Luut pongottaa, eikä läskiä ole missään. Lihakset sentään löytyy ja vatsassa six-pack/jaloissa ja käsissä selkeät lihakset.
Miten tiedän, että onko kaikki laihuudesta huolimatta silti ok? :/
Miten tiedän, että onko kaikki laihuudesta huolimatta silti ok? :/
Vastaukset 12
Vanhimmat
no syökö se normaalisti?
Harrastaako pakonomaista liikuntaa? Tarkkaile syömisiä. Meneekö kaikki ruoka suuhun ja pysyykö ne siellä.
Olen tarkkaillutkin syömistä ja silloin, kun ruoka uppoaa hyvin, kuten eilen, olin tosi helpottunut. Meillä on onneksi terveellistä ruokaa, eikä mitään vanukas möttöä.
Iltapalalla söi kaalta (jota halus kaupasta) pari paahtista tonnikalapasteijan kera, tomaattia ja viinirypäleitä. Sen lisäksi pullaa. Eli ei mikää laihis eväs.
Mut toisinaan tuntuu, että elää pyhällä hengellä ja vaan liikuttelee ruokaa lautasella. Sitä tuntuu pahalta katsoa ja itsellä hermo kiristyy :(
On sillä tytöllä myös nopea aineenvaihdunta, niin kaipa silläkin on osansa. Joutuu joskus kesken syönnin lähtemään isolle asialle ja tämänkin olen tarkastanut (nolona) että ei oksenna, vaan isuu pöntöllä. Neiti oli hiukan ihmeissään, kun avasin oven ja muka hain jotain..
Tuosta liikkumisesta mä monesti saankin sen pelon. Ulkona yms liikkuu varmaan ihan normaalisti, mutta kun sohvalla tai tv:tä katsellessa liikuttaa itseään koko ajan. Ihan kuin jumppaisi vatsalihaksia. Olenkin usein käskenyt lopettaa :(
Jumppapallon päällä saattaa istua ja siinä hyppii tietty sit koko ajan.
Neiti on jo n. 140cm pitkä ja kuinka lie kevyt, kun ei painoa ole katsottu.
Pyysin koulun terkkaria ottamaan tytön tarkastukseen, että saan mielenrauhan.
Mielestäni tuo kuulostaa vähän omituiselta, että noinkin nuori tyttö on innokas tekemään vatsoja yms liikkumaan. Onko tyttäresi muuten liikunnallinen? Harrastaako hän jotain urheilulajia tai onko hänellä suuret tavoitteet jonkun lajin suhteen? Onko hän pelannut jotain urheilulajia koulujen välisissä yms? Voihan olla että häntä vain kiinnostaa liikkuminen ja hän haaveilee olevansa huippu-urheilija tjn. Jos hän ihailee jotain urheilijaa ja on aina pitänyt liikunnasta niin ehkä kaikki on ok. Onko tyttö laihtunut nyt ihan hiljattain paljon? Onko hänen ystäväpiirissään liikunnallisia lapsia? Oli hyvä että keskustelit asiasta terkkarin kanssa. Kannattaa tarkkailla ainakin tytön tilannetta. Nuo voivat olla syömishäiriön esiasteita.
Voiko kukaan äiti olla noin avuton!?!!
herran pieksut, puhu terkalle tai koululääkärille, juttele opettajien kanssa onko he huomanneet mitään!
Jos olet äiti, et istu kädet ristissä avuttomana katselemassa ja ibmettelemässä! jos olet huolissasi, TOIMIT!!!! Jos se sitten osoittautuu turhaksi, hyvä. Ja jos ei,hyvä että puutuit asiaan ajoissa!!! (toivottavasti....)
En halua olla ilkeä, haluan vaan potkia sut liikkeelle ja herää jo!!!!!
Jätitkö viimeisen lauseen lukematta???
Mä olen jo viime viikolla laittanut viestiä terkkarille, josta ei kuulunut mitään, kunnes tällä viikolla laitoin uutta viestiä ja jopa vastasi.
Aikoi ottaa tytön tarkastukseen heti kun mahdollista!
Ja hitto että sait minut raivoon!! Mä olen kaikkea muuta kuin avuton! Olen jo yhden lapsen saattanut hautaan hoidettuani häntä kotona letkuissa 4v ajan ja tietäen, että lapseni ei sairautensa takia kauaa elä!!
Se, että mä tänne kirjoitin, ei tarkoita, että olisin sormi suussa istuva äiti! Mä vaan halusin tietää, että onko täällä kokemusta joillain, joilla on samaa ikää oleva lapsi ja samassa tilanteessa.
Nimim. entinen anoreksiaa sairastava äiti, joka ei koskaan oksentanut, mutta oli pelkkää luuta ja nahkaa, kun hoiti sairasta lastaan, eikä välittänyt itsestään yhtään, eikä kyennyt syömään....
Ja lapseni on liikunnallinen siten, että harrastaa kerran viikossa liikunnallista lajia, mut ei missään kilpailumielessä. Ei ihannoi ketään tiettyä, eikä ole millään tavoin liikunnassa kunnianhimoinen. EIkä ole koulussakaan mikään ylisuorittaja tms.
Huh... alkaa jo höyryt laskea. Mutta juu, en siis todellakaan ole mikään bimbo äiti, jolla ei ole omia aivoja.
