikkuhiljaa väsymään.
Ilmeisesti olette puhuneet asiasta paljon, onko kumppanisi osannut kertoa mitään syytä haluttomuuteensa? Jos ei niin itse ainakin menisin lääkärille, jos olisin hän. Haluttomuushan taitaa olla yksi yleisimmistä syistä gynekologin käynnille. Ensin kannattaa varmistaa, ettei syy ole missään fyysisessä "ongelmassa". Seuraavaksi menisin varmasti parisuhdeterapeutille, jos asiaa ei saisi kaksistaan puhumalla sovittua.
Toisaalta itse olen huomannut tietyn ajan kestävän selibaatinki ihan toimivaksi vaihtoehdoksi. Jos syy haluttomuuteen on vaikkapa stressi ei tilanne varmasti parane siitä, että toinen hinkuu seksiä ja toisella on huono omatunto, kun ei pysty tuntemaan "kuten pitäisi". Omalla kohdallamme tuollaisessa tilanteessa paras ratkaisu oli, ettemme edes yritä x kuukauteen, vaikka alkaisikin tehdä mieli. Toki se päätös pitää tehdä yhdessä.
Itse kuulun niihin ihmisiin, jotka voisivat elää vaikka monta vuotta selibaatissa, jos toinen ei syystä tai toisesta seksiin pystyisi. Yhteiselo koostuu kuitenkin niin monesta asiasta, jotka ovat vähintään yhtä hyviä kuin seksi. Tuntuu vain, että jotkut tajuavat sen vasta vanhainkodissa. Monilla tuntuu olevan sellainen luulo, että parisuhde muuttuu ystävyyssuhteeksi, jos seksiä ei ole.
Mutta jos kokee, ettei pysty elämään seksittömässä suhteessa se on paras kertoa toiselle.
Olen oikeastaan kuullut ja kuunnellut koko ajan samoja klassisia selityksiä. Väsyttää, ei juuri nyt haluta, haluttaa mutta hetki ei ole sopiva, ja sitä rataa. Loukkaa, että usein huomaan hänen välttelevän minua ja osoittavan pienillä eleillä, että hän ei halua seksiä. Selityksiäkin kuulen yleensä ennen kuin olen ehtinyt ylipäätään edes pyytää tai ehdottaa seksiä tai käyttäytyä siihen suuntaan. Surettaa, että minuun suhtaudutaan aivan kuin hirviöön, joka ei osaa hillitä itseään ja suuttuu, jos ei saa seksiä. Päinvastoin olen aina korostanut, että seksistä saa kieltäytyä vaikka kesken kaiken, eikä halujeni herättämistä tarvitse pelätä.
Väkisinkin mieleen nousee kysymyksiä, voivatko samat selitykset pitää aina paikkaansa ja mikä oikein on vikana? Vaikka tuntisi väsymystä, eikö voisi silti edes vähän yrittää? Tavallaan nämä asiat kietoutuvat kysymykseen, eikö minusta välitetä sen vertaa, että oltaisiin valmiita yrittämään? Sekin tuntuu pahalta, että saatan rakastella häntä ja jos huomaan hänen olevan väsynyt, kehoitan nukkumaan ja itse jään ilman. Ei minua kuitenkaan koskaan huomioida esimerkiksi seuraavana päivänä, vaan jään odottamaan seuraavaa kertaa. Hyvällä tuurilla se sujuu samaa rataa. On irrationaalista, että oikeastaan hän saa enemmän seksiä kuin minä, vaikka haluan useammin kuin hän.
Olen kyllä yrittänyt usein tsempata itseäni passiivisuuteen ja odottamaan. Se on vain ajan mittaan todella raskasta, kun seksiä on aina liian vähän, eikä koskaan voi tietää, milloin sitä lopulta saa. Ja johtaa ennen pitkää siihen, että alan puhumaan aamiaisellakin edessäni näkyville rinnoille kasvojen sijaan ja joudun skarppaamaan töissä, etten vain tuijottaisi vahingossa ketään. En tarkoita esineellistää, en vain voi itselleni ja epätoivolleni mitään.
