Mitä vanhemmaksi tulen sitä enemmän olen ruvenut pelkäämään. Kohta varmaan pyörryn jo labrassa käydessä. Lääkärit eivät tietenkään sitä meinaa uskoa, kun vetoavat siihen että onhan sua ennenkin pistetty.
Onko teillä piikkikammoa?
Nittaminax
27158
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
On piikkikammo, täällä kehittynyt. Ihmettelen aina ja yhtä kovasti, miksi ihmiset piikittelevät sokeasti, täysin pimeään?
Syyksi en keksi muuta, kuin piikittäjän oma paha olo. Tuskin se parantuu moisella urheilulla.
Asiaan mennäkseni, eniten pelottaa sormenpäästä otettava näyte, inhottava.
No minä en ole koskaan piikittänyt itseäni enkä muitakaan. Jos totta puhutaan niin kuinka on itsesi laita piikittelystä kun vastasit.
Usein sitä tulee tahtomattaan repäistyä sormi ennenaikojaan pois ja sillon tulee isompi haava sormeen. Tuttu tilanne.
Onko sinun nimesi "kaktus" jos ei niin miksi vastasit minulle. Oikeesti, tämä on avoin palsta johon jokainen voi ja saa vastata kenelle haluaa. Jos sulla ei ole muuta asiaa kuin haastaa riitaa, vastaat väärälle ihmiselle.
" "
Puolisen vuotta piikitelleenä, tosin kauan sitten, tuntui minustakin että olisi kiva olla kaverina joku sadisti, hän olisi nauttinut DB2-ehdokkaan kärsimyksistä.
Mutta aikani piikitelleenä, Kitaraani kammoavana, pääsin Pilleri-luokalle.
ja niinpä soitto soi taas.
Ja herkistä sormenpäistäni nauttivat monet.
Muunmuassa Nittamix.
H.
"Nittaminax"
Pitäsköhän minun vastata ollenkaan?
Vanhana Hippinä.
Minä en aikanaan piikittänyt, mutta näin sitä paljon.
Mutta kyllä minä piikitinkin, mutta ehkä se piikitys ei kuulu tähän aloitukseen?
Piikittäminen näytti sattuvan jos oli jo kuiva Rupi alla.
H.
On ja tulee aina vaan pahemmaksi.
Asiaa tietysti pahentaa verikokeiden oton vaikeus pientenja hentoisten verisuonieni takia. Kun kaikki taipeet on tökitty ja aletaan kaivella kämmenen selkää ja jnilkaa niin tekisi mieli sanoa että antaa veitsi mä teen sen haavan itse. Tää ei nyt ole ihan samaa kuin pistämisen pelko, koska taas ruiskeita lihakseen en kauheesti jännitä.
Sama juttu, liian ohkaset suonet ja se vasta sattuukin jos pistetään tippa. Usein suonet puhkeaa ja sit jos annetaan lisälääkitystä sen tipan kautta niin se lääke sattuu vietävästi, kun se menee lihakseen tai sinne muualle kuin suoneen.
Pari kertaa mulle on annettu piikki lihakseen ja kyllä sekin on kivuliasta.
Sairaalareissusta jäi kammo, kun suonta piti hakea kauan, kauan, monen ihmisen voimalla.
Onneksi lopulta löytyi.
Kunpa ei koskaan joutuisi samaan tilanteeseen.
15-vuotiaana aloitettu ja kaiken ikää jatkunut verenluovutus on karkoittanut pelon. Isompia neuloja ei ole missään muualla käytössä.
Pelko voi jopa supistaa suonia, jos ihminen osaa suggeroida itsensä hyvin. Terveen ihmisen fobiapelot voi voittaa pienin askelin, jos oikeasti itse haluaa. Hammasta purren ja lihakset rentouttamalla onnistuu kerta kerralta paremmin.
Jos iloitsee siitä, että edes jossain saa aivan erityistä huomiota ja huolenpitoa. Pelosta kannattaa pitää kiinni.
No itse en iloitse todellakaan jos piikitetään. Usein en edes mainitse pelostani paitsi hammaslääkärissä. Verta en ole luovuttanut koskaan, mutta tuntuu että verikokeita on otettu elämäni aikana sitäkin enemmän.
Vain hammaslääkärin puudutuspiikki kammottaa.
Vanhana verenluovuttajana ei suoneen pistettävä piikki kammota mitenkään.
Kunnon hammaslääkäri malttaa puuduttaa "pohjan" ennen kuin painaa piikin sisään. Minua on pistetty molemmilla tavoilla.
Samoin ja nyt odotan että pääsisin hoidattamaan hampaani nukutuksessa, mutta pitkä ja kivinen on tie.
Ei ole mulle vielä sellasta lääkäriä vastaan tullu.
Viimeisimmällä hammaskäynnilläni minut nukutettiin.
Itse olen nyt odottanut ainakin kahdeksan kuukautta leikkaukseen pääsyä ja saanut ravata useammankin kerran labrassa ja muissa hoidoissa. Tämä mun nukutus kun ei ole kevytnukutus joka kestäisi muutaman tunnin vaan saattaa kestää tosi pitkään.
No täysyy toivoa että viellä tänä vuonna leikattaisiin.
Kuinka ihmeen kauan se kestää?
Muistan, kuinka niitä näitä lekurit juttelivat, kun minut nukuttivat.
Kalastuksesta.
Herättyäni, antoivat jonkin numerotehtävän tarkistaakseen, että olin järjissäni.
Jos nyt siinä olen koskaan ollutkaan.
Tavallaan on.
On piikityskammo.
Ei oo muksaa pistellä ketään.
Heh...:))
Ei ole piikityskammoa, aikoinaan vertakin luovutin. Ei ole koskaan pelottanut.
Vuosiymmenet olen luovuttanut verta ja tottunut piikittelyyn, eli ei tunnu missään.
Päin vastoin!
PS. Kerron illalla.
Eikä veitsi kammoa. Paikallis puudutuksella iso pala selästä, alku ihosyövän tutkimuksessa, tästä on vuosia lääkäri sanoi olleen suomen talvisodassa osasi vähän suomea. Hyvin meni vaikka vähän koski, tosin ei meinnannut löytyä vahvaa lankaa kiinni laittoon, hoitajat olivat päivissään kun otti niin paljon.
Joulun ja uuden vuoden välillä oli vielä suurempi leikkaus tämä oli 1997.
Muistuu vielä tästä viimeisestä, kun minua piti kädestä hoitja joka oli hyvin kaunis myös erikoisen paljon meikattu, ajattelelin jos kuolen jää kaunis kuva.
Ei verikokeen ottaminen kammota mitenkään, mutta monet muut toimeenpiteet kylläkin. Papa-koe on epämiellyttävää, samoin mammografia. Olen tässä ajatellut, etten mihinkään sairaalaan enää mene, kuolen sitten kun kuolen, ei sillä ole kenellekään mitään merkitystä.
Kevättalvella eräs kaverini oli keuhkoleikkauksessa, kun oli flunssan jälkeen mätää koteloitunut ja joutui olemaan sairaalassa pari viikkoa, samoin oli toinen kaverini viikon sairaalassa kystaleikkauksessa ja vetivät siellä varmuuden vuoksi koko mahan auki, jos olisi ollut isompi vahinko sisuksissa, eikä kuvauksissa selvinnyt mikä on kyseessä.
Olen ollut monissa leikkauksissa, mutta nyt se saa osaltani riittää.
Samoin.
Nyt pitäisi mennä uudestaan peräpään peilaukseen, vaan taidan jättää menemättä.
Come what may.