Sorry kiehunta, mut you know ;)
Tarkoitus olikin saada sinut reagoimaan.
Sanoisin kuitenkin vielä, että nyt kun kerroit taustoistanne, pitäisi sinun päässäsi soida jo, ei hälytyskellot, vaan kirkonkellot moukua täysillä!
Kuten sanoin, parempi turhaan kuin liian myöhään. Älä jää odottamaan vastausta jostain terkalta ym. Ota ja toimi. Vaadi saada puhua hänen kanssaan HETI. Ja jos sieltä edelleen saat vain olankohautuksia, ja "katsellaan nyt", ym sellaista, älä hyväksy! Vaadi apua. Lääkäriltä sitten jos terkka ei reagoi, ja jotain todella ALA TAPAHTUA myös!
Tiedän, että Suomessa on erittäin huono tuntemus ja tietotaito syömishäiriöiden hoidossa. Itse olen sairastunut anoreksiaan jo paljon alle 10-vuotiaana, saamatta minkäänlaista apua. Sain rauhassa sairastaa, usko tai älä, yli 30 vuotta! Välillä olin kyllä "tankattavana" sairaalassa, mutta "vanha kroonikko...." ja muita vastaavia lausuntoja. Toivoton tapaus, ei kannata uhrata resursseja!
Viimein epätoivoissani muutin ulkomaille apua saadakseni, ja miten kävi!? Kerroin lääkärille tarinani, ja sain apua heti! Lääkäri sanoi, että koskaan ei ole myöhäistä, yläikärajaa hoitoon ei ole, ei myöskään muita rajoituksia kiin se, että täysikäinen itse kieltäytyy hoidosta.
Saan nyt todella hyvän hoidon syömishäiriöihin erikoistuneessa yksikössä. Psykologin tapan nykyisin kerran viikossa, alussa kaksi kertaa. Lääkärin seuranta jatkuvasti: verikokeet, verenpaine, EKG, luuntiheyden mittaus jne. Ja kaikki tämä kuuluu perusterveydenhuoltoon, ei mikään kallis yksityisklinikka. ensimmäistä kertaa elämässäni uskallan nyt toivoa, ja painokin on noussut "kokonaista" 6 kiloa vajaassa vuodessa. Ja olen siis aikuinen nainen, 168 cm.
Minulla vaan hälytys soi heti, kun luin kertomuksesi. Hae ihmeessä apua ja VAADI sitä! Tyttäresi ansaitsee terveen elämän ettei tarvitsisi vuosikymmeniä kärsiä kuten minä! Ja taustojenne mukaan painolasti tuohon suuntaan on melkoisen suuri.
Ei millään pahalla. Yhtään elamää ei vain pitäisi tälle hirviölle enää uhrata.
Omalla tyttärelläni alkoi lenkkeilyn aloittamisella, karkkilakolla ja muutoinkin terveellisen ruokavalion noudattamisella. Nuohan on hyviä asioita eikä niitä voi oikein kieltääkään.
Myös kaikki terveydenhoitajat yms saivat sairauden aina vaan pahenemaan. En kyllä osaa neuvoa muuta kuin, että tuollaisia kaikkitietäviä sairaita kuten tuossa aiemmin kirjoitti ei kannata uskoa. Yleensä ovat sairastaneet vähintään kymmenen vuotta eivätkä ole parantuneet, mutta luulevat tietävänsä parantumisesta kaiken.
Sairastunutta ei voi pakottaa paranemaan vaan paranemishalu täytyy jostain löytyä.
Minusta ei kuulosta vakavalta. Varmaan äiti tietää itse, kun on paikalla, mutta kerron oman kantani. Tyttö syö kumminkin hyvin, joka on jo aika suuri asia. Pienet lapset ovat usein aktiivisia ja liikkuvat paljon, ja useat ovat myös alipainoisia. Televisiota katsoessa tms. heiluminen on mielestäni verrattavissa jalkojen heilutteluun. Koita siis rauhoittua.
Tietysti on hienoa että lähetit viestiä terveydenhoitajalle ja asia tutkitaan, mutta mielestäni kuulostaa normaalilta. Jos tyttö kumminkin kertoo laihduttavansa, ei suostu syömään (jos on "pahaa" ruokaa niin ihan normaalia tietysti) tai "pakkoliikkuu". Siis esim; syömisen jälkeen pakko päästä lenkille tai itkupotkuraivarit tai muuta aika kärjistettyä. Enkä siis tarkoita että ei ole mitään tekemistä ja tahtoo pihalle.
Pakonomaiset vatsalihasharjoitukset ja ruuan pyörittely lautasella kertovat aivan toista.
Neiti kävi terkkarilla ja kaikki oli ok. Paino oli toki normaalin alarajalla, mut ei hälyttävää. Olivat jutelleet syömisestä (sain viestiä tarkastuksen jälkeen)
ja paremmin on neiti nyt syönyt.
Kiitos kaikille vastauksesta...
Lopetin jo hermoilun :)
Mukavaa syksyä ja aurinkoista talven odotusta.
Oi ihanaa että tilanne ratkesi parhain päin! :)
Mukavaa syksyä ja aurinkoa sinnekin! :)