Ehkä minäkin voisin elää monta vuotta ilman seksiä, jos tietäisin, mistä syystä en sitä saa. Jos syy olisi vaikkapa terveydellinen, olisi se helpompi kestää ja siihen voisi suhtautua eri tavalla. Olen pystynyt elämään ihan hyvin ilman seksiä myös silloin, kun en ole ollut parisuhteessa. Kysymys ei myöskään ole mistään pelosta, vaan puhtaasta halusta ja epätoivosta. Arvostan kyllä suhteen muita puolia. Siksihän olen tässä suhteessa, että minulla on liian paljon menetettävää.
"minulla on liian paljon menetettävää. "
Esimerkiksi mitä?
Kyllähän nuo vähän tekosyiltä kuulostavat. Mutta mutta. Eipä asiassa taida auttaa muuta kuin puhuminen, puhuminen ja puhuminen. Minä en kyllä tyytyisi tuollaisiin selityksiin ainakaan vuotta enempää - kaikilla on kiireitä välillä eikä sopivaa aikaa hirveän helposti löydy, varsinkin jos on kiireitä töissä, uni- tai työrytmit ovat erilaiset tai on pieniä lapsia - mutta kyllä aikaa luulisi sentään löytyvän pari kertaa kuussa. Ja eipä yleinen haluttomuus ilman syytä sen terveemmältä kuulosta kuin jatkuva väsymyskään ilman syytä.
Jos toinen ei suostu tekemään mitään eikä edes osaa selittää syytä käytökseen - tai ei edes yritä tai halua - niin voisin hyvinkin ilmoittaa, että ei muuten käy minulle. Tai kirjoittaisin hänelle kirjeen, jossa kertoisin miltä hänen käytöksensä minusta tuntuu. Voihan olla, ettei hän tajua kuinka paljon asia oikeasti sinua haittaa tai kuinka epätoivoiseksi tunnet itsesi, vaikka sinusta tuntuisikin siltä, että pakkohan hänen on tietää. Eivät ne ihmiset aina osaa toistensa ajatuksia lukea :)
Esimerkiksi uskomattoman ihana, upea ja kaunis nainen ja monella tavoin toimiva parisuhde, jossa koen olevani tärkeä ja arvostettu omana itsenäni.
Eivät kai nämä asiat minua niin paljon painaisi, jollen haluaisi tosissani jatkaa tässä suhteessa. Minulla on takanani pääasiassa hyviä suhteita, joista tämä on kokonaisuutena kaikkein paras, ja minun on vaikea kuvitella elämääni ilman häntä.
Hän saattaa olla upea ja kaunis nainen mutta aikaisemman kertomasi mukaan hän ei minusta vaikuta ihanalta, sinua huomioon ottavalta naiselta. Mutta jos itse olet tyytyväinen suhteeseesi niin tyydy sitten siihen mitä sinulla on.
Voin kertoo omista kokemuksista sen verran, et olin se ns. "pihtari".
OIkeesti olen tosi seksuaalinen, mutta seksiin vaikuttaa monet asiat ja seksi vaikuttaa moneen asiaan. Kun seksi pelaa, pelaa muutkin asiat. Kun muut asiat tökkii, niin sit tökkii seksikin.
Suhteessa oli moni sellainen asia omalta kantiltani jotenkin sietämättömässä tilanteessa. Seksin väheneminen johtui muistakin asioista, vaikka välillä tulikin parempia kausia. Kumppanini oli myös seksuaalinen. Jossain vaiheessa seksi vain väheni. Taustalla vaivasi muut asiat suhteessa, mikä kulminoitui myös seksiin. Tuntui että kumppanini kontrolloi kaikkea tekemistä ja lopulta myös seksiä. Kumppanini jopa painosti seksiin, ja jotenkin alitajunassa rupesi melkein ärsyttämään, kun ei voinut olla muuta läheisyyttä välillä, kun aina sellasta mikä heti johtais seksiin. Tuli jotenkin tukahdutettu olo. Mitä enemmän hän "painosti", syytti, toivoi, kyseli, sitä vähemmän halusin häntä. Siitä tuli jopa melkein suorite
Mietin pitkään et mistä mikäkin johtui, voi olla että olisi ollut kiva että joskus seksi ei olisi niin ennalta arvattavaa. Vaikka meidän seksi olikin hyvää, nautin tosi paljon siitä. Mutta ne alotukset ärsytti. Olisin ite halunnu tehdä enemmän aloituksia. Siitä vain tuli joku lumipallo-efekti. Keskustelimme monta kuukautta asiasta, mutta asia ei parantunut.
Sitten erosimme. Päädyin tulokseen että suhteessa oli moni asia pielessä, eikä se enää toiminut. Seksissä sen alkoi näkemään, juuri tuolla vähenemisellä. Eli varmaan seksittömyys heijastuu muista asioista.
Meillä oli muukin asia suhteessa pielessä. Mut ensimmäinen hälytyskello oli seksin väheneminen.
Hienoa että asia on saanut näinkin suuren keskustelun aikaan ja vielä täysin asiallisilla kommenteilla. Kiitos!
Kuka tietää? Kirjoitat elämääni.. On hienoa tietää ettei ole yksin asian kanssa.
Seksi on minulle tapa näyttää rakkautta kun ei auta enää lahjat,suudelmat,halaukset sekä toisen yltiöpäinen huomioiminen. Silloin tunnen olevani niin lähellä rakastamaani naista henkisesti sekä fyysisesti kuin vain voin. Tämä on minun mielipiteeni. Toki silloin ei enää puhuta seksistä vaan rakastelusta.
Kiitoksia kaikille kirjoittaneille. Otan osasta neuvoista kiinni ja jotkin laitan korvantaakse hautumaan!
Kuulostaa vähän huolestuttavalta, jos pidät rakastelua ainoana jäljellä olevana tapanasi näyttää rakkauttasi. Vai ymmärsinkö sinut väärin? Mitä sitten tapahtuu tai miten sitten näytät tunteesi, kun seksi lopulta kuitenkin loppuu - jos siis olette vaikka sen loppu elämänne yhdessä se väistämättä loppuu jossakin vaiheessa.
Miksi seksi loppuu väistämättä jossain vaiheessa?
No juu, ei yleisestä liikaa. Sanotaanko, että se vähenää - toisilla loppuu ja toisilla vain vähenee- ikääntyessä. Ja tarkoitan nyt vaikkapa plus kuuttakymmentä ikävuotta. Mutta jos 70-vuotiaana ainut tapa osoittaa rakkautta on seksi...
dr. Taisit ymmärtää väärin tai sitten ilmaisin asian huonosti. Tarkoitan siis,että seksi on minulle se millä ilmaisen rakkaalleni vielä enemmän kuin sanoin rakastavani häntä. Silloin tunnen että sulaudumme yhteen.Get the point?:-)
Tuota juuri tarkoitinkin Maikku, se vaan taisin olla minä, joka ilmaisi itsensä epäselvästi :) Kyllä, rakastelu voi olla _yksi_ sanoja syvempi tapa ilmaista rakkauttaan. Jos se on ainut tai ylivoimaisesti muita parempi tapa niin todennäköisesti jossakin vaiheessa tulee ongelmia.
Aloitusviestiin viitaten, itselleni 2-3 kertaa kuussa on Paljon. Ja minä olen tällä hetkellä meistä se halukkaampi osapuoli. Toki yhteisiä vuosia on aika paljon enemmän kuin teillä (muistaakseni mainitsit jossakin, että olette olleet 5 vuotta yhdessä), mikä tietysti vaikuttaa asiaan. Siihen 3 x viikossa tahtiin ei taida päästä kuin vaihtamalla kumppania parin vuoden välein.
Selvyydeksi tuo aikaisempi viesti näemmä meni väärään kohtaan, pahoittelut, se oli tarkoitettu tähän Maikun viestiin vastaukseksi:
Tuota juuri tarkoitinkin Maikku, se vaan taisin olla minä, joka ilmaisi itsensä epäselvästi :) Kyllä, rakastelu voi olla _yksi_ sanoja syvempi tapa ilmaista rakkauttaan. Jos se on ainut tai ylivoimaisesti muita parempi tapa niin todennäköisesti jossakin vaiheessa tulee ongelmia.
Aloitusviestiin viitaten, itselleni 2-3 kertaa kuussa on Paljon. Ja minä olen tällä hetkellä meistä se halukkaampi osapuoli. Toki yhteisiä vuosia on aika paljon enemmän kuin teillä (muistaakseni mainitsit jossakin, että olette olleet 5 vuotta yhdessä), mikä tietysti vaikuttaa asiaan. Siihen 3 x viikossa tahtiin ei taida päästä kuin vaihtamalla kumppania parin vuoden välein.